Minä vaellan halki myrskyjen
purjehdin yli seesteisten vesien
mutta sinua en tunne kohtaavani missään.
Kaipaan sinua
sydämeni kaunista kuvajaista
siis menetkö edelläni
kadoten taivaan rantojen taa.
Metsässä kuljen
aamun aurinko siivilöityy sinne
vieden hämärän
karkoittaen tähdet nukkumaan
ja silloin tiedän sen
mitä hetki sitten en.
Tähtitaivaille kuulut
haaveisiin ja unelmiin pettäviin
vain tähden lennoksi toiveille
vaan ei todeksi
minulle.
purjehdin yli seesteisten vesien
mutta sinua en tunne kohtaavani missään.
Kaipaan sinua
sydämeni kaunista kuvajaista
siis menetkö edelläni
kadoten taivaan rantojen taa.
Metsässä kuljen
aamun aurinko siivilöityy sinne
vieden hämärän
karkoittaen tähdet nukkumaan
ja silloin tiedän sen
mitä hetki sitten en.
Tähtitaivaille kuulut
haaveisiin ja unelmiin pettäviin
vain tähden lennoksi toiveille
vaan ei todeksi
minulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
älä luovu siitä,
anna sen elää sisimmässäsi ja unelmissa.
Ilman sitä olet vain ehkä puolikas, et kok onainen.
Niin haikean kaunista ja koskettavaa runoa Sinulta
jälleen. Ensimmäinen säkeistö vie lukijan johonkin
sadunomaiseen tunnelmaan ja kaikki sen jälkeinen
havahduttaa tunnepitoisella sanomallaan.
'
Tähtitaivaille kuulut
haaveisiin ja unelmiin pettäviin '
Upeat, vaikkakin melkoisen riipaisevat
lauseparit. Kokonaisuus otsikkoa myöden
puhutteleva ja taidokas.
Kiitos lukuhetkestä, toiveikasta päivää myös Sinulle
kaikin puolin.
... löydät sanoja tämmöisestä ' tosta vaan ' kirjoitetusta.
no tämä oli vain kuvitusta siitä kun kurkoitetaan korkeammalle
mihin ei ole edes mahdollisuuksia ollenkaan
ja nyt tulee mieleen vanha sanontakin:
' joka kuuseen kurkoittaa niin katajaan kapsahtaa '
joka sopii niin moneen asiaan.
kiitoksia sanoistasi rakas ystäväin ja mestarini
ja toivotan hyviä viikonloppuja sinulle
lämmöllä sydämestäni.
En minä koskaan voi Sinulle kertoa, miten
monen taivaan lävitse kuljin Sinun luoksesi,
kuinka monet pilviverhot vuoksesi hapuillen
läpäisin löytääkseni.
Kadoksissa oli usein itsestäni, tiettömillä
poluilla, peloissani, minun piti esittää vahvaa
miestä, vaikka sydän oli revetä, näytellä ja
esitää, pystyäkseni..
En minä kykenen sitä ilmaisemaan, olet
jo mennyt, kulkenut minne en enää yllä, tielle
jota en tavoita, mutta nämä tunteeni Sinuun
vellovat, käyvät yhä tyrkyyn..
Minä vaan käyn vielä lävitse osaa itseäni, tätä
kankeaa miehisyyttäni, sitä joka tippui vaaleanpunaisen
pilven reunalta, sirpaleena suuresta Rakkautarinastani,
joka päättyi sinussa hylkyyn..
..ei se herännyt koskaan, mutta jäi ikuisesti uneeni..
http://www.youtube.com/watch?v=FMmFsUYhkbw&feature=related
Kiitos Runostasi.
Joskus Yksi Rakkaus herää ja yksi
aurinko kohottaa pasaatituulen ja
kuuma puhaltaa..
Toinen näkyy, Hänen varjo käy luo,
unelma kuin todeksi kiertyy, tuoksunsa
jo kuin Rakkaimman, huultensa maku
huulilla..
Ja kuitenkin varjo väistyy ja Hän menee
pois, eikä kätensä tunnu koskaan, ihonsa koeta..
ja pasaati taintuu keveäksi tuuleksi..
intohimon ohueksi viivaksi taivaanrannan
aavaan liueten..
Rakkauden kuiskaus ja sitten äänetön sees..
Rakkausrunosi oli kaikkea, mitä kirjoittaja
voi kynällään ilmaista tekstinä..
Tässä oli kaikki hyvän Runon positiiviset elementit ja osaset.
Tunnetta, kulkua, elämää ja todellisuutta..
Kypsän kirjoittajan vakuuttavaa Runoa.
Hieno ja nautinnollinen Runosi.
Iloa ja voimia päivääsi
hyvä Ystävä.
... mustassa maassa
sydänten ei kenenkään maalla
joka meidän välillä asustaa
yhtä mustin ajatuksin
toivoen parasta
peläten pahinta
muuttuuko mikään enää koskaan
ja onko niin väliäkään ...
kyllä mestarin huikaiseva runo kertoo oikein löytöretkeilijän
tarinan kaikkine toivoineen joka päätyy toivottomuuteen,
turhuuteen, hylkyyn vailla aaretta ... kuin kultaista sydäntä ilman
ja mikä älyttömän hieno loppu
joten huippu hyvin hyvä ystävä hyvä !!!
no taas pääni tuotti yhden turhanpäiväisen tarinan lisää
vaikka hetkessä se tulikin
mutta niihin ei tarvitakkaan kuin pieniä ärsykkeitä vain
niin johan alkaa höyryämään ...
hyvä ystävä kiitos kun poikkesit ja suuri kiitos runostasi.
oikein hyvää viikonloppua sinne päin toivotan.