Hiipii päivät samanlaisina perässäsi
ja minkä jättää eiliseen
kohtaa huomisessa uudelleen
suurempana vaan.
Muuttuuko mikään koskaan ?
kun postikaan mitään uutta tuo
sanoja sinulta saapuneet kansioon jätä
ja tunnen tutun hämärän
sydämeni ympärille
kietoutuvan jälleen ikävässäni.
Iloissaan sitä aina tähti taivaalle nousee
mutta maa kahleistaan muistuttaa ja takaisin vetäisee
siihen tuttuun kaipaukseen
toiveeseen paremmasta
odotukseen tulostasi
rakkaudestasi.
ja minkä jättää eiliseen
kohtaa huomisessa uudelleen
suurempana vaan.
Muuttuuko mikään koskaan ?
kun postikaan mitään uutta tuo
sanoja sinulta saapuneet kansioon jätä
ja tunnen tutun hämärän
sydämeni ympärille
kietoutuvan jälleen ikävässäni.
Iloissaan sitä aina tähti taivaalle nousee
mutta maa kahleistaan muistuttaa ja takaisin vetäisee
siihen tuttuun kaipaukseen
toiveeseen paremmasta
odotukseen tulostasi
rakkaudestasi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jotenkin niin kovin lohduton on runosi tänään.
Ymmärrän, että kaksin olisi päivät erilaisia ja
muistorikkaita. Yksin ollessa kaikki vaan tuntuu
ja näyttää värittömältä ja tyhjältä.
Ihmisen ikävästä toisen luo, siitä runosi puhuu
hiljaisin ja haikein säkein. Vaikka tähti on putkahtanutkin
mukaan, sekään ei paljon iloa anna kaipauksessasi.
Surullinen, mutta mukanaan pitävä teksti. Hyvin elävästi
olet ikäväsi pukenut siihen.
Aurinkoista päivän jatkoa Sinulle ystäväni, älä anna
synkkyydelle valtaa.
... en kyllä itse ajatellut tätä loruilessa
mutta ehkä se on niinkin kun sinulla on hyvät silmät
näkemään näihin tuotoksiini.
tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä
joten satuilut joutaa sinne missä pippuri kasvaa hihii.
no ainahan minulla on ikävä jonnekkin
ja se on kuin toinen luonto.
kiitän sinua rakas ystäväin ja mestarini vierailustasi.
toivotan kaikkea hyvää ja kaunista pyhäinpäivän iltaasi
kuten koko viikonloppuusi,
lämmöllä sydämestäni.
Koetan saada Sinut pois mielestäni, lanteiden
keinuntasi, povesi värähtelyn mielikuvieni
pinnalta, mutta aina uudelleen Sinä
tulet..
Onko tämä nautinnollinen tuska jäänyt pysyväksi,
öitteni tuoksut Sinulta, riisuutumiesi ja keimailusi,
ovatko minun uneni portit lopullisesti ihosi
tuntuiset..
Näenkö Sinut öisin, tapaamme ja saan taas lopulta
valloittaa sinut, avata herkimpäsi nautinnolle,
kirpeä makusi unieni varjokuvia, aamussakin
maistuvia..
Onko lopullista, että olet aina osa kuun valoa ja
kappale tähtien heijastumia vuoteeni päädyssä,
jostain, meidän yhteisestä, kiihkeistä leikeistä
kaikuvia..
..Sinä minulle aina, nainen punaisissa..
http://www.youtube.com/watch?v=D4PSYNJ62h8&feature=related
Kiitos Runostasi.
Niin vartoo päivä toistaan, kun Rakkaus himmeäksi
taittuu, aika odottaa seuraavaa, kun
lämpö ollut viileään kääntyy..
Se missä nautinto koetti sormin, tuntuu
ontto tienoo, kiihko kietoi käsivartensa,
auer on vapaa, odottava..
Se aika lipuu ohi, sävel hiljenee, vain
kaunein jää ja se muisto hehkuu vielä,
kun sydän hyvästejä kertoo..
Rakkautta sekin..
Tässä Rakkausrunossasi oli lämpöä
ja hehkua lukijalle, kerrontaa
koko sydämen mitassa.
Teksti kulki ihan omalla, keveällä tavalla
ja tuli luo luettavaksi ja koettavaksi.
Hyvin taitavaa ja ehyttä Runoa joka
osaltaan. Erittäin hyvä.
Iloa ja voimia koko päivääsi
hyvä Ystävä.
