Vaikka tällä palstalla tuntuu olevan erittäin kärkkäitä ja välillä ihmeellisiä kannanottoja, kysyn siltinkin, koska täällä on elämää.
Olemme 6 -henkinen perhe, avovaimoni ja minä sekä 4 lastamme joista nuorin 7kk.
Koska avovaimoni pitää lapsista ja on hoitanut omiamme jo monta vuotta kotona, olemme ajatelleet sijaisvanhemmuutta. Ajattelimme ilmoittautua Pride -kurssille.
Yritimme ottaa yhteytta oman kuntamme sosiaalitoimeen, tuloksetta (niitä ihmisiä ei vaan saanut kiinni).
Otimme yhtetyttä Mannerheimin lastensuojeluliittoon josta sitten todettiin meidän olevan "liian aikaisin asialla". Pitäisi odottaa noin vuoden verran, että kannattasi aloittaa edes Pride -kurssi. Tämä ilmeisesti johtuu nuorimman lapsemme iästä. Vanhin lapsemme on 9v. Miksi meidän pitäisi odottaa?
Olemme ajatelleet tähän ryhtymistä kahdesta syystä. Avovaimoni haluaisi sitä lasten takia sekä toimeen tulona. Itse olen normaalissa ansiotyössä.
Pitäisikö meidän odottaa vähintään vuosi vai ottaa ohjakset omiin käsiin? (tarkoitan yhteydenottoja lähikuntiin)
Paljon on tullut luettua aiheesta netistä, mutta lisää pitää kysellä.
Pitäisikö yhteys ottaa suoraan itse lähikuntiin? Useampaan vaiko yhteen kerrallaan?
Olemme 6 -henkinen perhe, avovaimoni ja minä sekä 4 lastamme joista nuorin 7kk.
Koska avovaimoni pitää lapsista ja on hoitanut omiamme jo monta vuotta kotona, olemme ajatelleet sijaisvanhemmuutta. Ajattelimme ilmoittautua Pride -kurssille.
Yritimme ottaa yhteytta oman kuntamme sosiaalitoimeen, tuloksetta (niitä ihmisiä ei vaan saanut kiinni).
Otimme yhtetyttä Mannerheimin lastensuojeluliittoon josta sitten todettiin meidän olevan "liian aikaisin asialla". Pitäisi odottaa noin vuoden verran, että kannattasi aloittaa edes Pride -kurssi. Tämä ilmeisesti johtuu nuorimman lapsemme iästä. Vanhin lapsemme on 9v. Miksi meidän pitäisi odottaa?
Olemme ajatelleet tähän ryhtymistä kahdesta syystä. Avovaimoni haluaisi sitä lasten takia sekä toimeen tulona. Itse olen normaalissa ansiotyössä.
Pitäisikö meidän odottaa vähintään vuosi vai ottaa ohjakset omiin käsiin? (tarkoitan yhteydenottoja lähikuntiin)
Paljon on tullut luettua aiheesta netistä, mutta lisää pitää kysellä.
Pitäisikö yhteys ottaa suoraan itse lähikuntiin? Useampaan vaiko yhteen kerrallaan?
Vastaukset 31
Vanhimmat
joten olisin kärsivällinen.
missä ei välttämättä ole tilaa uudelle tulokkaalle. Enkä todella tarkoita fyysistä tilaa.
Omat lapsenne ovat pieniä ja tarvitsevat molempien vanhempiensa jakamattoman huomion.
Sijaisperheeksi ehditte hyvin myöhemminkin, sijoituksissa pyritään siihen, että lapsi saisi perheessä nuorimman lapsen aseman, joten ellette sattuisi saamaan aivan pientä vauvaa, niin ei teille kuitenkaan voida lasta sijoittaa kuin 3-4 vuoden kuluttua.
Aikoinaan meillä oli samantapainen tilanne ja nuorin biolapsistamme täytti kohta 4 vuotta, kun ensimmäinen lapsi tuli meille 9 kk:n ikäisenä sijoitukseen. Jälkikäteen ajateltuna nuorin biolapsistamme oli vielä silloinkin liian nuori, koska sijoitettu oli todella paljon kehityksestään jäljessä, äitinsä raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä neurologisia vaurioita saanut erityistä hoitoa vaativa lapsi.
