Juu, elikkä mulla on 1 vuotias chihuahua narttu, joka on muuten aina tosi iloinen ja aktiivinen, ja sellanen "mamman kulta", nyt yksi ilta istuin sohvalla ja koira käveli syliini, mutta sen etutassun se erillinen kynsi jäi kiinni mun farkkujen vetoketjuun inhottavasti. koira hätääntyi tietenkin tosi paljon ja alkoi paljon vinkumaan, sain sen avomieheni avustuksella 12 min jälkeen irti. Kynnelle ei käynyt mitään, eikä koira arista tassua yhtään, mutta nyt se vain lymyilee meidän sängyn alla, eikä suostu tulemaan pois, vaikka millä herkuilla houkuttelen.. se tulee kyllä pois kun avomieheni tulee tai kutsuu, mutta ei kun minä.. olisiko mahdollista että koira liittää tapahtuneen jotenkin minuun? että sille oilisi jäänyt jokin trauma tilanteesta.. jos jollain on ideoita mikä tilanteeseen auttaisi? on aika inhottavaa kun ei koira suostu tulemaan edes mun kanssa lenkille tai syömään kun olen kotona...Pari kertaa se oli tulossa pois sängyn alta, mutta minut nähtyäni äkkiä kipitti takaisin...
Chihulle tuli trauma minusta??!
APUVA!
7463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kädestäsi, puhu lempeästi ja houkuttele se pois sängyn alta. Leiki myös sen kanssa. Kyllä luottamus palautuu ennenpitkää:) Älä anna koiran murjottaa yksin!
Ota rauhallisesti ja muista olla kärsivällinen. Voit vaikka pyytää aviomiestäsi ottamaan koiran syliin ja istumaan alas. Sitten tulet siihen lähelle istumaan ja tarjoat ruokaa. Pian se taas on iloinen ja reipas koira. Yritä saada positiivisiajuttuja, jotka koira sitten ymmärtää yhdistää sinuun.
Koirallasi on heikko hermorakenne kun kerran jää huonot asiat noin voimakkaasti mieleen.
Tuossa ei auta kuin aika ja kärsivällisyys, pikkuhiljaa hyvä tulee.
Mitä sinne kuuluu? Joko koira on "antanut anteeksi" sinulle? :)
Piti kirjoittaa aiemmin vinkkiä, mutta aina on unohtunut. No, tässä nyt kuitenkin vielä jotain:
Nimenomaan kannattaa tehdä niin, että Sinä olet nyt se, joka vie koiraa kivoille lenkille ja tekee juttuja sen kanssa, antaa sille ruokaa, vahvistaa suhdetta siihen taas. Älä vain tee niin, että annat periksi ja jätät koiran lenkityksen ja hoidon miehelle, etenkin kun koira osoittaa että halauaisi olla miehesi kanssa kun luotto sinuun on nyt horjunut. Vikatikki on tässä mennä koiran mielihalun mukaan, se vain tukee koiran kantaa siitä, että mies on kiva ja luotettava ja sinä vältettävä tapaus. Miehen olisi hyvä antaa sinun huomioida koiraa nyt jokin aika, elikkä koiran hakiessa huomiota mieheltä, annatte yhteistuumin Sinun hoitaa tilannetta enemmän.
Joko luottamuspulatilanne on ratkennut? Kyllä se siitä joka tapauksessa menee ohitse, ellei koiralla ole poikkeuksellisen huonoa hermorakennetta. Chihut ovat protestiluonteisia ja tunteikkaita koiria, joskus niiltä joutuu pyytämään anteeksi ja vastaukseksi saa yhä örinää. Melodraamaa löytyy näistä vekkuleista aina välillä. ¨"We are tiny but mighty warriors..." Sanottiin leffassakin.
voi että. nuitaki sattuu, ja se on vähä harmi, mut ei mitään, elää pitää, ja selvitä kans.
käske vaikka miehesi ottaa se koira syliin, ja silittää sitä siitä, puhu sille rohkasevasti, ja rupea sitten pikkuhiljaa ottamaan se omaan syliisi.
kyllä se siitä. mulle on käyny joskus vähä samalla tyylillä, esimerkiks oon vaik vahingossa vähä tallannu sitä, ku oli ihan pieni, ja säikähti ja lähti karkuun. piti oottaa vähä aikaa, et tuli taas tykö, houkuttelin navulla, ja puhuin rohkasevasti rapsuttelin sitä kaulan alta, ja kun tuli oikeen lähelle niin otin syliin..
taas ollaan oikeen hyvissä väleissä. sun pitää vähä niinku totutella se uudelleen suhun.
jotenki sen sun miehes kautta:) sitte se taas tajuaa, et olet turvallinen ja uskaltaa tulla sun tykö:)
Kuulostaa hermoheikolta tapaukselta koko rotu jos tuolleen maanittelemalla pitää pienistäkin vahingoista saada taas koiran luottamus palaamaan.
Onneksi itellä on kääpiökoiria jotka osaa UNOHTAA tuollaiset vahingot ja osaavat ihan ite jatkaa sitä elämää.
Yhden tapauksen perusteella koko rotu haukuntaan.... hmm. Ja lisäksi vielä se, että eiköhän tuokin koira ole jo unohtanut tuon tapauksen ja osannut jatkaa elämää, omistaja vain oli huolissaan koirastaan.
Ja sikseen, oli rotu mikä tahansa, niin jos ihminen on vahingossa tehnyt virheen joka on satuttanut koiraa, kuten astunut koiran varpaiden päälle ja tämä siitä ulvahtanut, voi koiralle sanoa anteeksi, koirat hämmästyttävän hyvin osaavat antaa arvoa tällaisellekin jutulle ja käsittävät asioita, joku jopa sanoista, toiset eleistä ja äänenpainoista.
Ihan on hauska rotu kyseessä. Luonteessa löytyy, ovat eräänlainen yhdistelmä villiä ja kesyä vekkulilla tatsilla. Ei helpoin rotu, muttei mahdotonkaan.