Pätkä eräästä tarinasta, jota olen jo pitemmän aikaa työstänyt päässäni. Olisi mukava kuulla kommentteja, eli jos teillä tulee jotain relevanttia mieleen, niin kirjoitelkaahan ihmeessä mielipiteitänne ja vinkkejänne.
Tori kuhisi ihmisiä, ja valmistautuessamme koitokseen me säpsähtelimme kerta toisensa jälkeen torilta kuuluneiden suopeiden huudahduksien keskeyttäminä. Nuorten ääniä torilta ei kuulunut, koska nuoret pääsisivät opettejien kynsistä vasta iltapäivällä. Oli hämmästyttävää ja jopa hieman pelottavaa, kuinka meidän ideamme aina paisuivat äärimmäisyyksiin. Jalkani olivat pelosta jäykät, ja tarkkailin ympärilläni seisovia ystäviäni. Kaikkien kolmen silmäparit vaeltelivat ympäri kirkon seinämää, ja heti jos yhtä heistä vilkaisi edes ohimennen, niin hän pakotti itsensä miehekkääseen virneeseen ja alkoi tuijottaa tyhjyyteen.
Yhtäkkiä, aivan kuin kellon soitosta, olimme mukamas kaikki samalla sekunilla valmiina kiipeämään. En ole aivan varma, kuka oli ensimmäisenä valmis, mutten ainakaan minä, koska halusin nimenomaan, että joku muu tekee ratkaisevan päätöksen "Nyt me sitten teemme sen" ja ottaa askeleen seinää kohti. Onneksemme pylväät oltiin muotoiltu myös kirkon takaseinällä epätasaisiksi siten, että ne toimivat ikään kuin tikkaina katolle. Juhani tarttui pylvääseen ja alkoi kiivetä, ja muiden oli määrä seurata perässä. Kun muut olivat jo kiivenneet puolimatkaan, niin tuli minun vuoroni, ja tärisin loppuelämäkseni. Tartuin pylvään ulokkeeseen, joka oli suoraan pääni yläpuolelle, ja aloin kiskoa itseäni raivokkaasti ylöspäin. Kirkon etupuolella kiipeäminen ei olisi tullut kysymykseenkään, koska torilla oli aina useita silmäpareja, jotka olivat valmiina poimimaan ympäristöstään kaikkein vähäpätöisimmätkin epäkohdat. Jos joku tällainen tarkkanäköinen henkilö näkisi meidät kiipeämässä seinää pitkin, niin saisimme heittää hyvästit kupoli-pakkomielteellemme.
Olimme viimein koko kiipeämisen valpastuttama poikaporukka kirkon katolla, ja puuskutimme toinen toistamme voimakkaammin. Katseemme eivät kohdanneet kertaakaa, vaan me kaikki tuijotimme kupolia kuin suurta vuorta, jonka huippu tulisi valloittaa. Kupoli tosiaankin oli kaupungin lakikohta, ja tunsin yhä kiihtyvää halua kiivetä sen päälle. Monesti kuuli puhuttavan, että kupolin päältä voi nähdä jopa vihollislinjojen taakse.
Astelimme varovaisina kohti tuota kaupungin ylpeyttä ja ihailimme sitä silmät ammollaan. Lumoutuneena kupolin valtavasta koosta aloin koskettella sen sileää pintaa sormenpäät herkistyneinä. Johtiko minua siihen jonkinlaiset sosiaaliset syyt vai ainoastaan joustamaton sisäinen halu, sitä en tiedä, mutta silloin päätin lopullisesti, että nyt se tapahtuu, nyt me teemme sen.
Tori kuhisi ihmisiä, ja valmistautuessamme koitokseen me säpsähtelimme kerta toisensa jälkeen torilta kuuluneiden suopeiden huudahduksien keskeyttäminä. Nuorten ääniä torilta ei kuulunut, koska nuoret pääsisivät opettejien kynsistä vasta iltapäivällä. Oli hämmästyttävää ja jopa hieman pelottavaa, kuinka meidän ideamme aina paisuivat äärimmäisyyksiin. Jalkani olivat pelosta jäykät, ja tarkkailin ympärilläni seisovia ystäviäni. Kaikkien kolmen silmäparit vaeltelivat ympäri kirkon seinämää, ja heti jos yhtä heistä vilkaisi edes ohimennen, niin hän pakotti itsensä miehekkääseen virneeseen ja alkoi tuijottaa tyhjyyteen.
Yhtäkkiä, aivan kuin kellon soitosta, olimme mukamas kaikki samalla sekunilla valmiina kiipeämään. En ole aivan varma, kuka oli ensimmäisenä valmis, mutten ainakaan minä, koska halusin nimenomaan, että joku muu tekee ratkaisevan päätöksen "Nyt me sitten teemme sen" ja ottaa askeleen seinää kohti. Onneksemme pylväät oltiin muotoiltu myös kirkon takaseinällä epätasaisiksi siten, että ne toimivat ikään kuin tikkaina katolle. Juhani tarttui pylvääseen ja alkoi kiivetä, ja muiden oli määrä seurata perässä. Kun muut olivat jo kiivenneet puolimatkaan, niin tuli minun vuoroni, ja tärisin loppuelämäkseni. Tartuin pylvään ulokkeeseen, joka oli suoraan pääni yläpuolelle, ja aloin kiskoa itseäni raivokkaasti ylöspäin. Kirkon etupuolella kiipeäminen ei olisi tullut kysymykseenkään, koska torilla oli aina useita silmäpareja, jotka olivat valmiina poimimaan ympäristöstään kaikkein vähäpätöisimmätkin epäkohdat. Jos joku tällainen tarkkanäköinen henkilö näkisi meidät kiipeämässä seinää pitkin, niin saisimme heittää hyvästit kupoli-pakkomielteellemme.
