Hei!
Olen 29-vuotias erittäin eläväinen nainen ja olen aina tuntenut viehätystä naisia kohtaan, mutta vasta vastikään olen alkanut ymmärtämään mahdollisuuden että voisin olla enemmänkin kiinnostunut naisista. Miesten kanssa suhteet ovat aina kariutuneet, naisen kanssa olen flirtannut ja suudellut baarissa, aiheuttaen suhteelleni miehen kanssa ongelmia. En ole kuitenkaan ollut ikinä kunnolla naisen kanssa sängäyssä, enkä seurustellut naisen kanssa, enkä tiedä oikein mitä ajattelisin asiasta tällä hetkellä. Olen kovin , utelias, ja avoin, mutta silti hieman varovainen asian ymmärtämisen suhteen.... Onko ketään vastaavia kenen kanssa voisin keskustella? Olo on hämmentynyt, mutta toisaalta helpottunut.... haluaisin vaihtaa kokemuksia ja tunteita!
Olen 29-vuotias erittäin eläväinen nainen ja olen aina tuntenut viehätystä naisia kohtaan, mutta vasta vastikään olen alkanut ymmärtämään mahdollisuuden että voisin olla enemmänkin kiinnostunut naisista. Miesten kanssa suhteet ovat aina kariutuneet, naisen kanssa olen flirtannut ja suudellut baarissa, aiheuttaen suhteelleni miehen kanssa ongelmia. En ole kuitenkaan ollut ikinä kunnolla naisen kanssa sängäyssä, enkä seurustellut naisen kanssa, enkä tiedä oikein mitä ajattelisin asiasta tällä hetkellä. Olen kovin , utelias, ja avoin, mutta silti hieman varovainen asian ymmärtämisen suhteen.... Onko ketään vastaavia kenen kanssa voisin keskustella? Olo on hämmentynyt, mutta toisaalta helpottunut.... haluaisin vaihtaa kokemuksia ja tunteita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla samat fiilikset.. en ole kylläkään koskaan edes suudellut naista...mutta olen nähtävästi ihastunut, tai ainakin mielessä pyörii eräs nainen...aivan uutta mulle tämä!! tiedän siis myllertävät tunteet...
JUURI NIIN! Ensimmäistä kertaa ihastunut...myllertää kaikki nyt! eräs nainen herätti mielenkiintoni pari kk sitten ravintolassa ja saatiin aikaan aikamoinen haloo vaikka en yhtään ajatellut, en tajunnut koko tilannetta ennenkuin mulle siitä tultiin sanomaan erikseen---ajattelin mielessäni sen olevan ns normaalia biletysmeininkiä tms ja tuudittauduin ajatukseen liikaa. kunnes tajusin seuraavana päivänä herääväni suuren hymyn kanssa kun sain tältä naiselta viestin....ja olemme olleet yhteydessä siitä lähtien, vaikkemme nähneet enää, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en välittänyt pätkääkään julkisesti näyttäytymistä naisen kansssa tai mitä muut ajattelee- en aiemminkaan ole välittänyt kamalasti, mutta en ole vielä tällaista pystyny, vaikka olen halunnut.
Vähän jännittää ja on outo olo itsensä kanssa...olenko oikeasti bi, vai jopa lesbo? Unien maailmaan taas käyn, mielenkiinnolla...
toi on asia joka kulkee mukana läpi elämän ja jossa voi kuitenkin mielestäni tehdä ratkaisuja suuntaan
ja toiseen. siis valintoja huolimatta tunteista. mulla on itselläni historiaa niin naisen kuin miestenkin kanssa, tunnen siis aidosti olevani biseksuaali. silti päädyin naimisiin ihan miespuolisen kanssa, johon kyllä rakastuin aidosti aikoinaan. yhtä vahvasti rakastuin sitä aikaisemmin myös naispuoliseen ja tuolloin - huomattavasti tätä hetkeä nuorempana, ajattelin olevani ensin lesbo. identiteettitaistelut itseni kanssa kävin tuolloin raskaalla kädellä sillä pettymys oli valtava kun tuo suhde ei kestänyt. suhteen lisäksi hajotin itseni jotenkin totaalisemmin kuin miehen kanssa edes itsensä voisi hajottaa... olimme yhdessä useita vuosia mutta lopputulos oli tuhoava...
