Millaisia kokemuksia tästä? Millä tavalla vaikuttaa? Minulle tätä määrättiin paniikkioireisiin, mutta en ole uskaltanut vielä kokeilla kuin pienintä mahdollista annostusta jos oikein pahalta alkaa tuntua... Pari kertaa siis näihin joutunut turvautumaan. En olekaan nyt ihan varma että toimiko tässä lääke vaiko oliko vaikutus vain ns. lumetta... Nimittäin kaikki oireet eivät häipyneet, ainoastaan se että paniikkiin asti en mennyt vaikka oireet alkoivatkin.
Xanor
--,,--
12939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla oli saman vaikuttavan aineen lääkettä jossain välissä. Se kyllä rauhoitti ihan oikeasti. Sen verran usein jouduin jossain välissä ottamaan. Tuo on vaan kai pahempi aiheuttamaan riippuvuutta kuin esim bentsot (Oxepamit ym). Mutta ei kyllä harkiten käytettynä aiheuta mitään riipuvuutta. Minä ainakin popsin 2.5-5 mg monta päivää päivittäin eikä kyllä tullu mitään vieroitusoireita. Eli yhden kerran mulla on ollut tätä lääkettä, yhteensä ehkä 10 kpl. Muuten on aina ollu Oxepamia. Mutta kyllä ne ihan oikeasti rauhoittaa. Saahan sitä psyykattua itsensä niinkin paniikkiin ettei mikään järkevä annos auta, mutta ei se silti lumetta ole. Mutta ei nekään mitään ihmelääkkeitä ole, eli ei poista pahaa oloa kokonaan. Narkkarit käyttää Xanor lääkkeitä isompiakin määriä. Silloin vissiin tulee ihan hyvä fiilis... mutta ehkei siihen kannata lähteä.
Itse olen syönyt xanoria 0,25 mg yksi tabletti per pv jo monta vuotta. Auttaa hyvin paniikkikohtauksien estoon. Ohessa on myös sepram.
xanorit ja muut vastaavat on todella riippuvuutta aiheuttavi lääkkeitä. Itse söin niitä vuosia. Sit vasta tajus kun lopetti, karmeiden vierotusoireiden jälkeen, miten ne aiheutti riippuvuutta. Tottakai niitä voi käyttää jonkun aikaa. Mut jos niitä joutuu vuosia vetää niin jotain muuta lääkettä pitäs antaa. Itse en hakenu esim mielialalääkettä mikä ois tasannu oloani. Mä nyt tän kokemuksen kautta hakisin mielialalääkkeen joka tehoaa ja todella vaan tarvittaessa rauhoittavan.
Mulla todettiin paniikkihäiriö 2v sitte olin silloin 16 vuotias.
Paniikkikohtaukseni olivat sen verran pahoja, että silloin oma koulun terveydenhoitaja kutsui koulu lääkärin paikalle joka määräsi xanoria. En muista milligrammoja mutta ilmeisesti pienimmästä mahdollisesta otin aina puolet kun huomasin että kohtaus on tulossa. Auttoi ihan hyvin. Illat sain nukuttua hyvin koska lääke laittoi väsyttämään sekä mielialan sellaiseksi alussa että ei edes jaksanut panikoida. Sivuvaikutuksina mulle tuli kamala väsymys en edes ulos jaksanut kävellä sekä pieni pahoinvointi.
Kauaa en syönyt niitä kun paniikkihäiriö lähti pois itsekseen, ja hyvä niinkin sillä pidemmän ajan päälle xanor aiheuttaa riippuvuutta ja lopettaessa tulevat ahdistukset tuplana.
Nykyään syön tarvittaessa oxamin 15mg josta ison paniikkihäiriökohtauksen tullessa on 2 tabua. Myös Diapam 5mg resepti on kirjoitettu, mutta sitä en ole edes hakenut.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että kannattaa hakea paniikkiin estolääkitykseksi jokin muu kuin alpratsolaami (Xanor, Alprox), joka on liian "ihana" lääke. Se todella laukaisee paniikkiahdistuksen nopeasti ja tehokkaasti ja auttaa myös masentuneeseen mielialaan. (Tosin onhan myös tasaisemmin vaikuttava depot muotoinen lääke). Mutta vaikutus vähenee jatkuvassa käytössä, tarvitaan enemmän ja enemmän ja sitten ollaankin jo riippuvuusongelman kanssa painimassa. Eli peruslääkkeeksi vaikkapa essitalopraami tai sitalopraami ja bentsoja vain ehdottoman pakon edessä kohtauslääkkeeksi.
Mulla ei ole Xanorin milligrammamäärät koskaan nousseet. Annosta ei ole tarvinnut nostaa, kuten usein väitetään. Aina siis ei niin ole. Ja itsekin voi valvoa asiaa ja vaikuttaa siihen pienellä itsekurilla ja mm. käyttää muitakin keinoja itsensä avuksi! Olen käyttänyt lääkitystä nyt taas monta vuotta peräkkäin, eikä mitään annoksen nostoa tarvita. Auttaa erittäin hyvin ylihengittämiseen ja siitä tulevaan mahakipuun ja väsymykseen sekä käytäen iltaisin varsinaisesti nukkumisapuna; vain 0,25-0,50 mg riittää. Masennukseen-ahdistukseen lääke mulla menee, eikä koskaan ole tarvinnut nostaa annosta. Minulle on tärkeä lääkkeessä oleva masennukseen auttava vaikutus. Olen jopa todennut, että on masennukseen (esim. aloitekyvyttömyys!) aivan kuin parempikin kuin SSRI, jonka määrää en 20 mg:sta halua nostaa.