Jälkiviisaana sanoisin, että parasta olisi, jos omat lapset olisivat jo ainakin kouluikäisiä, jolloin heidän koulussa oloaikansa voisi täysin keskittyä sijoitetun hoitoon, johon vielä usein kuuluu terapioita ja kuntoutustakin.
kun ahnas sijaisperhe otti kolme pientä (sisarukset) taloon. Pienimmäinen juuri saman ikäinen, kuin minun läheiseni. Heillä itsellään oli 4 peruskouluikäistä lasta. Talossa oli lisäksi lukuisia tukilapsia sekä muutaman kuukauden kuluttua kriisilapsia. Olen joutunut olemaan huolissani läheiseni hengen puolesta.
moninkertaisesti sen, minkä kodissaan konsanaan ennätti. Samaa luokkaa, kun Ruotsissa tehty tutkimus. Törkeää sijaishuoltoa, törkeä sijaisperhe!
Koska asia sinua selvästi tuntuu vaivaavan, niin menisitkö ammattiauttajan puheille - se että tuot jokaiseen keskusteluun tuon saman asian, ei millään tavalla auta sinua eikä sinulle läheistä sijoitettua.
Todella huonoja sijaishuoltopaikkoja on todella olemassa. lapset kärsivät, sukulaiset kärsivät ja sitä rataa. Minulla on oikeus tuoda tämä vaikka 100 kertaa julki.
kun tarvitsee olla huolissaan läheisestään. Sijaisvanhemmalla kun ilmeisesti kaikki asiat terveyden suhteen eivät ole kunnossa. Hän tarvitsisi apua, mutta häneltä puuttu sairaudentunto.
Mitä hyötyä on kenellekään siitä että nimettömänä haukut tuntematonta sijaiskotia ?
Jos kerran olet vakuuttunut siitä, että lainrikkomuksia on tapahtunut, niin miksi et tee ilmoitusta kyseisen sijaiskodin sijaintipaikkakunnan sosiaalitoimeen, jolla on valvontavelvollisuus ?
Voit myös tehdä tutkintapyynnön poliisille ja lähettää valituksia oikeusasiamiehelle - täällä vouhkaaminen ei hyödytä mitään.
joten aion kuitenkin muistuttaa jatkuvasti noista rikkomuksista, joita tehdään "lain valvovan silmän ja sädekehän alla" lukuisille lapsille ja suvuille. Viranomaiset suojelevat sairaita sijaisperheitä. Möykkään minkä möykkään. Niin kauan kuin jaksan.
tuohon taloon. Yhteydenotto todennäköisesti tuottaa aina riitaa - sijaisvanhempi kun on aina ja kaikessa oikeassa ja muut väärässä. Joten lapset ja sukulaiset kärsivät. Miksei Perhehoitoliitto järjestä mitään laadun varmistusta, vaan antaa kaikenlaisten majatalojen kulkea nimellä sijaisperhe. Eli heitän tässä palloa perhehoitoliitolle ja toisille sijaisvanhemmille. Auttakaa!
sijaisrouvalle, ala kirjoittelemaan nimillä niin saat asiasi eteenpäin. Kun kirjoitat nimillä niin kirjoita sellaista tekstiä, että pystyt tavalla tai toisella todistamaan sanasi oikeaksi. Jos olet nähnyt jotain epäilyttävää tai lapsi kertoo, niin pitää olla kaksi todistuskelpoista henkilöä paikalla. Rouvan kirjoituksia voit jossain julkisesti julkaista, kunhan otat muut henkilötiedot pois. Äänitä keskustelut. Ota valokuvia. Tee öykkärille ansoja.
miten on henkikyseessä ? Oletko sinä tai kukaan muukaan koskaan ajatellut, kun lapsia kerran laskette, että joillakin on biologisiakin lapsia se 10-15, miten he pärjäävät ? Hyvin ovat pärjäilleet. Suhteuttakaa tosiasiat, osa ei pärjää sen yhdenkään lapsen kanssa ja osa pärjää useamman.
Sijaisvanhemmuus on kuitenkin sen verran raskasta vanhemmuutta, että ensinnäkään pelkästään lasten takia tai toimeentulon takia siihen ei voi/pidä ryhtyä. Täytyy todella haluta lasta, silloin se kantaa.