ehkä juuri sen takia että "se pieni ero" luo myös tarvittavaa etäisyyttä, kun naisen ja naisen välinen suhde voi olla symbioottisempi --
myöhemminkin olen kokenut ihastumisen tunteita naispuolisiin, mutten koskaan ole antanut levottomien ajatusten muuttua toiminnaksi- olen kuullut että jotkut bi-naiset pitävät molempia vaihtoehtoja elossa suhteen kautta samaan aikaan- minulle se parin mukulan äitinä kuulostaa jotenkin kornilta...ominaisuus on siis minussa mutten anna sen tulla todellisuudeksi, ja ihan oman valintani kautta. kertokaa muutkin, onko valintanne miten tietoista. eihän seksuaalisuus tarkoita että sitä pitäisi aina seksin tai suhteen muodossa toteuttaa. itselleni tästä tuli ikään kuin turvallisuuskysymys. en sikäli ymmärrä miksi lesboutta tai biseksuaalisuutta pitäisi sen kummemmin ihannoida kuin halveksiakaan, se on osa joidenkin identiteettiä mutta vain yksi osa.
katsoin vastikään teeveestä dokumentin naisista jotka ovat löytämässä bi puolen itsessään. oli erittäin valaiseva. mm laitettiin ihmiset janalle siihen kohtaan missä tuntee itse olevansa hetero--lesbo puolella. riippumatta mikä elämäntilanne oli silloin. tilaisuus oli tarkoitettu ihmisille jotka miettivät seksuaalista suuntautumistaan. ohjelman päätteeksi nainen joka laittoi itsensä janan lesbo puolelle, sai tietää olevansa raskaana kun puolen vuoden jälkeen ns tarkistettiin kuinka kenelläkin on elämä edennyt. nainen jäi heterosuhteeseensa, sai lapsensa ja sanoi ajattelevansa edelleen naisia. henk koht herätti minut sillä olen miettinyt lasten hankintaa myöskin, tikitys on tavallaan meneillään, ensimmäistä kertaa myöskin elämässäni, en ole ikinä ollut nukketyttö tms. poikatyttö enemmänkin, vaikken kuulemma ulkoisesti niinkään anna sellaista kuvaa tai näytä siltä.
kuitenkin, tunnen olevani ystävänä miesten kanssa lähellä, rennompi yms ja tunnen viehätystä samalla tavalla naisiin kuten he. se on aina häirinnyt tietyllä tavalla.
pidän tavallaan molempia vaihtoehtoja avoinna, mutta tällä hetkellä olen avannut oven naisille.
minusta ajatukset naisista vaikka on suhteessa miehen kanssa tai on saanut lapsia, ei ole outoa, se on vain kuten itsellänikin, olisin ihan yhtä hyvin voinut herätä yhtä ns myöhään seksuaalisuuteni kanssa. ei sitä vain voi valita mitä tuntee ja milloin silmät aukeavat täysin. ensin täytyy elää, oppia ja tuntea. sen jälkeen tietää mitä haluua. joskus se ei vaan mene kuten on ajatellut, eikä se tee siitä enemmän väärää kuin siitä että nykyään avioliittoja lopetetaan milloin minkäkin takia ja milloin mitenkä helposti. lapset ovat vanhemmille silti ihan yhtä rakkaita, tapahtui elämässä mitä vain. ainoa asia on kuinka sen heille ilmaisee. kunhan itse vain tietää mitä tietä alkaa kulkemaan. lapset ymmärtävät varmasti ajan kanssa että kyse on onnesta, ja sen saavuttamisesta. kunhan lapsi saa rakkautta ja tarpeensa täytettyä vanhempiensa avulla, tuskin on lapselle väliä, miten hänen vanhempansa saa voiman/rakkauden.