Olen 14 vuotias, asun rivitalossa isän, äidin, 17v siskoni kanssa. Meillä on 2 pientä koiraa, hamsteri ja lisko.
Meillä on aikeissa muuttaa v. 2010 omakotitaloon. Pihamme on ja tulee olemaan aidattu. Olemme hankkimassa kolmatta koiraa, se on pääasiassa minun, mutten keksi hyvää rotua. Tässä kriteerejä siitä ja muuta:
- Säkä 45-60cm (vähän korkeammatkin käyvät)
- Turkkimuunnoksella ei väliä eli käy lyhyt, keskipitkä ja pitkäkarvainen(kunhan ei ihan turkiton tai partis)
- Ei trimmattava, nypittävä ym
- Ei mielellään haukkuherkkä
- Suht helppo kouluttaa
- Osaa olla vapaana
- Ei itsepäinen eikä itsenäinen
- Tulee toimeen muiden eläinten kanssa, etenkin koirien
- Sopii myös kerrostaloon
- Mieluiten tykkää uida, edes kahlata tai ei ainakaan kierrä vettä kilometrin päästä
- Suht terve rotu
- Monia harrastusmahdollisuuksia
Koira tulee seura- ja harrastuskoiraksi. Harrastuksina olen ajatellut ainakin näyttelyitä, agilitya ja näistä kolmesta jotakin: raunio, haku, jälki. Ehkä myös tokoa. En ole menossa kisaamaan. Päivässä saisi lenkkiä 1-2h, mahdollisesti myös enemmän, saisi metsässä ja mökillä juosta vapaana.
Meillä on aikeissa muuttaa v. 2010 omakotitaloon. Pihamme on ja tulee olemaan aidattu. Olemme hankkimassa kolmatta koiraa, se on pääasiassa minun, mutten keksi hyvää rotua. Tässä kriteerejä siitä ja muuta:
- Säkä 45-60cm (vähän korkeammatkin käyvät)
- Turkkimuunnoksella ei väliä eli käy lyhyt, keskipitkä ja pitkäkarvainen(kunhan ei ihan turkiton tai partis)
- Ei trimmattava, nypittävä ym
- Ei mielellään haukkuherkkä
- Suht helppo kouluttaa
- Osaa olla vapaana
- Ei itsepäinen eikä itsenäinen
- Tulee toimeen muiden eläinten kanssa, etenkin koirien
- Sopii myös kerrostaloon
- Mieluiten tykkää uida, edes kahlata tai ei ainakaan kierrä vettä kilometrin päästä
- Suht terve rotu
- Monia harrastusmahdollisuuksia
Koira tulee seura- ja harrastuskoiraksi. Harrastuksina olen ajatellut ainakin näyttelyitä, agilitya ja näistä kolmesta jotakin: raunio, haku, jälki. Ehkä myös tokoa. En ole menossa kisaamaan. Päivässä saisi lenkkiä 1-2h, mahdollisesti myös enemmän, saisi metsässä ja mökillä juosta vapaana.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulle tulee mieleen ennen kaikkea isosveitsinpaimenkoira (grosser schweizer sennenhund): http://sennenkoirat.net/site/isosveitsinpaimenkoira
Se ei hauku turhia ja on sosiaalinen, spopeutuvainen ja miellyttämisenhaluinen.
Sitten myös samojedinkoira ja alaskanmalamuutti.
Mutta kaikki nämä rodut ovat todella liikunnallisia, kuten terveet rodut yleensä. Mikäs kumminkaan sen mukavampaa kuin oman koiran kanssa liikkuminen ja harrastaminen... Eihän sitä etukäteen tiedä, vaikka innostuisikin harrastamaan koiran kanssa kilpatasolla asti, koirahan tuo aivan uudtta valoa elämään:-)
En suosittelisi Samojedinkoiraa, koska kyseinen rotu on melko itsepäinen ja turkki työläs hoitaa (saattaa olle myös melko haukkuherkkä). Omistan itse kyseiseen rodun. Pentu haukkui todella paljon, onneksi koulutuksemme ansiosta, koira ei hauku läheskään yhtä paljon. Samojedinkoira tarvitsee paljon tilaa (vaikka onkin keskikokoinen). Maalla sen on kaikista paras olla.
