kerran semmoseen painajaiseen missä vietettiin vissiin minun hautajaisia.
olin siinä siunattavana kirkon edessä ja välillä joku vahingossa pukki minun arkkua ja minulta valahti silmät auki.
no, ne menivät sitten uudelleen kiinni ja ne oli semmoset auka rauhottavat hautajaiset. sitten kun arkkua lähdettiin viemään pois , se päätettiiinkin palauttaa takaisin kirkon eteen. ja taas samat silmät lennähtivät auki,ne ei olleet yhtään pelottavat hautajaiset, jotenkin loämminhenkiset. kerran näin enoni hautajaisista unta, ne olivat hyvin kylmät, yksinäiset ja etäiset hautajaiset, kamalan lujaa vain urut soivat kotikirkossani, sillä oli pitkä ja valkea arkku.
pelkäsin pitkään kun olin sitten kunnolla valveilla ja tajusin ettei se ollutukaan totta.
äitini on haudattu oikeasti, teki itsemurhan kammon päälleni kauaksi, oli sitten arkussakin niin mielisairaan näköinen, sitähän on kuollessaan mitä eläissäänkin, kylmä, painostava, dominoiva ja erittäin pelottavasti käyttäytyvä ihminen, kammottavan pelottava ihminen oli äitini, raukka sekosi , oli kuin ei olisi kuollutkaan, niinkuin olisi tavallaan elävältä haudattu kun itse päätti päivänsä. se oli niin pelottava niine skitsofreenisine ajatuksineen. en tuntenut äitiäni loppujan lopuksi ollenkaan, se jäi tavattoman kylmäksi ja etäiseksi ihmiseksi minulle, oli erittäin painostava ja sairas mieleltään, äitini oli erittäin pelottava ja epäonnnistunut ihminen. olin pitkään katkera kunnes tajusin että ei se voinut mielisairaudelleen mitään, sillä ei ollut taitoa hallita omaa elämäänsä, vapaata ja lepoa, otti liikaa töitä eikä tajunnut levätä, päätyi lopussa rauniona arkkuun, erittäin mielisairaan näköisenä, vaikka en uskaltanut edes katsoa sen naamaa. pelkkä arkunauki oleminen auki videolla saa vieläkin vilunväristykset nousemaan pintaa.
olin siinä siunattavana kirkon edessä ja välillä joku vahingossa pukki minun arkkua ja minulta valahti silmät auki.
no, ne menivät sitten uudelleen kiinni ja ne oli semmoset auka rauhottavat hautajaiset. sitten kun arkkua lähdettiin viemään pois , se päätettiiinkin palauttaa takaisin kirkon eteen. ja taas samat silmät lennähtivät auki,ne ei olleet yhtään pelottavat hautajaiset, jotenkin loämminhenkiset. kerran näin enoni hautajaisista unta, ne olivat hyvin kylmät, yksinäiset ja etäiset hautajaiset, kamalan lujaa vain urut soivat kotikirkossani, sillä oli pitkä ja valkea arkku.
pelkäsin pitkään kun olin sitten kunnolla valveilla ja tajusin ettei se ollutukaan totta.
äitini on haudattu oikeasti, teki itsemurhan kammon päälleni kauaksi, oli sitten arkussakin niin mielisairaan näköinen, sitähän on kuollessaan mitä eläissäänkin, kylmä, painostava, dominoiva ja erittäin pelottavasti käyttäytyvä ihminen, kammottavan pelottava ihminen oli äitini, raukka sekosi , oli kuin ei olisi kuollutkaan, niinkuin olisi tavallaan elävältä haudattu kun itse päätti päivänsä. se oli niin pelottava niine skitsofreenisine ajatuksineen. en tuntenut äitiäni loppujan lopuksi ollenkaan, se jäi tavattoman kylmäksi ja etäiseksi ihmiseksi minulle, oli erittäin painostava ja sairas mieleltään, äitini oli erittäin pelottava ja epäonnnistunut ihminen. olin pitkään katkera kunnes tajusin että ei se voinut mielisairaudelleen mitään, sillä ei ollut taitoa hallita omaa elämäänsä, vapaata ja lepoa, otti liikaa töitä eikä tajunnut levätä, päätyi lopussa rauniona arkkuun, erittäin mielisairaan näköisenä, vaikka en uskaltanut edes katsoa sen naamaa. pelkkä arkunauki oleminen auki videolla saa vieläkin vilunväristykset nousemaan pintaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"kylmä, painostava, dominoiva ja erittäin pelottavasti käyttäytyvä ihminen"
Ainoa koskaan tapaamani skitsofreenikko oli juuri tuollainen. Eipä ollut hänenkään läheisyydessään helppoa. Sukulaisside tehnee asian miljoona kertaa tuskallisemmaksi...
asia kulkee mielessäni hautaan saakka.
kun suoraan sanon minä en edes itkenyt hautajaisissa.
meidän välit olivat helvetillisen huonot.
melkein olen itsekin varma että äitini oli skitsofreenikko.
todella helvetillistä oli meidän elo, halusin ja monesti karkasin kotoa.
olen onnesta soikeena kun peruskoulu loppu ja pääsin muuttamaan kotoa pois.
sairas mikä sairas. se kyttäsi minua monesti oven takaa mitä teen, pelkäsin oikeasti tuota ämmää.
ei se minua tule pelottamaan enään, tiedänhan minä sen.
Eihän sitä oikeasti enää ole. Ehkä sitä sitten pelkään (turhaan), että sama tulisi vastaan jossakin toisessa ihmisessä. Mutta harvinaistahan tuo on, ja ehkä he (skitsofrenikot) lopulta kärsivät aivan yhtä paljon. Jotakinhan heissä on peruuttamattomasti pielessä, ei tuollainen käytös voi tuoda heille helpotusta kuin ehkä hetkellisesti.
Kyllä minäkin muistan hautaan asti erään kylmän ja dominoivan henkilön, jolla oli ihme pakkomielteisiä ajatuksia päässä muista ihmisistä. Osaa sitten arvostaa hyvää ja tasapainoista, kun sellaisia ihmisiä kohtaa. klisee, mutta niin totta.