Eri tavoin yliherkille ihmisille, jotka sitten oireilevat sen mukaisesti, tämä lääke on hyvä. Älkää sitä pelätkö, jos kuitenkin kärsitte kovin oireista. Aikoinaan onnistuin lopettamaankin Xanorit! Tein sen erittäin hitaasti, veistetty murunen tabusta pois parin viikn välein. Ei kamala kokemus.
kanssasi. Itse olen käyttänyt Xanoria n.1,5 v. Aloitin ensin 50mg/vrk, nykyisin puolikas 25mg:sta/vrk. Jos tiedän etukäteen tulevan tilanteita joissa "joudun koville" ongelmani kanssa otan puolikkaan kahdesti päivässä. Käytin samaan ongelmaan Xanoria myös vuosia sitten eikä viekkareita ollut oikeastaan yhtään kun ymmärsin pienentää annosta todella hitaasti. En halua kannustaa ketään psyyke-lääkkeiden käyttöön, mutta on mielestäni viisasta käyttää niitä jos muuten ei jaksa/pysty elämään. Suomessa on valitettavan paljon ihmisiä jotka valitsevat lääkkeen sijaan alkoholin/huumeet tai itsemurhan.... Tsemppiä lajitovereille!!!
Lääkkeen käytössä, esimerkiks nyt Xanor, pitää olla huolellinen ja tosi vastuullinen itseään kohtaan. Just noin kuin sanot on minunkin mielestä ihan ok, hyvä.
Sairaus sairauksien joukossa on olla liian herkkä ja jos reaktiot ovat elämää vammauttavia, lääkitystä on otettava. Itse on paras tietämään sen, että lääkitys on pienin mahdollinen. Jos on vähänkään huolimaton tai laiska, niin ottaa turhan paljon pamia. Esimerkiksi, jos tabut on 0,5 mg, niin väsyneenä ei "jaksa/viitsi" panna tabua puoliksi, vaikka 0,25 mg riittäisi, vaan klumpsauttaa samantien kokonaisen tabun. Se on pienestä kiinni, tää titraaminen. - Oli hyvä lukea sinunkin kommentti. Sekositkohan viestisi alussa hieman milleissä, 50 mg (0,50!)?!! Joka tapauksessa oma ja erään ystäväni kokemus on, että pieni murunen Xanoria on monesti riittävä ja sillä on ihmeen paljon vaikutusta! Huomataanhan, että sillä on vaikutusta ottaa se avukseen tai on vaikutusta, jos veistää sen pois tabletista, jolloin määrä vähenee.
Itse olen syönyt Xanoria vuosikaudet ja eipä ole määrää nostettu eli 0,25 mg pari kertaa päivässä ja
joskus erittäin harvoin 1-2 tabl. lisäannoksena. Ei siis voi yleistää. Mielummin työkykyisenä kuin
kotiin suljettuna ja eristäytyneenä muusta maailmasta.
Täysin sopimaton lääke, joka vain pahentaa tilannetta. Alpratsolaamilla on lyhyt puoliintumisaika, jonka vuoksi rauhoittava vaikutus lakkaa nopeasti ja ahdistunus tuntuu vain entistä pahemmalta. Pitkäaikaiskäytössä tämä johtaa helposti tehon laskuun ja annoksen kasvamiseen ja kierteestä on vaikea päästä irti, minulla kesti useamman vuoden lopettaa käyttö.
Pitkän puoliintumisajan omaavat bentsot ovat parempia, paras on Diapam, jolla olo pysyy tasaisena, vaikka ottaisi päivän annoksen kerralla. Paras tosin on selvittää, mistä oireet johtuvat ja poistaa aiheuttaja, minulla se oli kofeiini. Poistin aiheuttajan elämästäni ja nyt olen oireeton, enkä käytä lääkkeitä.
http://qmies.blogit.fi/
oli kyllä helppo saada noita.
Tai sain paniikkihäiriöihin vaikka en tiedä onko edes lopulta kyse niistä..
Aluksi oli tosi hyvä olo mutta nyt tuntuu että ei enää niin vaikuta. Syön 2x0,5mg joka päivä ja riippuvaiseksi tosiaan tulee. Pitäis kai saada jotain muunlaisia noista tulee niin kauhean väsyneiksi. Ei kai ois tarkoitus että nukun vaan koko ajan. No enää ei ahdista eikä kurkkua kurista. Se positiivista.
Tai ainakin se näkyi joskus virtsakokeessani bentsona.
Noin 20 vuotta minulla oli aina paniikkihäiriökohtausten varalle Xanoria, jota käytin hyvin harkiten, sillä se on yksi rankimmista riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä.
Olin muutaman vuoden oireeton ja nyt kun olen uudestaan ruvennut 'panikoimaan' minulla on lääkkeenä Propral, joka on betasalpaaja.Se tasoittaa pulssia ja hengitystä ja samalla estää osaltaan hyperventilaatiota, joka on paniikkihäiriökohtausten (ainakin minulla) pahin riesa.
Toinen hyvä 'lääkitys' on se, että kerrot tuttavillesi ja kauppiaallesi (ynnä kirjaston henkilökunnalle ja muihin paikkoihin, joissa pystyt käymään) sen että jos yllättäen jätän ostoskorini ja painun pihalle tai näyttää siltä, että saan vapina- tai sydänkohtauksen ja taju on lähdössä, että kyseessä on todennäköisesti paniikkikohtaus.
Viime kesän aikana minulla on ollut aika rajuja kohtauksia, mutta tuo beetasalpaaja on nyt rauhoittanut asiaa yllättävänkin hyvin.
Kun oman sairautensa tunnustaa itselleen ja myös kertoo siitä läheisilleen, on elämä paljon helpompaa.