Kumpikohan häiritsee enemmän,se ettet saa tahtoasi läpi,vai se että et pysty vieläkään
muodostamaan kuvaa?Tai ehkä se,ettet saa mitenkään tehtyä siitä minästä kuka olen
haluamasi laista?Vielä vähemmän on mahdollista,että saisit minut sitä häpeämään.
En alentunut vastaamaan provokatiivsiin heittoihin, jos tiesin, etten saavuta siinä
mitään.En hyökännyt,hoidit sen ihan itsekin,kävit itse itseäsi vastaan, ja nauroit, itsellesi.Minua ei naurattanut,mutta mietin kyllä kuinka ylimielisyys sokeuttaa.
muodostamaan kuvaa?Tai ehkä se,ettet saa mitenkään tehtyä siitä minästä kuka olen
haluamasi laista?Vielä vähemmän on mahdollista,että saisit minut sitä häpeämään.
En alentunut vastaamaan provokatiivsiin heittoihin, jos tiesin, etten saavuta siinä
mitään.En hyökännyt,hoidit sen ihan itsekin,kävit itse itseäsi vastaan, ja nauroit, itsellesi.Minua ei naurattanut,mutta mietin kyllä kuinka ylimielisyys sokeuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuvat ovat katoavia. Ihminen muuttuu ja kehittyy elämäsä aikana, eikä ketään pidä määritellä lopullisesti. Jokaisessa ihmisessä on puolia, joita läheinen ihminenkään ei välttämättä tunne ja näe. Tai edes itse. Tätä on kuitenkin vaikea muistaa ja siinä minulla on vielä opittavaa. Toisaalta olemme jokainen samanarvoisia ja samanlaisia, mitä tulee elämään.
Ei ole mitään tarvetta tehdä kenestäkään toivomani kaltaista. En minä ole kukaan määrittelemään sitäkään, miten kenenkään toisen tulisi elää tai millainen hänen tulisi olla. Tämäkin on vaikea asia, helposti arvottaa ihmisten käytöstä ja valintoja.
Kun näen pahaa oloa, avuttomuutta, epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta tai ilkeyttä, koitan ymmärtää ja mahdollisuuksien mukaan auttaa tai purkaa tilannetta. Usein yhden ihmisen tilanne ilmentää suurempia ilmiöitä, jotka ovat monen osa.
Aloitus - joka tuskin oli minulle - sai minut vain miettimään, miksi tämä yksi ilmiö on kiinnostanut minua näinkin pitkään. Se on auttanut ymmärtämään ihmisyyden sellaisia puolia, joita en ole aiemmin tuntenut. Ymmärtämään itseäni ja monia ihmisiä lähelläni paremmin. Ymmärtämään ihmisen osaa laajemmin, maailmantuskaa ja kenties pyhyyttäkin.
Se miksi kuitenkaan en ole halunnut päästää irti on se, että välitän. Uskon myös rakkauteen, eikä sitä uskoa horjuta mikään.
muodostuu jo ensitapaamisella, ihminen kun skannaa toista ihmistä kaikilla aisteillaan usein tiedostamattaankin. Kuvan rakentaminen oikeaksi vaatinee aikaa ja ajatuksia. En pitäisi asiaa häiritsevänä, ennemminkin mielenkiintoisena, elämän kestävänä projektina.
Toisen rakentaminen mieleisekseen on mahdotonta ja tarpeetontakin, ihminenhän on kokonaisuus, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Itselleen nauramisen joko osaa tai sitten ei. Hauskinta lienee nauraa ihmisten kanssa, ei suinkaan ihmisille, eikä varsinkaan pahantahtoisesti.
En tiedä oletko kaipaamani ihminen, mutta kirjoitan ikäänkuin olisit. Kirjoitan, koska se tuottaa minulle iloa tässä elämäntilanteessa. Yritän löytää mahdollisimman monta näkökulmaa, ja katsoa asioita ulkopuolisena, antamatta tunteiden vaikuttaa asiaan keskittyen ajatuksiin, vaihtelevalla menestyksellä varmaankin.
Tarkoituksellisen provokatiivisia kirjoituksia pyrin välttämään, toki aiheesta riippuen. Aloituksia en kirjoita lainkaan, vastaan ainoastaan kiinnostaviin aloituksiin, ja niihinkin pyrin kirjoittamaan asiallisesti ja asiaa. Leikillisesti voin toki kirjoittaa vastauksen, loukkaamatta kuitenkaan tietoisesti. Tai tunnisteeksi.
Tahdon täyttyminen, niin... ihminen tulee toisen luo niin tahtoessaan, ei varmaankaan käskemällä. Toista kun ei voi pakottaa rakastamaan itseään. Rakastaessakin voi kynnys yhteydenottoon tuntua liian korkealta; periaate, ylpeys, pelko itsenäisyyden menettämisestä, tahto hallita tilannetta jne. ihmisiähän me olemme jokainen.
Kommentoisin vielä tähän loppuun tuota ensimmäistä vastausta. Kirjoittaja on käsitellyt aihetta monin tavoin samoin kuin itsekin ajattelen. En tiedä halusitko provosoida tällä kirjoituksellasi, onnistuit kuitenkin saamaan aikaan ajatuksia, joten kirjoituksellasi on paikkansa.