Edelleen, koska sijaisvanhemmuus on melko vaativaa, ei noin pienen/pienten lasten kanssa siihen kannata ryhtyä, koska perheeseen saapuva sijoitettu lapsi tarvitsee jonkun aikaa teidän sijaisvanhempien jakamattoman huomion ja ajan (totta kai, yleensä perheessä on toki muitakin lapsia ja jo toisia sijoitettuja, että ei kaikkea aikaa ja huomiota voi tietenkään saada, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan), ja 7- kuukauden ikäisen lapsen kanssa ei taida onnistua.
Ja toimeentulon takia ei koskaan sijaisvanhemmuutta tulisi harkita, ei kannata. Palkkiosta menojen jälkeen jäävä "hoitopalkkio" on kuitenkin melko pieni. Ja työn määrä kuitenkin iso. Ottakaa perhepäivähoitolapsi jos haluatte lisäansioita.
Käteen jäävä 300e alkaa tuntumaan melko pieneltä kun lapsella paljon ongelmia ja juoksette sosiaalitoimistossa palavereissa ja koululla palavereissa ja mahdollisesti asioitte joskus hyvin haastavien ja jopa hyvin arvostelevien biologisten vanhempien kanssa.
Itse tietenkin nautin myös sijaisvanhemmuudesta, mutta itselläni tähän ryhtymisen motivaatio oli myös erilainen.
En halua olla tuomitseva tai jyrkkä, ainoastaan realistinen.
Hoidettavat lapset vaativat jatkuvaa huomiota ,tulee mustasukkaisuutta puolin sekä toisin omien lasten kanssa.Itse olen sitä mieltä että biologisten on hyvä olla kouluikäisiä,mitä isompia sen parempi heille.
Kävimme mieheni kanssa Pride kurssin naapuri kaupungissa kun nuorimmaisemme oli 1v. Kotikaupungissa ei koulutusta ollut juuri silloin tarjolla. Meille painotettiin koulutuksen aikana että sijoitettava lapsi tulisi nuorimmaiseksi ,ja että voi olla että tästä johtuen joutuisimme tovin odottelemaan yhteydenottoa koulutuksen päätyttyä. Yhteydenotto tuli kuitenkin jo 4kk Priden päättymisestä.
tänne. Tuollaiset "nuorimmaksi" p -puheet ovat tyhjää sananhelinää. Kunhan johonkin lapset saadaan siirrettyä paikasta a paikkaan b. Täytyyhän valtakunnan jokaikisen lastensuojelusossun todistaa työkavereilleen, että osaa tehdä huostaanottoja. Se on kuulmma sosiaalityöntekijän mitta - huostaanotto kun on se vaikein työtehtävä. Ja tämä on koulutetun sosiaalityöntekijän itsensä minulle kertomaa. Sitten joku perhe - joka nyt ei muuta tekemistä keksi ja omalle lapselle olisi kiva saada kaveri - näyttelee olevansa ns. hyvä, hieno perhe eli semmonen IHAN TAVALLINEN. Sitten hel.... on irti. lapsi joutuukin ojaan ja koko suku kärsii. Tämä on kirjoitettu kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja tällaisia tapauksia on monta - ei vain minun sukuni.
Otimme yhteyttä naapurikunnan sosiaalitoimeen ja olihan ihan toinen ääni kellossa. Pride alkaa ensi vuoden alkupuolella ja loppuu syksyllä. Siitä se sitten lähtee rullaamaan.
Todella ihmeellisiä aluellisia eroja asenteissa.
perustuvatkin kaikenlaisiin uskomuksiin ja perinteisiin. Jos joku sossu sanoisi, että lammas pitää teurastaa aina, kun lapsi sijoitetaan, niin niin varmasti jossain kolkassa tehtäisiin. Siellä mällätään vallalla ja "minä tiedän" asenteella. Asenteet ovat monesti 30 -luvun hyväntekeväisyys -rouvien ajoilta. On niin hyvä olla hyvä ihminen ja pelastaa vinoon kasvaneet taimet. YÄK!
