Entisessä elämässä minut työnnettiin nurkkaan täysin. Minun täytyi vain tyytyä siihen mitä sattuu tulemaan vastaan. Vanhemmat eivät huolehtineet tarpeeksi, enkä saanut heiltä sen verran rakkautta ja hyväksyntään kuin olisin tarvinnut. Siitä tämä ongelmani pelko on syntynyt. Lisää pontta ongelmaani toi se että he elivät lestadiolaisessa yhteisössä, johon minutkin kasvatettiin. Siellä ei kuulunut ”napista” perheen toiminnasta, vaan vanhempia piti vain ymmärtää kun olihan heille syntynyt niin paljon lapsia. Ja jos ”napisi” ja joku kuunteli, niin vastaus oli että olet vain katkera, eikä sinulla ole mitään ongelmia oikeasti. Tai vastattiin, ettei perheesi kyllä ole nyt oikeasti uskovaisia. Ongelmani jäi siis taivaan tuuliin leijumaan ja kaikki keskittyi vain siihen olivatko he uskovaisia vai ei. Sekopäät! En minä siitä tullut puhumaan.
Pelko valtasi
elämäni=(
0114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.