Minulle mummona on tullut sellainen ongelma, että 1 1/2 vuotias lapsenlapseni (ensimmäinen) ei tahdo millään uskoa minua, vaan kuinka kiellän ja otan syliin ja kerron, että se sattuu, jos heität palikoilla mummua, niin katsoo vaan pitkään. Kun sitten päästän hänet sylistä takaisin lattialle, alkaa sama palikoitten viskominen mummua kohden.
Sitten täytyy vain leikki kääntää johonkin toiseen, jolloin unohtuu se palikanheittely.
Mutta selvästi kokeilee minua kaikilla tempuillaan.
Olen tainnut olla liian lepsu hänelle aikaisemmin, jolloin hän käyttäytyy minua kohden tuolla tavoin.
Onko liian myöhäistä korjata tilannetta ja käyttää enempi johdonmukaista kasvatusta??
Syytän kauheasti itseäni, etten ole ollut aikaisemmin johdonmukaisempi, esim. puuttunut tuohon vessanpöntön veden päästämiseen heti kun sitä alkoi jatkuvasti esiintyä.
Onko tämä kaikki vielä korjattavissa?
Lapsi osoittaa minulle sitten mieltään ja läpsäiseekin minua (hellästi), jos en anna periksi hänelle.
Olen mieleltäni herkkä, enkä ole osannut koskaan oikein olla jämäkkä. Omat lapseni ovat olleet pieninä rauhallisia, että ovat uskoneet heti ensi kerrasta.
Sitten täytyy vain leikki kääntää johonkin toiseen, jolloin unohtuu se palikanheittely.
Mutta selvästi kokeilee minua kaikilla tempuillaan.
Olen tainnut olla liian lepsu hänelle aikaisemmin, jolloin hän käyttäytyy minua kohden tuolla tavoin.
Onko liian myöhäistä korjata tilannetta ja käyttää enempi johdonmukaista kasvatusta??
Syytän kauheasti itseäni, etten ole ollut aikaisemmin johdonmukaisempi, esim. puuttunut tuohon vessanpöntön veden päästämiseen heti kun sitä alkoi jatkuvasti esiintyä.
Onko tämä kaikki vielä korjattavissa?
Lapsi osoittaa minulle sitten mieltään ja läpsäiseekin minua (hellästi), jos en anna periksi hänelle.
Olen mieleltäni herkkä, enkä ole osannut koskaan oikein olla jämäkkä. Omat lapseni ovat olleet pieninä rauhallisia, että ovat uskoneet heti ensi kerrasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen neljän lapsenlapsen mummi, ja neljän lapsen äiti...
Anteeksi, mutta hieman ihmettelen suhtautumistasi 1,5 vuotiaaseen taaperoon. Nyt voisi olla kirjastoon asiaa, joten etsi sieltä luettavaa lasten kehityksestä.
Lapsenlapsesi käytös on täysin normaalia. Näin pienen lapsen kyky eläytyä mummin asemaan, eli empatiakyky ei ole kehittynyt, eikä ole valmis siinä asiassa ennen kouluikää.
Ei hän pysty edes muistamaan kieltojasi pitkään, se vaatisi jo melkoista ajattelukykyä ja loogisuutta.
Pienen lapsen läpsäyksiä ei tarvitse ottaa tosissaan, ne ovat hänelle vain osa leikkiä. Samaten palikoiden heittely on kivaa. Laita hänelle suuri pehmoeläin, jota kohti voi viskoa. Tyhjään, metalliseen roskakoriin on hauska heitellä palikoita, siitä lähtee mukava ääni.
Palikoiden heittely sinänsä ei ole mitään tuhmaa. Se on hänelle tärkeä vaihe kokea omia voimiaan ja esineiden olemusta. Sinun ei siis tarvitse hänen huomiotaa kiinnittää muuhun toimintaan, vaan tehdä mahdolliseksi paikoiden heittely. Järjestä erilaisia kohteita, mihin voi heittää, tyynykasaan, roskakoriin, lelulaatikkoon, tiettyyn seinään, lattialle. Siinä voi harjoitella samalla osumatarkkuutta ja huutaa:" Osuipa!"
Voitte heitellä palloja, paperitolloja, höyheniä, ulkona kiviä ojaan... hän tutustuu näin erilaisiin ilmiöihin. Kylvyssä ollessa on veteen kiva heitellä kylpyleluja.
Puolitoistavuotiasta ei siis kannata moralisoida. Omantunto ja itsekontrolli ilmestyvät vasta 3-4 ikävuoden jälkeen, kun uhmakausi on mennyt onnistuneesti ohi.
Vessanpöntön veden päästäminen kiinnostaa minunkin 3-ikäistä lapsenlastani, ja joudun tosiaan olemaan tarkkana. Hän saa päästää veden silloin kun on käynyt vessassa, ja tottakai kun silmä välttää, hän on vetäisemässä. Mutta tätähän tämä on lasten kanssa! Lapsi ei ole nukke, joka kököttäisi kilttinä soffan nurkassa. Normaali lapsi tekee ja ehtii, eikä siitä sen enempää. Minusta siinä ei ole kummastelemista eikä syyttelemistä sen enempää lapsen kuin kasvattajankaan.
olla provo, ei kukaan voi ajatella noin....vai voiko?! Huh, huh...
Et ole mummo etkä äiti - sinulla ei ole mitään käsitystä eikä ymmärrystä lapsista!
Juuri tuon ikäiselle pitääkin opettaa että toisia ei saa paiskoa palikoilla. Turha siitä on käydä mitään syvällisä keskuteluja, ei tuon ikäinen ole vielä sillä tasolla että ymmärtäisi perusteluja.
Mitään ei ole vielä menetetty, vaan kehitys on käynnissä. Jos kouluikäinen vielä paiskoo palikoita, niin silloin voidaan todeta että kasvatus tais jäädä vähän vajaaksi.
Jos palikoista on ongelma, niin pane ne pois ja anna pehmoleluja tilalle.
Vauvahan se lapsi vielä on.
Kunhan nyt oppii edes itse jonkun sanan sanomaan.
Pääasiassa tuon ikäiselle sanotaan EI kaikenmoisilla äänensävyillä. Sen enempää he eivät tarvitse tietääkseen mikä on kielletty. Se taas monesti yllyttää lasta kiirehtimään mahdollisimman äkkiä tekemään juuri se mistä kielto on sanottu.
Ei 1,5-vuotiaalla ole mitään syytä pohdiskella kieltojen järkevyyttä. Aikuiset ovat hänelle palvelijoita, jotka hoitavat hänet ja pitävät kuivana, terveenä, ruokittuna ja hyvällä mielin. Jos kaikki ei mene nappiin kuin on tarkoitus, pitää huutaa ja lujaa. Voi myös viskellä palikoilla.