Priden aikana voitte pohtia sijaisvanhemmuutta ja teidän valmiuksianne sijaisvanhemmiksi arvioidaan. Jos sitten Pride -kurssin päätyttyä olette edelleen sitä mieltä, että sijaisvanhemmuus on teidän juttunne ja teidät naapurikunnassa sijaisvanhemmiksi hyväksytään, niin ei muuta kuin lykkyä tykö.
näen asian niin, että te varmasti nelilapsisena perheenä tiedätte miten raskasta lasten kanssa voi olla:) Uskon myös, että olette asiaa paljon pohtineet ja tiedostatte, että vielä monin verroin vaikeampaa se tulee olemaan traumatisoituneen lapsen kanssa. Pahimmassa tapauksessa yöt ovat todella rikkonaisia ja terapioissa ym. kuntouksissa juostaan monena iltana viikossa. Kuitenkin pitää muistaa se, että teillä sijaisperheenä on paljonkin sananvaltaa siihen, millainen lapsi luotanne kodin saa. Omat lapsemme ovat myös pieniä ja olemmekin ilmaisseet selvästi, ettei meillä ole resursseja kovin "vaativaan" lapseen tässä elämäntilanteessa.
Paljon kotia vailla on kuitenkin myös vähän isompia lapsia ja myös niitä, jotka eivät juuri oireile. Eivät kaikki sijaislapset oireile pahasti!! Elettyä elämää on kuitenkin takana ja sopeutuminen kaikin puolin on hankalampaa, ihan erilaista kuin biolasten kanssa. Kuitenkin, mikä voisi olla antoisampaa elämää kuin elämä lasten parissa?? Mikä voisi olla ihanampaa kuin tarjota koti ja rakkautta lapselle, joka ei sitä saa.
Ehdottomasti Pride-kurssille mukaan!! Näin saatte aikaa ja tilaa kypsytellä ajatusta siitä, millainen lapsi (pieni vai vähän isompi) sopisi mukaan teidän perhe-elämäänne:)
Takerrun tähän lausahdukseen siksi, että ei ole mahdollista etukäteen tietää millaiseksi lapsen tilanne tulee muuttumaan sen jälkeen, kun hänet on perheeseen sijoitettu.
On käynyt niin, että lapsi, jolla ei ollut sosiaalityöntekijän mukaan mitään ongelmia ja jolla meni koulussakin hyvin, alkoi oireilla todella rajusti päästyään turvalliseen sijaisperheeseen, jossa hänellä oli ensimmäisen kerran elämässään mahdollisuus ns. "päästää piru irti".
Pakko myös todeta, että mikä jonkun mielestä ei ole pahaa oireilua, on toiselle liikaa eli kaikki eivät kestä murrosikäisen tuhrimista tai alakoululaisen päivittäisiä koulukahnauksia ja toiselle nämä eivät ole juuri mainitsemisen arvoisia asioita.
ettei oireilua tai oireilemattomuutta voi ennalta ennustaa. Kuitenkin hieman kapinoin sitä ajatusta vastaan, että aina ja kaikki sijaislapset tulevat todella todella vaikeista oloista. On myös lapsia, joiden toinen huolatja on kuollut tai on puhjennut mielenterveysongelma ja lapsi on huostaanotettu ajoissa. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että useimmat huostat tehdään liian myöhään, jolloin ongelmia on ja usein paljon.
Näen kuitenkin asian niin, ettei ole syytä teilata sijaisperheeksi haluavia heti kättelyssä, kun kukaan ei tätä perhettä henk.koht. tunne. Pride-kurssi on tarkoitettu aivan kaikille sijaisperheiksi haluaville ja juuri tämän kurssin aikana ja sen jälkeen voi (ja pitääkin!!!) pohtia, onko sijaisvanhemmuus sittenkään se oma juttu". Kannustan kaikkia, joita aihe kiinnostaa, hakeutumaan Pridekurssille pohtimaan:)
Lapsemme sijaisvanhempi on kuin aurinkokuningatar (narsisti). Hän elää minä ite -kehitysvaihetta ja kaikkien pitää pyöriä hänen ympärillään. Oireilua tulee heti, jos kaikki ei suju siten, miten ROUVA turpeassa päässään ajattelee.
lapsen kummitädiltä, että turpealla on ollut kova elämä. No, ihmekös, että oireilee. Heillä ei kuulemma lasten tarvitsekaan oikeilla. Akan ei kuulemma tarvitse kun katsoa 2 ja 4 vuotiaita, niin nämä hiljenevät ja jähmettyvät paikoilleen. Akka oireilee kaikkien puolesta.
Hei,
Tukiperheenä oleminen on eri asia kuin sijaisperheenä oleminen. Tukiperheenä toimiminen tarkoittaa sitä että lapsi tulee esim. 2 tai 4 kertaa kuukaudessa viikonlopuksi (ennalta sovitusti) käymään, jolloin vanhemmat pääsevät levähtämään. Sijaisperheenä toimiminen taas on kokoaikaista niin pitkään kuin se on lapsen oikealle perheelle tarpeen.
