Kun haluaa tulla hoitamattomana ts:nä hyväksytysi naisena, kohdelluksi naisena ja esiintyä naiseksi pukeutuneena, niin miten olette ympäristöstä johtuneet ongelmat ratkaisseet? Miten olette saaneet miehet ymmärtämään, että vaikka olette miesten asioita puhuneet ja tehneet, niin pohjimiltaan olette naisia ja haluatte tehdä naisten asioita.
Tulla hyväksytyksi
Naisena
31720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eihän se ole mahdollista. Jos näytät mieheltä, sua pidetään miehenä.
Käytännössä sitä pysyy muiden silmissä miehenä hetun vaihtoon ja alapääleikkaukseen asti. Monien miesten mielestä vielä sen jälkeenkin. Kaikki ne "elin jo vuosia naisena ennen diagnoosia"-kertomukset voi jättää omaan arvoonsa.
Miehistä yleensä ole muuta kuin haittaa. Minusta kun puhutaan, niin käyvät päälle olen kummassa juridisessa sukupuolessa tahansa. Pikemminkin naisten henkinen ja käytännön apu on tarpeen. Ihmettelen edelleen miksi miehet tällä palstalla luuraavat jakamassa vinkkejään. Pitäisi ehkä jelleen osaa vain naisten lehtiä jotta saa olla puhtaasti naisten seurassa. Niille epäilijöille tiedoksi, että ne hoitoasiat on hoidettavana.
sanonut näyttävänsä naiselta. Hän ilmeisesti tarkoitti sitä, että miten saa vanhat kaverit ymmärtämään sen asian, että vaikka hän on heidän kanssaan tehnyt miesten asioita, niin hän tosiasiassa on nainen. Pitäisi ennen vastaamista aina lukea kysymys ja miettiä, että mitä siinä kysytään. Sama tilanne jatkuu vaikka olisi hoidettukin, miten saa vanhat kaverit ymmärtämään sen, että oletkin nyt nainen.
Eihän aloittaja sanonut näyttävänsä mieheltä. Moni hoidettukin tosin näyttää edelleen mieheltä.
Ilmeisesti olin silloin ylimenovaiheessa jo niin kokonaisvaltaisesti nainen, vaikka vaatteiden alla oli vielä vikaa, että niin naiset kuin miehetkin kokivat minut selvästi naisena. Miestuttavien suhtautuminen muuttui selvästi sellaiseksi miten naisia kohdellaan. Tuttavapiirin naiset ottivat joukkoonsa samanveroisena. Oletan siis että tututkin muuttavat suhtautumisensa, kun osoittaa selvästi uuden sukupuolensa elämällään ja suhtautumisellaan. Se voi vaatia melkoista itseluottamusta, mutta se on vain hyvää koulimista tulevaan elämään.
Ihmisiä kohdellaan sen mukaan, miltä he kuulostavat, näyttävät ja muuten tuntuvat. Juuri tässä järjestyksessä. Vaikka olisi minkälainen kaunotar, niin miehen ääni paljastaa: "ahaa, se onkin mies".
Eli keskittykää ääneenne. Se ratkaisee.
Menin poliisiin tekemään rikostutkintailmoitusta ja poliisi epäili, että olen naapurikaupungin poliisista ja että teen rikostutkintaa heistä... Tarkoitin juuri sitä, että saa ne loput ymmärtämään sen, etten juuri mies ole. Itse olen naiseuttani parhaimillani kokenut siten, etten ole asiaa juuri edes ajatellut ja painoa ollut n. 60Kg. Moni ei käsitä myöskään sitä, että miesten runttaamisesta aiheutunutta ylipainoa on edelleen n. 25kg. On siis pitkä matka siihen, että m-koon mekko valahtaa automaattisesti korville. Olen todellakin jäänyt trans-sukupuolisuuden kaaressa jäänyt kaipaamaan omaa rauhaa ja sitä, että olisin ollut ihan muutoinkin pukeissa. Jostakin syystä vaikka asiastaa ulkopuolisillekkin kertoo, niin aina miesporukat löytää minut omiin juttuihinsa vaikka ne ei minua kiinnosta yhtään. Nuorempana en mies porukoihin kelvannutkaan ja etunimeni edessä oli miss liite.
