Suomen kielistä kirjallisuutta?

...ihan pasifikkia laji eeposta ei ole suomeksi kuin monneista ja monnisista Rassilta.
Markku Varjon Akvaariokalat taas on viimeisin nidottu akvaariokaloista kertova kirja joka on edes hitusen luotettava ja josta voi jotain tietoa ammentaa, tosin sekin on jo päivitettävissä oleva eepos eikä siis ihan sataluotettava ;/

Netistä löytyy guuglella monta hyvää saittia, http://www.google.com/search?q=kiekkokala

tässä oleelliset tiedot kiekkoilijalle

Kiekkokala on parvikala ja kuten muitakin parvikaloja, myös kiekkoja tulee hankkia kerralla "vähintään" 5-6 kappaletta, mielellään kymmenisen kalaa. Tällaiselle parvelle sopiva akvaarion koko on minimissään 300 - 500 litraa. Kalojen kasvaessa niille olisi toki hyvä hankkia hieman tilavampi allas. Jokaista aikuista kiekkokalaa kohti tulee laskea vähintään 50 litraa vettä.

Koska akvaarion veden on oltava aina vähintään 28 asteista, akvaarioon täytyy hankkia lämmitin, mieluummin kaksi. Akvaarioon kannattaa hankkia myös kunnollinen lämpömittari.

Kiekoille tulisi tarjota proteiinipitoista ruokaa, jossa on mukana myös hiilihydraatteja ja kuituja. Reseptejä on monenlaisia, sillä useimmat kiekkoharrastajat kehittelevät kaloilleen sopivia ruokia itse. Yksi hyväksi havaittu ruoka on muikkumix, joka sisältää muikun lisäksi mm. katkarapuja, vihanneksia ja hedelmiä.

Hankittaessa uusia kiekkokaloja on hyvin tärkeätä järjestää niille asianmukainen karanteeni. Näin mahdolliset taudit voidaan suuremmalla todennäköisyydellä huomata ennen kuin uudet kiekkokalat laitetaan varsinaiseen akvaarioon muiden kalojen kanssa. On perusteltua laittaa yksi varsinaisen akvaarion kiekkokala "tunnustelijaksi" karanteenialtaaseen, ja katsoa sairastuuko joku.

Kiekkokalojen kotijokien vesi Amazonilla on hyvin lämmintä, 29.5-30.5 asteista. Tyypillistä tämän alueen vedelle on hyvin matala kokonaiskovuus (verrattavissa puhtaaseen sadeveteen), happamuus (pH 5.5-7.0) ja mineraalirikkaus. Tähän tulisi siis pyrkiä kotioloissakin. Usein toistuvat vedenvaihdot nopeuttavat kalojen kasvua ja pitävät ne terveinä. Olisi ihanteellista, jos kiekkokalojen vedestä vaihdettaisiin joka päivä. Joissain kiekkokasvattamoissa Kauko-Idässä ei ole käytössä suodattimia ollenkaan, vaan kasvatusaltaisiin vaihdetaan runsaasti vettä päivittäin.

Suomen vesijohtovesi on useimmissa kunnissa pehmeää, joten Keski-Eurooppalaista tapaa valmistaa ionitonta vettä käänteisosmoosilaitteella ei välttämättä tarvita. Veden emäksisyys joissain kunnissa onkin suurempi ongelma.

Runsaskasvisessa akvaariossa hiilidioksidi on luonnollinen (ja kasveillekin hyödyllinen) tapa lisätä happamuutta (jolloin pH-arvo laskee). Tosin hiilidioksidinkin kanssa pitää huolehtia pH-tason tarkkailusta. Paras, joskin kallis, ratkaisu on digitaalisen pH-mittarin ohjaama hiilidioksidin levityssysteemi.

Kiekot ovat hyvin herkkiä nitraatin ja etenkin nitriitin nousulle. Tiheiden vedenvaihtojen lisäksi tehokas biologinen suodatus on tärkeää. Kiekkoaltaaseen voi hyvällä omalla tunnolla laittaa "ylimitoitetun" ulkosuodattimen parhaimmilla materiaaleilla täytettynä.

Kiekkoaltaan vesi on normaalia lämpimämpää, jolloin hapen sitoutuminen veteen heikkenee. Tehokas veden kierrättäminen esim. sisäsuodattimen avulla varmistaa kalojen hapen saannin. On kuitenkin muistettava, etteivät kiekot pidä runsaasta virtauksesta. Tehokkaiden sisäsuodattimien virtausta voi säätää ja sen vaikutusta pienentää asentamalla niihin pitkät suihkuputket.