Minulla on takana pitkä nuoruudenaikainen masennus josta olen auttanut itseni vähän kerrallaan ylös. En saanut silloin tukea perheeltä, lähipiirissä jokainen oli itsekin masentunut tai vaikeasti sairas eikä minun ollut helppo saada läheisiä ystäviä, kun olin niin ihmisarka. Joitain joiden kanssa olin en tahtonut käyttää ongelmieni roskapönttönä. Jollain ihmeen voimilla jaksoin yksin pitää mielen terveyden koossa.
Aikuusuudessa olen selvinnyt hyvin eli lähes ilman masennusta mutta nyt 46 v iässä on tullut taas ikävä jakso. Murrosikäisen lapsen kanssa on ongelmia, joista olisi hyvä puhua jonkun kanssa, mutta ketään ei ole. Mies ei tahdo puhua mitään mistään ikävästä, sanoo ettei kestä minun murheitani työstressinsä päälle ja että miksen ole vahvempi ja miksi aina valitan, hän ei valita vaikka on asiat kuinka huonosti. Lähimmät pari ystävää kaikki omissa ongelmissaan syvällä, tai sairastavat pahasti, enkä voi vaivata. Itken itsekseni ja ihmettelen mikä tätä maailmaa vaivaa kun kaikilla on kaikki niin huonosti ja missään ei ole ketään joka jaksaisi kestää sitä että puhutaan toisen murheista tai edes jaetaan ne murheet. Kaikki vain niin että mene pois, älä vaivaa minua huolillasi. Miksi minun aina pitää olla se ainoa vahva ja iloinen ja jaksava?
Että helpotti, kun sai edes tämän sanotuksi ei kenellekään.
Aikuusuudessa olen selvinnyt hyvin eli lähes ilman masennusta mutta nyt 46 v iässä on tullut taas ikävä jakso. Murrosikäisen lapsen kanssa on ongelmia, joista olisi hyvä puhua jonkun kanssa, mutta ketään ei ole. Mies ei tahdo puhua mitään mistään ikävästä, sanoo ettei kestä minun murheitani työstressinsä päälle ja että miksen ole vahvempi ja miksi aina valitan, hän ei valita vaikka on asiat kuinka huonosti. Lähimmät pari ystävää kaikki omissa ongelmissaan syvällä, tai sairastavat pahasti, enkä voi vaivata. Itken itsekseni ja ihmettelen mikä tätä maailmaa vaivaa kun kaikilla on kaikki niin huonosti ja missään ei ole ketään joka jaksaisi kestää sitä että puhutaan toisen murheista tai edes jaetaan ne murheet. Kaikki vain niin että mene pois, älä vaivaa minua huolillasi. Miksi minun aina pitää olla se ainoa vahva ja iloinen ja jaksava?
Että helpotti, kun sai edes tämän sanotuksi ei kenellekään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko sinulla mahdollisuutta minkäänlaiseen keskusteluapuun vaikka tk:n mielenterveysyksikössä. Luulen että saisit siellä paljon pois sydämeltäsi. Kuulostat niin väsyneeltä että jaksamisesi huolestuttaa. Kysyt miksi sinun pitäisi olla ainut vahva. Vastaus kuuluu ettei sinun tarvitse, eikä missään nimessä pidäkään. Kukaan ei voi kantaa maailmaa harteillaan.
Entä suhteesi tähän murrosikäiseen. Onko mahdollista keskustella hänen kanssaan tilanteesta? Kertoa miltä sinusta tuntuu. En tietenkän tarkoita että lapsen pitäisi toimia terapeuttina, vaan mikäli teillä on paljon erimielisyyksiä ja riitoja, voisiko niitä sopia, tehdä kompromisseja, yrittää rauhoittaa tilannetta.
Itselläni ei hirveän kauan ole siitä kun itse olin murrosikäinen, ja äitini kanssa meni sukset ristiin jatkuvasti. Siinä olisi auttanut paljon rehellinen keskustelu, ilman syytöksiä puolin tai toisin. Oma äitini oli silloin todella stressaantunut, koska perheessä oli todella suuria huolia siihen aikaan.
Älä polta itseäsi loppuun. Välillä pitää irtautua velvollisuuksista ja ottaa aikaa itselleen. Voimia :)