Toiset on niin tyhmiä, että kun tästä asiasta kertoo, niin pitäisi heti tapahtua jotakin repäisevää muutosta. Olen sitä jota olen siitä huolimatta olen mekossa tai en. Toiset ei ymmärrä aivokuortani ellei minulla ole mekkoa päällä. Mikäli mekko ei ole päällä, niin jonkun mielestä olen luopunut asiastani ja mikäli minulla on mekko päällä, niin olen nainen vain silloin. Minulla ei tälläkään hetkellä ole miesten vaatteita päälläni kuin paita ja sukat. Taidan ostaa punaiset sukat, että ymmärtävät yskän. Ei kaikilla naisilla ole punaisia sukkia....
Melko turhauttavaa mennä myöskään shopailemaan kun on edelleen sitä painoa ja sopivaa vaatettakaan ei löydy.
Taidan todellakin ostaa punaisen naisten villapaidan ja päästän ympäristön tuskistaan ja mekot vasta kun paino on tippunut.
Mistä löytäisin miesystävän?
Jos olet fyysisesti mies niin löytäisit miesystävän parhaiten homopalstalta.
Monet tällä palstalla kirjoittavista vaikuttavat psyykkisesti sairailta ja osa suorastaan seinähulluilta juttujensa perusteella. Ehkä teidän olisi jo korkea aika siirtyä suosiolla hakemaan ammattiapua mielenterveysongelmiinne.
Jokainen transsukupuolinen joka on saanut siitä diagnoosin, on todettu psyykkisesti terveeksi. Voihan tänne tietenkin kirjoitella muutkin joilla terveen papereita ei ole taskussa.
Kyllä ääni voi olla aika huonokin, kun ulkonäkö on kohtuullisen naisellinen. Ei minullakaan ole heleää naisen ääntä, mutta kelpaa hyvin kun naama ja muu olemus katsotaan naiseksi. Ilmeisesti olettavat että olen ryypännyt ääneni tai tupakoin paljon.
Jos ääni ja puhetyyli on selvästi miehinen, sitten ei riitä läpimenevä ulkonäkökään. Mutta jos vähänkin viitsii nähdä vaivaa äänensä kanssa, se ei ole ratkaiseva tekijä.
Väittääkö joku että tuo viesti "Näin se menee" joka on kirjoitettu 1.11.2009 09:18 on täysin selväjärkisen ihmisen kirjoitus? Eihän täällä tarvitse olla kuin muutama sekopää niin se leimaa teidä muutkin.
Eihän tuo kovin järkevältä tekstiltä tunnu. Itsekin luin sillä mielellä että mitähän siinä oli tarkoitettu. Eihän kaikki ole kirjallisia neroja, vaikka ei olisikaan mitään vikaa päässä.
Tuo kirjoittaja kertoi muistaakseni jo aiemmin ettei ole käynyt tutkimuksissa, eikä siis ole TS-diagnoosia. Voihan kuka mekkoilija tahansa väittää itseään TS:ksi, mutta ei kuitenkaan ole sellainen. Jos sitten lähtee tutkimuksiin, edessä voi olla hylkäys tai jokin muu mielenterveyden diagnoosi.
Eipä kai millään muullakaan keskustelupalstalla jokaista kirjoittajaa niputeta samaan joukkoon. Eihän täälläkään kaikki ole transsukupuolisia, transvestiittejäkin on sata kertaa enemmän maailmassa.
Useimmat tavalliset ihmiset eivät tiedä sitä mitä eroa on transvestiitilla ja transsukupuolisella, ja niitäkin uteliaita täällä käy. Olen edelleen sitä mieltä että muutama hörhö leimaa helposti koko vähemmistön.
