Kierrätys on näpertelyä....
Kuvitelkaapa, kun me viemme vanhat vaatteet, sukset tai kengät
kierrätyskeskukseen tai kirpputorille mitä tuolla
lopuksi säästetään.
Maamme teollisuus taasen ei näpertele näissä asioissa.
Siellä kun pistetään toimivia laitteita ja koneita
romutukseen, niin siitä on huumori kaukana.
Vierestä olen seurannut, kuinka kuljettimia,
sähkömoottoreita, vaihteita , työvälineitä, säiliöitä,
hydrauliikkaa pistetään romuksi juntan alle ja usein
nämä olisi ihan käyttökelpoista tavaraa
työntekijöitten, maatalouden ja pienteollisuuden tarpeisiin.
En tarkoita, että nämä tulisi ilmaiseksi jakaa,
mutta johan toimivasta laitteesta sitä tarvitseva
enempi maksaisi kuin romula.
Olenpa saanut nähdä, kuinka käytettyjä koneiden
akseleita ja rakenneteräksiä surutta pistetään
romulavalle, eikä uhastakaan anneta kenellekkään
mahdollisuutta ostaa sitä.
Aiemmassa työpaikassani toimi materiaalien kierrätys siten,
kun asiakas jätti tarpeettoman rautansa korjaamolle,
siitä tehtiin tuote seuraavalle ja perittiin
raaka-aineesta täysi kaupan hinta.
Tuo kuvastaa, ettei rauta muutu romuksi, ennekuin
se on työstetty kokonaan lastuiksi.
Olenpa saanut nähdä kateellisen työntekijän tahallaan rikkovan sähkömoottoreita, ettei vain kukaan tuosta pääsisi hyötymään.
Vierestä seurasin, kun työnjohtaja määräsi vesiletkua katkottavaksi metrin osiin, ettei kukaan sitä vain kotiaan kuljeta.
Asenne mieluummin kaatopaikalle, kuin käyttöön, onko tuollainen tervettä.
Tästä aiheesta olen joskus työpaikallani puhunut.
Siihen kommentoisiin, että romutettava roina muuttuu kauppatavaraksi ja sitä aletaan myödä ympäri maakuntaa.
Entä sitten... kateellinen oli jepen näkemys, ottaisi vain itsekkin hyödyn roinasta ja työnantaja saisi paremman tuoton, kuin romuliikkeestä.
Ihmetellyt olen, miksei romulavalta rauta kelpaa,
esimerkiksi laitoksen oman korjaamon käyttöön, vaikka materiaali ja mitat oikeita oliskin.
Sitten ostetaan muutaman päivän toimitusajalla
uutta kovaan hintaan. Jokainen meistä tietää
mitä Moc:kki ja rosteri maksaa.
Virman tietokoneet uusittiin ja ATk-päällikkö
määräsi entiset koneet rikottavaksi.
Laitteet ei kovin vanhoja olleet ja osa niistä oli ollut hyvin vähällä käytöllä.
Olis varmaan riittänyt, jos olisi määrännyt kiintolevyt niistä irroitettavaksi ja ne rikottavaksi, niin salaista tietoa
ei olisi karannut.
Joku opiskelija olisi saanut tuollaisesta koneesta vielä toimivan, kun olis hankkinut siihen uuden kiintolevyn ja säästänyt vähiä varojaan.
Onko tuollainen toiminta hyväksyttävää.
Olisko lainsäädäntöä muutettava, että kierrätys
muuttuisi todelliseksi, kannattavaksi
ja rikkomuksista langetettaisiin sakkorangaistus.
Juhlapuheissa ja virman esitteissä imakomielteet
raakaaineitten uusiokäytöstä tuotaisiin oikeassa
muodossa esille.
Kuvitelkaapa, kun me viemme vanhat vaatteet, sukset tai kengät
kierrätyskeskukseen tai kirpputorille mitä tuolla
lopuksi säästetään.