Tuohon kuvailuusi sopisi hyvin Englanninspringerspanieli tai Walesinspringerspanieli, molemmat sopeutuvat hyvin kerrostaloasuntoon, kunhan huolehtii riittävästi liikunnasta.
Springerspanieleiden turkit ovat trimmattavia, ja aloittajahan ei halunnut trimmattavaa koiraa. Mutta aloittajahan sen päättää.
Sammareiden luonteet näköjään vaihtelevat yksilöittäin paljon, sillä minä tunnen kaksi samojedinkoiraa, joista toinen asuu rivitalossa ja toinen omakotitalossa. Toinen on ollut minulla hoidossakin. Kumpikaan ei ole haukkuherkkä, mutta pentuinahan mikä tahansa koira saattaa haukkua melkoisesti. Eikä kerrostalo meinaa sen peinempää pienempää asuntoa kuin omakotitalo, onhan niitä neliön (ainakin) kokoisia kerrostaloasuntoja ja yksiön kokoisia omakotitaloja. Eikä minun näkemykseni perusteella samojedinkoira viihdy ulkona yksikseen, joten se sopii niin maalle kuin kaupunkiin. Ulkoua ja liikuntaa tiedän kyllä sen tarvitsevan paljon, käytetäänhän sammareita edelleen jopa rekikoirina. Mutta tosiaan kuten mainitsit, on hyvä ottaa huomioon sammarin vaativa turkki.
Koirat ovat yksilöitä ja kaikilla meillä on omat kokemuksemme niistä.
toiveista yksi oli EI itsepäinen ja itsenäinen. Sinä ehdotat kahta arktista???
Mitä muuta voi odottaa kaverilta, joka suosittelee sorsan metsästykseen vedestä noutavaksi koiraksi vinttikoiraa?
Entäs jos mä ehdotan villakoiraa.Tuleeks nauru.Villakoira oli alunperin Ranskan soilla käytetty noutokoira.Sen takia koiralta ajettiin karvaa pois mahdollisimman paljon,ettei se hukkunut.Etu ja takajalkojen nivelet jätettiin,samoin sisäelinten ja keuhkojen kohdalta.Ne jätettiin lämmön takia.
Ota Labradorinnoutaja, sen kanssa voit harrastaa monenlaista, on helppo kouluttaa, ei pelkää vettä, vaan mieluumminkin hakeutuu veteen, turkki on lyhyt helppo hoitoinen, erittäin uskollinen koira.
Tässä myös joitain, mutta olen sitten ohittanut kriteerilistan kohdan "ei itsenäinen", koska tämän merkitystä on hankala käsittää eikä miltei mikään koira ole niin uuno, että olisi täysin epäitsenäinen siis siinä mielessä miten itse käsitän tuon kohdan. :D
Itsepäisyyden puutteen ajattelin siltä kantilta, että ei haluta ainakaan rotua, joka olisi tunnettu itsepäisyydestään vaan mielluummin koira, jollaitsepäisyyttä ei ole liikaa. Täydellistä itsepäisyyden puuttumista hankalampi ennustaa.
Ja kohta jossa toivottiin koiran pysyvän vapaana pihalla on myös hankalampi ennustettava, kouluttamisella osuutta tässä ja sillä, ettei rotu ensisijaisesti ole esim. metsästyskoira jolla vietit eritt. pinnassa.
