Kannattaa hankkia kilometri/ askelmittari ja laadukkaat lenkkeily vaatteet. Vaatteiden satsaamisemeen menee vähän enemmän rahaa mutta kestää pesuja ja on käytössä paljon mukavempia kuin halpismallit.
Kengät ovat ensijaisen tärkeitä. Kunnon kenkiä ei saa juuri alle sadan euron ellei löydä alnnusmyynnistä sattumoisin. Ylipainoisen kannattaa aloittaa kävelyharrastuksella ja sauvakävely on mitä mainioin. Siinä saa ylälävartalokin liikettä vaikkei mitenkään hirmuista vauhtia menisikkään. Kävellessä on ihanaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina. Jotkut ne porhaltaa naama irvellä kauheeta hiki juoksua ohitse mutta minä tykkään rauhallisesta menosta. Olen ylipainoinen enkä pyrikkään mihinkään normipainoon välttämättä vaan hyvään kuntoon ja mieleen sillä en voi vastustaa herkuttelua silloin tällöin. Rakastan kokkailemista ja sitten kun oikein onnistun siinä niin ahmittuahan tulee kieltämättä. Mutta kun on tullut hyvin ahmittua lähden käveleen pariksi kolmeksi tunniksi säästä huolimatta kun on hyvät ulkoilu vaatteet. Ennen aina keksin tekosyitä huonosta säästä tai mistä tahansa ettei vaan tarvinnut mennä ulos liikkumaan ja masennuin entistäkin enemmän. Olen syömishäiriöinen niin kuin monet muutkin. Se sama vaiva on harvinaisen monilla eikä sitä päällepäin uskoisi monistakaan sillä syömishäiriöinen voi olla ihan normaalipainoisen näköinen.
Kilometrimittarin mukaan kun harrastan kävelyä päivittäin vähintään 10km, olen kiinteytynyt, en välttämättä laihtunut merkittävästi (vaakassa en käy). Minussa ei ole höllyvää läskiä eikä selluliittia kunhan vaan pidän sen huolen että harrastan liikuntaa päivittäin ettei taukoja tule. Ruokaan tulee kiinnittää huomio ettei syö shipsejä, ranskanperunoita, juo limsoja, syö karkkeja päivittäin ym. niistä se selluliitti tulee. Ylipainoisen kannattaisi ostaa juureksia ja tehdä juurestikkuja lautaselle vaikka telkan eteen jos tulee pikkupurtavan tarve. Minäkin teen selleri, lanttu ja porkkana tikkuja lautaselle telkan ääreen kun haluan jotain pureskellaltavaa illan istujaisiin. Mitään lääkkeitä en ole koskaan vielä tarvinnut ja pyrinkin siihen etten tarvitsisi ja ihan omin keinoin koitan syömishäiriöstä päästä. Ehkä en pääse koskaan eroon syömishäiriöstä mutta ohjelmoin itseni joka tapauksessa joka päivä liikkumaan ja siinä auttaa kumppaninikin. Opettelen elämään vajavaisena niin kuin kaikilla ihmisillä on jokin vajavaisuus, sitä vain itse kuvittelee että muut olisivat muka jotenkin täydellisempiä.
Kengät ovat ensijaisen tärkeitä. Kunnon kenkiä ei saa juuri alle sadan euron ellei löydä alnnusmyynnistä sattumoisin. Ylipainoisen kannattaa aloittaa kävelyharrastuksella ja sauvakävely on mitä mainioin. Siinä saa ylälävartalokin liikettä vaikkei mitenkään hirmuista vauhtia menisikkään. Kävellessä on ihanaa nauttia luonnosta eri vuodenaikoina. Jotkut ne porhaltaa naama irvellä kauheeta hiki juoksua ohitse mutta minä tykkään rauhallisesta menosta. Olen ylipainoinen enkä pyrikkään mihinkään normipainoon välttämättä vaan hyvään kuntoon ja mieleen sillä en voi vastustaa herkuttelua silloin tällöin. Rakastan kokkailemista ja sitten kun oikein onnistun siinä niin ahmittuahan tulee kieltämättä. Mutta kun on tullut hyvin ahmittua lähden käveleen pariksi kolmeksi tunniksi säästä huolimatta kun on hyvät ulkoilu vaatteet. Ennen aina keksin tekosyitä huonosta säästä tai mistä tahansa ettei vaan tarvinnut mennä ulos liikkumaan ja masennuin entistäkin enemmän. Olen syömishäiriöinen niin kuin monet muutkin. Se sama vaiva on harvinaisen monilla eikä sitä päällepäin uskoisi monistakaan sillä syömishäiriöinen voi olla ihan normaalipainoisen näköinen.
Kilometrimittarin mukaan kun harrastan kävelyä päivittäin vähintään 10km, olen kiinteytynyt, en välttämättä laihtunut merkittävästi (vaakassa en käy). Minussa ei ole höllyvää läskiä eikä selluliittia kunhan vaan pidän sen huolen että harrastan liikuntaa päivittäin ettei taukoja tule. Ruokaan tulee kiinnittää huomio ettei syö shipsejä, ranskanperunoita, juo limsoja, syö karkkeja päivittäin ym. niistä se selluliitti tulee. Ylipainoisen kannattaisi ostaa juureksia ja tehdä juurestikkuja lautaselle vaikka telkan eteen jos tulee pikkupurtavan tarve. Minäkin teen selleri, lanttu ja porkkana tikkuja lautaselle telkan ääreen kun haluan jotain pureskellaltavaa illan istujaisiin. Mitään lääkkeitä en ole koskaan vielä tarvinnut ja pyrinkin siihen etten tarvitsisi ja ihan omin keinoin koitan syömishäiriöstä päästä. Ehkä en pääse koskaan eroon syömishäiriöstä mutta ohjelmoin itseni joka tapauksessa joka päivä liikkumaan ja siinä auttaa kumppaninikin. Opettelen elämään vajavaisena niin kuin kaikilla ihmisillä on jokin vajavaisuus, sitä vain itse kuvittelee että muut olisivat muka jotenkin täydellisempiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se askelmittari kannattaa kalibroida ensin tarkasti omille arvoille. Ylipainoiset ovat tyypillisesti pölkkykoipisia pygmejä, joiden askel jää lyhyeksi myös rasvavällyjen vuoksi. Siksi suoraan kaupan hyllyltä ostettu normikansalaisen arvoilla oleva mittari näyttää huomattavan optimistisia arvoja peruspullukalle.
Sillä ei ole laihtumisen kannalta mitään merkitystä käveleekö päivässä 2 vai 20 km. Ainoastaan siten laihtuu että syö vähemmän kuin kuluttaa. Kilometrimittari ei laihduta.