Yöt ovat tulleet takaisin
lähelle ja sinua haluten
henkensä hädässä
tavattomat sanat
toistensa hellään huomaan
Lyyrinen nainen verannalla
helmeilevin sivuin
taipuvin lasein löydän
käyttämättömän kevätpäivän
lähelle ja sinua haluten
henkensä hädässä
tavattomat sanat
toistensa hellään huomaan
Lyyrinen nainen verannalla
helmeilevin sivuin
taipuvin lasein löydän
käyttämättömän kevätpäivän
Vastaukset 10
Vanhimmat
tämä piti lukea useampaan kertaan ennenkuin kommentoin
paljon sanottu muutamalla rivillä
ja se on taitoa se !
kiitos sinulle :)
Kiitos. Itsellenikin tämä on hyvä runo. Vaikka kenties liian hempeä.. mutta menköön nyt läpi sormien.. eihän sitä muuta voi todeta kuin mitä mielessä liikkuu. Onhan sentään perjantai ja hyvä syy lennättää hapan naama nurkkaan :)
' helmeilevin sivuin '
joka otti ja vei, vaikka kyllähän
kokonaisuuskin on ehdottomasti näköisesi
ja oloisesi.
Kiittää hän.
Kiitos. Joo, kyllä minä helmeilevillä sivuilla jotain hain, sellaista tiettyä tunnelmaa verannalle... ja näköä löytyy... muutamalla sanalla sanottuna tietty tunnetila, joka joskus oli mennen jonnekin ehkä takaisin tullakseen.. :)
yö on rakkauden aikaa
miksiköhän?
tekeekö pimeys siitä
romanttisemman
kenties kiihottavamman
"Lyyrinen nainen verannalla
helmeilevin sivuin
taipuvin lasein löydän
käyttämättömän kevätpäivän "
persoonallista sanojen asettelua:)
Jaa-a.. hyvä kysymys. Yöllä on yleensä niin väsynyt ja muutenkin tolkku poissa, että mieleen tulee kaikenlaisia aatoksia, romanttisiakin? Pimeys arvatenkin osasyynä, mieli liittää siihen paljon salattua. Olen ihan tyytyväinen siihen, miten sanani käänsin. Kiitos kiitoksista :)
Pidin tästäkin runosta. Jokaisella on yksinäiset pimeät yönsä, jotka pitää voittaa. Mieli on ihmisen pahin vihollinen, pelko... Näin mulle avautui ensimmäinen osa loppua lukuun ottamatta.
Toisen osan näin auringon kultaamana keltaisena onnenhetkenä. "Taipuvin lasein" oli aika hieno...
Aika hyvin näit pelon tämän läpi. Alku sai vähän vaikutteita nimimerkki Korpin kauhuromanttisista runoista.. se on vain naamioitu rakkausrunoksi:) Sitä luulee, että menneet yöt ovat jääneet taa.. mutta entä jos ne yhtenä hetkenä palaavatkin kaikki.. niillä on kana kynittävänään... ne ovat takanasi, lähellä ja ne haluavat sinut... tuo kuulostaa samalla hirvittävän intohimoiselta.
Ihastuin vastakohta-asetelmaan henkensä hädässä-hellään huomaan.. aina henkensä hädässä oleminen ei ole paniikkia, vaan joskus se voi olla turvaa....
Toisen osankin näit hyvin.. toiveena, että jostakin ilmaantuisi kevätpäivä joka jäi silloin käyttämättä.. sen voisi käyttää nyt tämän harmauden keskellä.. runossa oli aluksi vihreää nurmikkoakin ja istuskelua, sellaista romantiikkaa huoh.. kahden lyyrisen naisen kanssa. Kiitos kommentista:)
Voiks tämmöstä ollakaan!
"Yöt ovat tulleet takaisin
lähelle ja sinua haluten"
Tää oli ihan mainio osa vaikka kokonaisuudessakin tykkäsin kyllä, tässä runossa oli taas sellasta miekkomaista salaperäisyyttä ja kuitenkin runo pysyi hyvin kasassa. Loppu jäi metkasti mietityttämään.
Kiitos. Tämä runo on kyllä kummasti parantunut ajan kanssa.. tuli vähän hutaistun tunne aluksi.. tuo otsikkokin.. en keksinyt nasevaa.. "Yöt" kuulosti vähän ontolta..kertoohan tämä muustakin.. tekaisin sulkeisiin tuon muun.. nyt otsikkokin tuntuu toimivalta.
vähän erilaisia tunnelmia tuli mukaan runoon..siinä on varmasti sen vahvuus..kuitenkin kummasti tuntuu pysyvän kasassa, kuten sanoit.. Salaperäisyydestä en sano mitään, en ainakaan tahallani salaile :)