... taivaan alla kuljen
ja tähtien helmiketjut ovat erilaiset
mutta ikävä on samalainen kaikkialla
joskus lievempää ja joskus kovempaa
mutta yhtä painavaa ...
kylläpä mestari on taas taiteillut hienoa luettavaa.
jokainen kappale on oma runonsa, maailmansa
ja liitteesi tukee tosi hyvin runosi sanomaa
joten hyvä ystävä hyvä !!!
kai tämä on niitä ikävän runoja jostakin,
sorja vartisesta tytönhupakosta joka jossain vaeltaa
loputtomilla tuntureiden ketjussa,
ken tietää.
kiitos kyläilystä ja huippu runostasi hyvä ystäväin
ja toivotan hyviä viikonloppuja sinne päin.
..
lie kovin pientä
kaapistas
ruokatavaran puuttuminen
sydämes kaipuuseen
verrattuna :/
Ystävän apuun
kuitenki aina
luottaa voit
naapurista myös
kahvit ja nisut
hakea
t. naapuri :)
no hetken aikaa olin onnellinen
kun luulin suopunkini nokkaan kiinni saanneeni valkkoni
ja sitä kun yriin pimeästä mettästä pellon hämärään
ihmettelin kui se nyt noin kovin hanttii panee
niin jumalottaman tervaskannon olin vetänyt mettästä poes.
siis noitien tekosia näinä aikoina luulen.
no ehkä menen, ehkä en.
seuraavaan elämään hyvä ystäväni,
siihen ehkä himpun verran parempaan
vähemmän vaikeampaan toivoisin
ikävä on kalvava tauti joka juoksuttaa muille maille
pakoon sitä.
kiitän naapuria palautteesta
ja toivotan hyvää pyhäinpäivän jatkoa ja hyviä viikonloppuja
lämmöllä sydämestäni.
Tästä tulee mieleeni sanonta näin yleistasolla
ja sen paikkansa pitävyydestä voi olla monta
eri mieltä....
"sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää".
Kysyessäsi että muuttuuko mikään koskaan ja et
varmaan ole ainoa joka tuota saattaa miettiä mutta
ehkä kuitenkin jotain pientä matkamme kulussa
ja hyvän ei saisi muuttua mielestäni koskaan.
Tälläistä tämä elämämme on kuin haaksirikkoa
väillä ja sitten taas yhtenä hetkenä saattaa
pulpahtaa ties mitä - Kauneutta ja Rakkautta
Elämäämme ... ehkä siksikin tämä on
mielenkiintoista ja pitää Toivoa yllä.
Hyvää Sinun päiviisi - Elämä on
aina mahdollisuus,sillä
synkimmälläkin hetkellä !
... juuri tuota sanontaa aamussani hain
ja varmaan se kielen päällä jo olikin
mutta kun tuo sama pää on kesät, talvet
jotta niin ...
toivo on yksi kulunut sana ja voitto jonka
harva saavuttaa,
muistelen p.miljoonan sanoneen yhdessä laulussaan.
aina on valoa tunnelin päässä jos se vain on suora hihii.
kiitoksia dolan kun poikkesit ja palautteen jätit
ja älä anna kaiken maailman kummitusten ja noitien säikytellä
että muki läikkyy jos olet iltaa istumassa jossain.
hyvää viikonloppua myös.
Huomenia -
vastaanpa tuohon jo minkä totesitkin
-vanhalta kansalta-kuultua että kun on
kesät talvet sama pää,niin teettää
kaikenlaista tai jarraa paikallaan
...rallitermia käyttäen - kirraa.
Kuules -
nyt tulee valoa suoraan taivaalta
ja ihan luomuna...no ellei saasteita
ole päässyt mukaan mutta pyhäillään
edelleenkin...taikka ottaa näistä
päivistä nyt aina selkoa.
Kaunis ja herkkä runo; toisaalta surullinen ja toisaalta iloinen tai toiveikas. Odottaa, pettyy, odottaa...tunteiden vuoristorata, siksi laitoin otsikoksi tuuliviiri. Maan kahleet ovat joskus niin vahvoja, että kun on matkalla silmät ilosta leiskuen tuhatta ja sataa tähtitaivaalle tuleekin äkkipysäytys ja kopsahtaa takasin maan kamaralle..
Uskoisin kuitenkin, että se mikä on elämässä tarkoitettu tapahtuvan se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin; se on kuin tähtiin kirjoitettu... kaikella on tarkoituksensa.
Kiitos runostasi :)
... sanottu - tähtiin kirjoitettu
sillä sehän on kuin kohtalo
mieluisa sivu sydämen päiväkirjassa.
no tunteet ovat kuin vuoristorata
ja sekin totta niin kuin vain voi olla.
hymylytti tuo tuuliviiri
kun sitä joskus on itsekkin salaman nopeine päätöksineen
ja taas uudestaan toiseen suuntaan yhtä äkkiä hihii.
kiitän hymyn tuovasta palautteestasi
ja toivon pyhäpäivääsi onnea ja iloa yllinkyllin molempaa.