Väreillä ei ole väliä

Aika monet valokuvausta vakavasti harrastavat henkilöt ja ammattilaiset, jotka pyrkivät kuvien korkeaan laatuun, kuvaavat käsitykseni mukaan raw:ina, koska RAW-kuva tallentuu sellaisenaan ilman värikorjauksia, päinvastoin kuin JPEG ja kuvaaja voi panostaa sitten kuvan jälkikäsittelyyn enemmän. Useimmille ihmisille lienee yhdentekevää, onko se hieno kuva tullut suoraan kamerasta vai onko syntynyt vasta jälkikäsittelyn tuloksena. Kuvankäsittely on sitä paitsi hyvin hauskaa hommaa. Usein olen todennut, että vasta kun rajaus ja editointi on tehty, näkee onko kuvasta mihinkään.

Mistä päättelet että "photoshoppaajan" kuvasta näkee "että sitä on muokattu. Se on epätodellisen näköinen eikä mitenkään kaunis".
Oot tainnut itse joskus kokeilla editointia huonolla menestyksellä ja luulet että kaikki on yhtä huonoja. Käsittelyvaiheita voi olla paljon tai vähän, ei siitä vielä voi päätellä lopputulosta eikä sitä, miten taidokkaasti työ on tehty.

on happamia

minävain kirjoitti:

Mistä päättelet että "photoshoppaajan" kuvasta näkee "että sitä on muokattu. Se on epätodellisen näköinen eikä mitenkään kaunis".
Oot tainnut itse joskus kokeilla editointia huonolla menestyksellä ja luulet että kaikki on yhtä huonoja. Käsittelyvaiheita voi olla paljon tai vähän, ei siitä vielä voi päätellä lopputulosta eikä sitä, miten taidokkaasti työ on tehty.

täysin eri asiaa.
Ja silloin kun kuvasta huomaa että sitä on käsitelty, on kyseessä kuvamanipulaatio.

ovat kaksi kirjoitti:

täysin eri asiaa.
Ja silloin kun kuvasta huomaa että sitä on käsitelty, on kyseessä kuvamanipulaatio.

.... ja tärkeäkin pohdittavaksi. Tämä kysymys mies jakaa mielipiteitä joten riidellä ei kannata. Itse olen sitä mieltä, että kuva voi olla manipuloitu, vaikka sitä ei huomaisikaan. Toisaalta kuvankäsittelyn voi huomata ja kuva ei silti ole manipuloitu.

Minusta tämä kysymys pureutuu valokuvan perusolemukseen. Eli mitä me voimme pitää valokuvana. Onko kuva valokuva, jos se näyttää valokuvalta? vai määrittääkö valokuvan valokuvaksi sen vastaavuus todellisuuteen?

Tietokoneella voidaan luoda kuvia, jotka ovat ilmiasultaan fotorealistisia, mutta ovat kuitenkin mielikuvituksen tuotetta. Toisaalta valokuva voidaan käsitellä näyttämään vaikka hiilipiirrokselta, mutta onko se edelleen valokuva? omasta mielestä noita rajoja venytetään ja rikotaan surutta esim. mainoskuvauksessa, jossa esim. valokuvamallit on vain vaivoin tunnistettavissa heistä otetuissa kuvissa.

Muuan tulkinta manipulointiin on todellisuuden vastaavuus. Eli jos kuvaan tuodaan ainesta, jota siinä ei ollut tai kuvasta poistetaan jotakin mitä siinä oli, niin kuva olisi manipuloitu. Ei tämäkään ole mikään kiistaton määrittely. Maisemakuvaaja mielellään poistaisi pellonlaidalla risteilevät sähköjohdot ja henkilökuvaaja voi tuntea kiusausta pyyhkäistä mallin päästä kasvava liikennemerkki pois. Joku voi esittää kysymyksen, miksi kuvaelementtien hallinta rajaamalla on hyväksyttävämpää kuin tietokoneella.