Landseer - todellakin ei kierrä vesistöjä, tästä ei huolta, rakastaa vettä ja uimista. Landseer on myös (yleistys) oppivainen, ystävällinen ja ok sosiaalinen koira. Kiintoisa harrastusmahdollisuus vesipelastuksesta...http://fi.wikipedia.org/wiki/Landseer
Lagotto romagnolo - tämä ei säkän perusteella ihan yllä haettuun (ylin säkä n. 43 cm kait) , mutta jos ei ole niin viivoittimen kanssa mitoitettua, niin tässä on kyllä mielestäni mainio vaihtoehto sinne teille. Ja vaikka lagoton turkki on kikkurainen, se ei tarvitse nypintää tai trimmausta vaan "helppoa" saksimista eli ihan vaan saksilla pidetään turkki lyhyenä, vähän tasataan turkki saksin kuin tasattaisiin ihmisen tukan latvoja. Parasta lagotossa on sen (yleistys) hyvä luonne, se on sympaattinen ja helppoluonteinen, ei hötkyile liikoja ja on ystävällinen, lempeä ja sosiaalinen niin ihmisten kuin koirien kanssa. Siitä on moneksi harrastusmielessä ja erikoisuutena rodulla on sienisuuntautuneisuus... Eritt.oiva sienimetsällä, vanhempasikin pian huomaisivat koiran sieniseuramahdollisuudet... :D
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lagotto_romagnolo
Lyhytkarvainen collie tai pitkäkarvainen collie. Monipuolisia harrastuskoiria ja käsittääkseni lyhytkarvainen collie olisi näistä luonteelta aktiivisempi/vilkkaampi. Pitkäkarvaisen turkki vaatii enempi paneutumista, säännöllistä harjausta ja puhdistusta. Collieissa, etenkin pidempikarvaisissa, voi esiintyä arkuutta, joten erityistä huomiota kiinnitettävä pentueen vanhempien luonteisiin ja siihen, mistä paikasta pentu tulee. Colliet ovat seurallisia, älykkäitä ja oppivaisia. Oikein hyvä vaihtoehto.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pitkäkarvainen_collie http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyhytkarvainen_collie
Novascotiannoutaja. Iloinen ja nuorena etenkin oikea höseltäjä, mielellään ui. Sosiaalinen luonne ja helpohko. Ei tarvitse pakosti harrastaa vesilintujen metsästystä tämän kanssa vaan voi harrastaa muuta, menee mukaan innokkaasti, luonne on (yleistys) avoimen innokas. http://fi.wikipedia.org/wiki/Novascotiannoutaja
Australianpaimenkoira. Monipuolinen harrastuskoira, veikeän näköisiä, paimennusviettiä voi olla paljonkin pinnassa joten voi juurikin sopia hyvin muuttaessanne omakotitaloon, siis mikäli olettaisi että koira olisi kerrostalossa haukkuherkkä paimennusvieteissään. Tosin parilla koiratutulla on ko. rotu kerrostalossa enkä ole kuulllut ongelmaa tuosta. Turkki harjaukseen ja putsaukseen, jälkimmäistä tarpeen vaatiessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Australianpaimenkoira
Kiinnostaisiko joku näistä?
Itsepäisyydellä tarkoitan juuri sitä, että se opi jos sitä ei kiinnosta, jos rotumääritelmässä lukee niin, niin silloin se on itsepäinen. Itsenäisyydellä ei niin ole väliä. Koirakuisk. kertomista roduista kaikki muut kiinnostavat paitsi lagotto. Mutta sen käsityksen olen saannut että australianpaimenkoirat ovat todella aktiivisia, siis vaikka jos vertaa bordercollieen. Ja ylempien kirjoittajien rotuehdotuksista: samojedin turkista en pidä, walesinspringerspanieli olisi ihan ok, mutta jotenkin olisi outoa kuvitella omistavansa sellainen, Labbiksista en pidä, Grossi on aika erikoinen, voisihan siihen vähän lähemmin tutustuakkin, mutta jos se on noin harvinainenkin, niin tuskin sellaista helpolla itselleen saisi.
Olisiko lapinporokoira minulle liian "vaativa"? Kun olen niistäkin saanut niin ristiriitaista tietoa, toiset sanoo, että ihan seurakoirana on ja rauhallisia sekä kilttejä, toiset sanoo, että vaikka mitä harrastetaan niin ikinä ei väsy ja paikat voi olla palasina.
Suomestakin löytyy isosveitsinpaimenkoiran kasvattajia vähintään yksi: http://sennenkoirat.net/site/grossekasvattajia
Ja on olemassa myös entlebuchinpaimenkoira: http://sennenkoirat.net/site/entlebuchinpaimenkoira ja appenzellinpaimenkoira: http://sennenkoirat.net/site/appenzellinpaimenkoira ne kyllä tarvitsevat liikuntaa ja tekemistä runsaasti, samoin kuin bordercollie ja australianpaimenkoira.
Mutta on koira rodultaan sitten mikä hyvänsä, liikunta tekee hyvää sen terveydelle ja aktivointi mielelle. jos koira ei ole tyytyväinen liikunta- ja harrastusrutiineihinsa, niin se keksii kyllä omaa tekemistä, josta omistaja ei välttämättä pidä.
