ujous ja arkus

Ujous ei ole sairaus (se yleensä kuuluu luonteeseen ja kun on herkkä, huonot kokemukset ihmisistä voi johtaa sosiaalisten tilanteitten pelkäämiseen, eli kartaa viimeiseen asti esitelmiä, lääkäriin menoa, puheluita), mutta sosiaalisten tilanteitten pelko tavallaan on... Sosiaalisten til. pelko ei kuitenkaan mielestäni johdu mistään muusta kuin ympäristöstä (eli kiusaamisesta, "huonoista" vanhemmista ym.).

Ei siitä ujoudesta pääse mitenkään muuten eroon kuin vain rohkeasti laittamalla itsensä likoon. Täytyy vain olla ajattelematta mitä muut sinusta ajattelee ja antaa mennä. Itselleen täytyy osata nauraa, muuten se ei onnistu. Se on siis aivan yksinkertaista: ajattele vain, että sinä olet ainutlaatuinen, uniikki, eikä kukaan voi sanoa, miten oikeasti ihmisen pitäisi käyttäytyä, puhua, kävellä, syödä... Sinä saat olla juuri sellainen kuin olet ja kun koko ajan ajattelet niin, pystyt ehkä olemaan oma itsesi ja turha ujous häviää.

Varmasti kaikki todella ujot (minä ainakin) ajattelevat aivan liikaa muiden mielipiteitä itsestään ja kun yksikin pieni epämiellyttävä kokemus tapahtuu (esim. englannin ope käskee sanomaan jotain englanniks ja sitten sanoo jonkun sanan väärin, punastuu ja vielä puhuu niin hiljaa, ettei kukaan edes kuule ja joutuu toistamaan), jää sitä kelaamaan uudestaan ja uudestaan ja ajattelee, että nyt ne kaikki ajattelee sitä miten tyhmältä kuulostin ja näytin. Noin on ihan turhaa ajatella, koska kukaan järkevä ihminen ei ajattele sun tekemisiäsi kaiket päivät ja jos ajatteleekin, on kyseessä sellanen idiootti, että sen mielipiteillä ei ole mitään väliä.