Ylivoimaisesti suurin osa tavallisista ihmisistä ei edes tiedä että transihmisiä on olemassa. Vielä pienempi osa eksyy tälle keskustelupalstalle, koska aihe ei heitä kiinnosta. Niinsanotuista taviksista tänne eksyy vain hörhöt jotka eivät siedä mitään itsestään poikkeavaa. Nämä tanelit uhoavat sitten täällä aikansa kunnes kiinnostus loppuu kun huomaavat että olemmekin tavallisia ihmisiä eikä mitään friikkejä.
Mietippä tilannetta jossa joku on saanut tietää naapurinsa, tuttavansa tai vaikkapa työkaverinsa olevan transsukupuolinen ja haluaa uteliaisuuttaan ottaa hiukan asioista selvää ja törmää tänne. Kyllä täällä saa helposti niin oudon ja vastemielisen kuvan asioista, ja kun ihminen luo ensikäsityksensä täällä olevista kirjoituksista niin vahinko on jo tapahtunut ja sitä on vaikea enää jälkikäteen paikkailla.
Pahimillaan käsityserot tulevat trans-sukupuolisuuden ja transvetisimin eroista, joskin iso osa sukupuoltansa muuttaneilla kyse on vain homoudesta. Heeivät välttämättä siis ole aitoja eriparipakkauksia joita korjataan siihen sukupuoleen johon kokee kuuluvansa.
Tuossa aijemassa viestissä pyrin vain korostamaan sitä, että ihmisen pitäisi näyttää siltä mitä on. Mikä ihminen kokee olevansa nainen joskin näyttää naapurikaupungin miespuoliselta poliisilta, niin ei ihme jos väärinkäsityksiä syntyy.
Tällä palstalla pitää todella luurata jonkin aikaa, jotta oppii tuntemaan kirjoittajat ja olen löytänyt yhden sielun siskon itselleni täältä.
mitä ihmettä puhut homoista..
Murto osiltakaan sukuoltansa "korjanneilla" olisi ns. setan mukaista sukupuolista ristiritaa, ristiriitaa, joka tekee sairaaksi. Eikös se ole jossakin määrin homoa vain todeta, etten jaksa esim. olla naisena kun miehet roikkuu kiinni ja lapsia on jo viisi ja että olisi helpompaa elää ja olla miehenä. Todellinen sukupuolinen ristiriita on todellinen sairaus.
Jaa, kyllä minulla oli selvä sairaaksi tekevä sukupuoliristiriita. Nyt tuo sairaus on parannettu ja olen terve nainen.
Minun puolestani miehet saisi roikkua minussa kiinni vaikka minulla on lapsiakin.
naapurikaupungin miespuolisella poliisilla ja oman kaupungin poliisilla. Miten sen huomaa ulkonäöllisesti?
Se ei ole homoa, jos ei halua että miehet kiinnostuu, päin vastoin... Ja eiköhän transmiehillä ole muutama muukin motiivi sp-korjaukselle.
Pitää olla hölmö ihminen, että tukeutuu jonkin keskustelupalstan tarjontaan jos haluaa ihan oikeasti selvittää itselleen jonkin asian.
"Pahimillaan käsityserot tulevat trans-sukupuolisuuden ja transvetisimin eroista, joskin iso osa sukupuoltansa muuttaneilla kyse on vain homoudesta. Heeivät välttämättä siis ole aitoja eriparipakkauksia joita korjataan siihen sukupuoleen johon kokee kuuluvansa."
Äläpäs afasiasta kärsivä falloskeskeinen dipsomaani vähättele hoidettuja transsukupuolisia. Noilla kirjoituksillasi saat täällä niin paljon vittuilua osaksesi ettei sinun psyykesi sitä tule kestämään.
Suomessa on transtutkimukset, joista vain täysjärkiset ja aidot transsukupuoliset päästetään läpi.
Nyt putosin kartalta.
"Tulla hyväksytyksi hoitamattomana ts:nä ja naiseksi pukeutuneena..." , ylikäyviä ongelmia siitä tulee.