Minä pidän näitä konstikkaina ja tärkeinä kysymyksinä, vaikka joku saattaa tuntea kiusausta ottaa jyrkän yksiselitteisen kannan asiaan. Itsekin olen hiukan sillä kannalla, että kameran kyky viipaloida todellisuutta on omanlaisensa. Valokuvan kyky näyttää meille sellaista mitä emme muuten näkisi, on ihme. Minun mielestä kuvamanipulaatio on väkivaltainen tapahtuma, joka rikkoo tuota valokuvan perustaikaa. Salatun kuvamanipuloinnin paljastuminen tuntuu jotenkin nöyryyttävältä. Aihe on kuitenkin keskustelun arvoinen.

ovat kaksi kirjoitti:

täysin eri asiaa.
Ja silloin kun kuvasta huomaa että sitä on käsitelty, on kyseessä kuvamanipulaatio.

"täysin eri asiaa"
—minulle kuvankäsittely ja manipulaatio on täsmälleen sama asia (puuhastelua kuvan muuttamiseksi).
Jos kuvaa ei manipuloida niin tapanani on nimittää askaretta "kuvansäädöksi".

Teen kuvansäädöt C1:lla ja manipuloinnit teen ennen kuvausta (meikki yms) ja jälkikäteen PhS:lla, kas siinä ero.

Ammattitaidolla tehty manipulaatio ei yleensä näy kuvassa.
Kuvansäätö on ihan eri asia kuin kuvankäsittely/manipulaatio. Kuvansäädöllä pyrin kertomaan "mitä kuvaaja näki" (luuli nähneensä).
Manipuloinnilla luon kuvaan jotakin joka parhaimmillaan on enemmänkuin todellisuus. Tavoitteena on tuottaa katsojalle elämys (vaikuttaa katsojaan).

Valokuvaus on hieno ja kehittävä harrastus ja sitä on parhaimmillaan myös kuvankäsittely. Kuvan arvo (hyvyys) ei tule siitä miten se on tuotettu vaan siitä mikä on sen merkitys katsojalle.

Alan harrastajien joukoon mahtuu oivasti myös manipuloijat ja käsittelemättömät kuvaajat — annetaan kaikkien kukkien kukkia
Pure-kuvaajia oli jo filmiaikana ennen digiä ja tietokoneita — he vastustivat ankarasti kaikkia pimiössä tehtyjä kuvansäätöjä (jopa rajaamista), mutta hyväksyivät kritiikittä kaikki kuvaustilanteessa tehdyt manipuloinnit (syötit, täytetty eläin metsässä, sanokaa p… yms).

[Täysin sama asia]

Eihän polarisaatiosuodin tee värejä vaan suodattaa tietynlaista valoa. Eli se valo on siellä luonnossa vaikka emme erotakaan sitä. Valokuvaajahan muutenkin tekee valintoja ajan, paikan, valotuksen, rajauksen, hetken, etc. suhteen joten mielestäni on ihan luontevaa, että hän voi tehdä suodattimien avulla valintoja myös siitä minkälaista valoa kennolle/filmille pääsee.

Olen itsekin sitä mieltä, että valokuvan tulee korreloida olevaiseen ja olisin jopa varovaisesti taipuvainen pitämään sitä valokuvan määritelmällisenä ominaisuutena. Voidaan kuitenkin liioittelematta todeta, että kameran tapa taltioida poikkeaa niin paljon ihmisen tavasta havaita ettei edes kuvaaja itse etsimestään näe sitä valokuvaa, vaan kuva on tarkasteltavissa vasta kun se on otettu. Vasta valokuvaa tarkastellessaan kuvaaja voi verrata miten hyvin se vastaa hänen mielikuvaansa näkemästään (eli siitä mitä halusi taltioida). Ts. valokuva näyttää meille aina jotakin sellaista mitä emme voisi muuten nähdä.

"polarisaatiosuotimet! Miksi pitää tehdä sellaiset värit"
—miksi pitää kesällä polaroituja aurinkolaseja kun näkee "sellaiset värit mitä ihmissilmä ei voi luonnossa nähdä??!?!?!?"

—miksi pitää ottaa valokuvia kun kamera näkee aina sellaista mitä ihmissilmä ei voi nähdä. Esim. vääristymä, vinjetointi, aberraatio, UV-säteily, IR-säteily. Ja kaiken huipuksi vielä kamera muuttaa kuvan pikseleiksi "mitä ihmissilmä ei voi luonnossa nähdä??!?!?!?"

—miksi ei kuvata aina HDR-kuvia kun ne ovat lähimpänä sitä mitä kuvaaja uskoo nähneensä.

Hyvästä valokuvaajasta ja kamerasta.