Jospa aloittaisitte siis tukiperheenä.
Minä otin yhteyttä vuosi sitten alueemme tukiperhetoiminnasta vastaavaan ihmiseen. Kerroin että meillä on 5 lasta mutta meille silti voisi tulle 1-2 kertaa kuukaudessa lastemme ikäinen lapsi (2-7 vuotias siis). Ensimmäinen kysymys virkailijalta oli että olemmeko naimisissa. Vastasin että ei, mutta yhdessä olemme olleet 10 vuotta. Virkailija kuulosti tämän jälkeen erittäin tympeältä ja jätin asian sikseen. Nyt asia on jälleen alkanut kiinnostaa, koska olisi oikeasti hienoa auttaa perhettä jolla ei ole voimavaroja. Tiedän muutamia tuttavaperheitä, jotka valittelevat ettei ole sukulaisia lähellä tai että sukulaiset eivät ole innokkaita ottamaan lapsia hoitoon. Juuri tällaisissa tapauksissa tukiperhe olisi tarpeen. Näissä tuttavien tapauksissa en ole pystynyt tarjoamaan juuri apua, heillä kun on 3 lasta :) ja meille mahtuisi korkeintaan 1 :). Rahan vuoksi tukiperheeksi on turha ruveta, todellakin kannattaa mieluummin ruveta vaikka perhepäivähoitajaksi. Tukiperheen/sijaisperheen palkkio on todella pieni verrattuna perhepäivähoitajan palkkaan ja helpommalla pääsee.
Ei meillä ole tarkoitus ottaa lisää lapsia hoitoon vaan auttaa sijaisperheenä lapsia joilla on hätä ja tarjota normaali lapsuus. Rahasta on turha puhua sillä tuosta saa kyllä normaalin korvauksen jolla elää. Tukiperheeksi emme ole edes harkinneet lähteä.
Teillä on 4 lasta - ei teille sellaista määrää lapsia sijoiteta, että hoitopalkkiota voisi verratakaan palkkatuloihin, paitsi tietysti jos kuulut minimipalkkaa saaviin. Jos teille sijoitetaan alle 3-vuotias, voitte saada jopa 1600€/kk hoitopalkkiota, joka sitten alenee n. 700€:n, kun lapsi täyttää 3-vuotta ja hoitopalkkio on verotettavaa tuloa l. käteen jää vähemmän. Naapurikuntanne, joka teidät on Pride-kurssille hyväksynyt, saattaa myös olla yksi niistä monista kunnista, jotka maksavat alinta mahdollista hoitopalkkiota 336,41 €/kk lapsen iästä riippumatta.
Lapsia on tarkoitus ottaa maksimissaan 3 - 4 sitten joskus, kun ja ehkä, aika ja tilat ovat oikeat. Tarkoitus ei ole tehdä semmoisen kunnan kanssa toimaria joka maksaa minimiä vaan aktiivisesti neuvotella hyvät sopimukset. Mutta nämä eivät ole vielä pitkään aikaan ajankohtaisia asioita joten sitä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo.
Ensimmäisessä viestissä mietit, pitäisikö teidän nyt odottaa vuosi vai ryhtyä itse toimeen. Mutta nyt nämä asiat eivät olekaan vielä pitkään aikaan ajankohtaisia?
Kyllä te voisitte sinne Pride-kurssille mennä ihan hyvin jo nyt. Kun itse kävimme kyseisen kurssin, siellä oli joitakin pariskuntia, joilla oli vielä hyvin pieniä lapsia. Mutta eihän kukaan kiellä ottamasta asiasta selvää jo nyt hyvissä ajoin - sitten teillä ainakin on aikaa miettiä, onko sijaisvanhemmuus teidän juttunne vai ei. Kurssi ei sido yhtään mihinkään, sen tarkoitus on auttaa teitä itseänne pohtimaan omia valmiuksianne.
Kyllä, olemme menossa kurssille, mutta se onkin aika pitkä kestoinen kun se loppuu vasta ensi syksynä. Melkeimpä alkaa olemaan vaatimuksena kaikilla kunnilla tuo kurssi, mikä on tietty hyvä juttu.