Maamme teollisuus taasen ei näpertele näissä asioissa.
Siellä kun pistetään toimivia laitteita ja koneita
romutukseen, niin siitä on huumori kaukana.
Vierestä olen seurannut, kuinka kuljettimia,
sähkömoottoreita, vaihteita , työvälineitä, säiliöitä,
hydrauliikkaa pistetään romuksi juntan alle ja usein
nämä olisi ihan käyttökelpoista tavaraa
työntekijöitten, maatalouden ja pienteollisuuden tarpeisiin.
En tarkoita, että nämä tulisi ilmaiseksi jakaa,
mutta johan toimivasta laitteesta sitä tarvitseva
enempi maksaisi kuin romula.
Olenpa saanut nähdä, kuinka käytettyjä koneiden
akseleita ja rakenneteräksiä surutta pistetään
romulavalle, eikä uhastakaan anneta kenellekkään
mahdollisuutta ostaa sitä.
Aiemmassa työpaikassani toimi materiaalien kierrätys siten,
kun asiakas jätti tarpeettoman rautansa korjaamolle,
siitä tehtiin tuote seuraavalle ja perittiin
raaka-aineesta täysi kaupan hinta.
Tuo kuvastaa, ettei rauta muutu romuksi, ennekuin
se on työstetty kokonaan lastuiksi.
Olenpa saanut nähdä kateellisen työntekijän tahallaan rikkovan sähkömoottoreita, ettei vain kukaan tuosta pääsisi hyötymään.
Vierestä seurasin, kun työnjohtaja määräsi vesiletkua katkottavaksi metrin osiin, ettei kukaan sitä vain kotiaan kuljeta.
Asenne mieluummin kaatopaikalle, kuin käyttöön, onko tuollainen tervettä.
Tästä aiheesta olen joskus työpaikallani puhunut.
Siihen kommentoisiin, että romutettava roina muuttuu kauppatavaraksi ja sitä aletaan myödä ympäri maakuntaa.
Entä sitten... kateellinen oli jepen näkemys, ottaisi vain itsekkin hyödyn roinasta ja työnantaja saisi paremman tuoton, kuin romuliikkeestä.
Ihmetellyt olen, miksei romulavalta rauta kelpaa,
esimerkiksi laitoksen oman korjaamon käyttöön, vaikka materiaali ja mitat oikeita oliskin.
Sitten ostetaan muutaman päivän toimitusajalla
uutta kovaan hintaan. Jokainen meistä tietää
mitä Moc:kki ja rosteri maksaa.
Virman tietokoneet uusittiin ja ATk-päällikkö
määräsi entiset koneet rikottavaksi.
Laitteet ei kovin vanhoja olleet ja osa niistä oli ollut hyvin vähällä käytöllä.
Olis varmaan riittänyt, jos olisi määrännyt kiintolevyt niistä irroitettavaksi ja ne rikottavaksi, niin salaista tietoa
ei olisi karannut.
Joku opiskelija olisi saanut tuollaisesta koneesta vielä toimivan, kun olis hankkinut siihen uuden kiintolevyn ja säästänyt vähiä varojaan.
Onko tuollainen toiminta hyväksyttävää.
Olisko lainsäädäntöä muutettava, että kierrätys
muuttuisi todelliseksi, kannattavaksi
ja rikkomuksista langetettaisiin sakkorangaistus.
Juhlapuheissa ja virman esitteissä imakomielteet
raakaaineitten uusiokäytöstä tuotaisiin oikeassa
muodossa esille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietteliääksi pisti, kun näki ihan toimivia "vempaimia" varta vasten rikottavan ja sitten roskakontaineriin heitettävän. Eikä ollut mitä tahansa vempaimia, vaan merkkitavaraa.
Ulkomaan työpaikassa teollisuudessa samalla tavalla.
Jos tälläisestä käytännöstä otti puheeksi, niin sai puhua itsekseen.