Mikään koira ei ole vaatimaton, ellei halua jotain sairaaksi jalostettua rotua.
Olen vähän tutustunut novascotiannoutajaan ja olen lukenut, että se on herkkä sekä itsepäinen ja kasvattajat myyvät pennut ensisijaisesti metsästäviin koteihin, joten...
Pitkiä hermoja en omaa, joten herkkä koira ei ole minulle hyväksi, esim. nyt omistan todella herkän koiran, vinkaisee jos vähän niskasta ottaa kiinni ja itsepäisenä jos se ei suht heti jotain osaa/tajua saatan rähjäistä sille ja silloin se ei enää suostu tekemään mitään, siksi ihan kotikoiraksi on jäänyt... En siis mitenkään "pahoinpitele" koiraa, mutta minulla on lyhyt pinna ja siksi haluan ymmärtäväisen ja nopea oppivaisen koiran.
Siis tolleri olisi ihan kiva, jos sen saisi seura- ja harrastuskoiraksi eikä olisi kovinkaan herkkä tai itsepäinen, joten tollerien omistajat, kertokaa koiristanne! :) Lapinporokoiran ja lk collien aktiivisuus on jäänyt vähän hämärään tai ainakin porokoiran. Ainut mikä muuten lansussa taitaa mätätä on se, että sen kanssa ei voi harrastaa agia(?) ja mieluiten sitä pitäisi pystyä harrastamaan...
Sanon omana mielipiteenäni, että erittäin passeli rotu toosamuusalle olisi bordercollie. Siinä on kaikki toivotut ominaisuudet.
Välillä rotukäsitykset vaihtelevat ihmisillä, itse olen siinä käsityksessä että bordercollie on aktiivisempi kuin australianpaimenkoira, tätä tukevat myös omat kokemushavaintoni - mutta toisaalta kyse vain muutaman borderin ja aussin tuntemisesta, joten ei nyt mitään kaikenkattavaa kokemusta... :)
Ihan hyvä että tunnistat itsessäsi äkkipikaisuuden ja kerrot siitä. Kantsii kuitenkin pyrkiä poistamaan itseltä tuota käytöstä ja pyrkiä rauhalliseen laumanjohtajuuteen vaikuttavalla energialla.
Ja kun saat koiran, niin oli se minkä rotuinen tahansa ja yleistetysti nopeasti oppivainen ja ymmärtäväinen, niin ehdottomasti kannattaa aina lähteä siitä pointista, että jokainen koira on oma persoonansa ja jokaista koiraa luetaan myös sen mukaan. :)
porokoira on mukava koira ja voisi hyvinkin olla se oikea. Sillä on paimennusviettiäkin ja minun mielestäni sopii hienosti perhekoiraksi. Jätä vain omaan arvoonsa nuo kaikki erikoiset rodut. Ei koiran tarvitse olla muuta, kuin terve peruskoira.
Ajattelin ehdottaa monilta osilta sopivaa koiraa, joka jostain syystä monesti melkein sivuutetaan näillä palstoilla. Ehkä siksi että sellainen löytyy lähes jokaisen mummon tai vaarin pihalta louskuttamasta.
Koira on tadaa-tadaa, ei mikään muu kuin perinteikäs kotimainen yleiskoira: Suomenpystykorva.
- Kooltaan hiukan pienempi, voimaa silti kuin pienessä kylässä
- Turkki perinteinen koiranturkki, ei mikään trimmattava
- Kouluttamalla ei turhia metelöi, ja jos metelöi niin silloin on yleensä myös aihetta
- Useimmat helppo kouluttaa, jos vain halua löytyy. Syy miksi usein kuvitellaan vaikeaksi luonteeksi, on laiskuus eli koira on otettu pihan koristeeksi. Omani on kuin opaskoira. Sisällä annettu koulututus menee helposti perille, mutta ulkokäyttäytymisen koulutus voi vaatia joskus myös äänen käyttöä päättäväisyyden maksimoimiseksi.
- Osaa olla vapaana, ainakin aidatulla pihalla. Myös aitaamattomalla mutta siihen koulutus vaatii jo sitkeämpää työtä.