Anteeksi, en ymmärrä, eikä tämä ole ilkeilyä.
Loppuosa on selvempää tekstiä, toiset miehet ymmärtävät, toiset eivät edes halua ymmärtää. Entisiä kavereita voi hävitä, mutta aina tulee uusia ystäviä. Elämäsi on kuitenkin sinun, samoin ratkaisut, muissakin kuin ts jutuissa.
Omasta muististani voin sanoa, että ainakin minulle oli prosessin alussa tulla kohdatuksi nimenomaan naisena. Ehkä se oli sellaista patoutunutta tarvetta. Ajan kanssa koko asia on tasaantunut. Edelleenkin haluan tietysti tulla kohdatuksi naisena, koska nyt vain satun olemaan nainen, mutta joskus asennoituminen voi jopa ärsyttääkin. Niinkuin se, että oletetaan lähtökohtaisesti, että nainen on oikutteleva eikä ymmärrä teknisistä vempaimista mitään.
Minulle tärkeää se, että ympäristö käsittää sen, että teen mitä teen, niin teen sen kaikesta huolimatta naisena koska sitä minä olen. Moni on ottanut hieman yliampuvaisestikkin vastaan minun naiseuteni. Pitää tietenkin muistaa se, että ne miehiset elämänkokemukset ei mihinkään häviä ja on ollut pitkä ja tuskallinen prosessi jo se, että pääsee pahasta alavireestä edes tähän kuntoon. Todella miellyttävää toki jos joku auttaa ja ottaa mukaan todelliseen naisten elämään. Nyt jo sen kaltainen olo kun on itseään tähän purkanut, että jopa olen jonkilainen nainen.
Kesällä naapurin rouva ehdotti miestään avuksi kun olin kasaamassa isoa kaasugrilliä. Tuumasin vaan että eiköhän tämä tästä kasaannu hissukseen (ja kasaantuikin, vaikka pari osaa puuttui pakkauksesta). Rouva totesi siihen ettei hän ainakaan osaisi tuollaista koota. Muuten kyllä kiinnostukseni teknisiin asioihin on lopahtanut, sen verran teen mitä yhden hengen taloudessa on pakko.
Teknisiinkin asioihin on vaan kasvanut, samoin kiinnostus yleensä, ihan niin "miesten" kun "naisten" juttuihinkin. Tuntuu myös hassusti, että hormoneilla on matikkapää ja suuntavaistokin parantunut, vaikka nehän piti kuulemma olla "miehisiä" juttuja, toisaalta on myös intuitio ja sosiaaliset kyvyt parantuneet huomattavasti.
Pointti oli siis miksi itse pitäisi ajatella niin vanhakantaisesti(ja seksistisesti), että on erikseen miesten ja naisten juttuja eikä esim. tekniikka saisi naisia kiinnostaa?
muuten myös sukupolvi, ei vaan sukupuoli. 50-luvun jälkeen syntyneissä naisissa on huomattavasti enemmän joistain laitteista ymmärtäviä kuin ennen 50-lukua syntyneissä. Tällaisen ilmiön olen huomannut.
Hoitamaton ts yleensä kokee sukupuolen ongelmaksi, jota tavisväestö ei koe. Lisäksi hoitamattoman ts:n käytös voi olla stereotyyppistä sukupuoliroolia ylinäyttelevää, joka ärsyttää monia, etenkin naisia.
Yleensä ihmiset eivät edellytä toisiltaan sukupuoliroolien näyttelyä. Ihmisten valistaminen transsukupuolisuudesta herättää ihmisissä pelkoja ja ennakkoluuloja. Sinua aletaan pitää hyperseksuaalisena mikäli miehen näköisenä alat näytellä jotain koodiltaan epäselvää naisihmistä.
Näyttelemistä pidetään luonnottomana ja usein transsukupuolinen ottaa asian itseensä ja pitää sitä identiteettinsä torjumisena.
Been there.