- Ei aivan luupää, mutta välttämättä ei tarvi ihmistä kuin seuranpitoon
- Koirien kanssa tulee hyvin toimeen, kissojen ja kanien kanssa opettaminen vaatii taas jämerää opettamista(desibelejä siihen EI:hin). Jäniksiä, rusakoita, oravia, lintuja, peuroja, hirviä suorastaan rakastaa(paistina erityisesti).
- Sopii hyvin kerrostaloon(Meillä on)
- Vettä vihaa lähinnä kylpyhuoneessa. Uintikausi alkaa yleensä maaliskuussa sorsien perässä avantoon sukeltaessa ;)
- Varsin terve rotu.
- Harrastusmahdollisuuksia vaikka kuinka: Metsästys erilaisinen sivuharrastuksineen (haukkukokeet ym), jäljestys, aqility. Tokoon joutuu tekemään varmasti töitä kolme kertaa enemmän kuin vaikka borderin kanssa(mutta onnistuu silti).
- Lenkkeily kuulosti vähältä, mutta nopeasti siihen tottuu että viettää aikaa koiran kanssa mettässä ryynäämässä. Oman kanssa tehdään 4-6 tuntia jaettuna neljään lenkkiin(talvella toki vähemmän).
Tuo vapaana metsässä ja mökillä pitäminen on ehkä vähän kinkkisempi homma. Rodulla kun on tietysti vähän taipumusta läkseä omille tutkimusmatkoilleen ja laajentaa reviiriä varsin kookkaaksi. Ellei sitä seuraa silmä kovana. Uskoo kyllä kun tarpeeksi vakuuttavasti asian ilmaisee(vaatii desibelejä).
Eli vaikuttaa siltä että pystäri voisi olla sun koirasi?
Sitten tossa oli toinen kirjoituksesi missä ilmoitit kiinnostuksesi porokoiriin, näistä voin sanoa sen verran omakohtaista että molemmat voi pitää paikkansa. Eli koira voi olla aika kissamainen tai sitten hyvinkin aktiivinen koheltaja. Ja oppi niille menee päähän hiukan pienemmillä desibeleillä kuin pystärillä. Näitä kahta jos vertaa niin porokoira uskoo pienemmällä volyymilla, kun taas pystykorva voi vaatia ehkä enemmän desibelejä jotta olisit riittävän vakuuttava omistaja sen silmissä(yksilöeroja on).
Hmm.. Ehkä ehkä ei. Olen tosin lukenut, että rotu on METSÄSTYSkoira ja varsin herkkähaukkuinen.
Mutta pitää ottaa selvää.
Eli suomenpystykorvaa käytetään todellakin hyvin paljon metsästyskoirana, koska se on siihen yleensä pystyvä ja hyvin pätevä haukkuessaan lintuja ja muuta pienriistaa. MUTTA sitten on olemassa se ratkaiseva tekijä eli NE jotka eivät omaa metsästysviettiä.
Pystykorvat hyvin usein päätyvät metsästäjille, mutta jos koirasta ei ole metsästyskoiraksi, usein sitten joko lopetetaan tai myydään(halvalla) kotikoiraksi. Ja tässä on sinun saumasi ellei haittaa että aivan pienestä et pääse sitä kasvattamaan. Nuorempana kun asuin maalla, meillä oli aina juuri näitä ei-niin-riistaverisiä, jotka sitten tosin jonkin verran räksytti kun kenelläkään ei ollut niin suurta mielenkiintoa kouluttamiseen.
Ja nyt kun asun kaupungissa ja tuli sopiva hetki, päätin koittaa pitääkö tuo legenda paikkansa että suokkia ei pysty kouluttamaan kaupunkioloissa eläväksi hienostokoiraksi. Ja tulos tämän yksilön osalta kuten yllä jo vähän kuvailin. Sisällä ja ulkona katualueella lähes yhtä kuuliainen kuin sakemanni(paitsi että niitä desibelejä joskus tarvii), mutta metsässä ja puistoissa meno kuin lapin erämaissa. Sitä riistaviettiä kun siis tällä yksilöllä on enemmän kuin kotitarpeiksi. Ja koira siis on kodinvaihtaja ja tullessaan oli varsinainen hulivili ja AD/HD-tapaus.
Että edelleenkin, jos kunnon koiran haluat joka ei pienestä hätkähdä, ja joka tarjoaa sopivasti haastetta ja omaa luonnetta, niin ota suokki.