Olimme viimein koko kiipeämisen valpastuttama poikaporukka kirkon katolla, ja puuskutimme toinen toistamme voimakkaammin. Katseemme eivät kohdanneet kertaakaa, vaan me kaikki tuijotimme kupolia kuin suurta vuorta, jonka huippu tulisi valloittaa. Kupoli tosiaankin oli kaupungin lakikohta, ja tunsin yhä kiihtyvää halua kiivetä sen päälle. Monesti kuuli puhuttavan, että kupolin päältä voi nähdä jopa vihollislinjojen taakse.
Astelimme varovaisina kohti tuota kaupungin ylpeyttä ja ihailimme sitä silmät ammollaan. Lumoutuneena kupolin valtavasta koosta aloin koskettella sen sileää pintaa sormenpäät herkistyneinä. Johtiko minua siihen jonkinlaiset sosiaaliset syyt vai ainoastaan joustamaton sisäinen halu, sitä en tiedä, mutta silloin päätin lopullisesti, että nyt se tapahtuu, nyt me teemme sen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miten kiipeät kupolin päälle?
vaikealukuista
Tosi paljon ongelmia ja virheitä kieliopin kanssa. Esim "Kaikkien kolmen silmäparit vaeltelivat ympäri kirkon seinämää" ei tarkoita kyllä varmaan sitä mitä haet. Oletko suomenkielinen?
Olen suomenkielinen. En tunnista mitään kielioppivirhettä tuossa lauseessa, tarkenna. Kiitos palautteesta.
mutta tuskin silmäparit vaeltelivat
Myönnettäköön, että oli vähän tökerö ja hetkessä hutaistu kielikuva, mutta kielioppivirhe tuo ei minun mielestäni ole. Tietenkin tuollainen kielikuva korjattaisiin lopullisessa versiossa.
Juuri tuota tarkoitin, mitä yllä oleva oli ns. vastannut puolestani. Muutenkin tekstissä on paljon virheitä. Laskisin kyllä väärät kielikuvat huonoon kieleen. Lisäksi "ympäri kirkon seinämää" ei tarkoita myöskään mitään järkevää. Uskon, että tätä ovat muutkin ylläolevat tarkoittaneet kommentoidessaan esim. "jossain mättää". Sanot, että lopullisessa versiossa olisit korjannut nämä. Sepä hyvä, mutta mistä lukijat sen voisivat tietää. En itse ainakaan lukiessani ajattele, että voi, nämä huonot ilmaisut hän kyllä varmasti itsekin tajuaa. Ai niin, myös pilkut ovat välillä todella oudoissa paikoissa.
Kiitos palautteesta. Toivon kuitenkin, etten ole täysin toivoton tapaus. Tästedes kiinnitän siis enemmän huomiota kielikuvien laatuun ja yritän olla tarkempi pilkutuksen kanssa.
En sanoisi, että olet toivoton tapaus. Neuvoisin sinua laittamaan tämän kirjallisena jonnekin hautumaan. Kun luet sen myöhemmin unohdettuasi jo mitä oletkaan kirjoittanut, huomaat varmasti virheet. En halua loukata tai olla ilkeä, yritän vain olla realistinen ja rehellinen. Tekstisi on todella täynnä virheitä, mutta opit varmasti, jatka kirjoittamista!
Mutta teksti sinänsä, sen lähtökohta ja aihe viehätti minua. Kirjailijanaluksi aihe on epätyypillinen, yleensähän me harrastajat sorrumme kliseisiin ja kirjoitamme taas tuhanteen kertaan aamuheräämisestä tms. Kupolille kiipeämisestä en ole lukenut ikinä, ja kiinnostuin siitä. Tuli mieleen Porvoo ja ne nuoret, jotka polttivat sen historiallisen kirkon kännipäissään.Kiel
Jatka vaan! Kieltä on loppujen lopuksi kohtalaisen helppo kehittää, paljon haasteellisempaa on keksiä, mistä kirjoittaa ja mitä kirjoituksillaan tahtoo sanoa.
En ole samaa mieltä kanssasi kliseistä. Mielestäni hyvä kirjoittaja voi kirjoittaa mistä tahansa kiinnostavasti.
Aihe on kyllä hyvä.
Niin minustakin hyvä kirjoittaja voi kirjoittaa mistä tahansa. Me aloittelijat vaan harvoin olemme niin hyviä, että saisimme aamuherätyskirjoituksella ainakaan minun kiinnostustani heräämään. Tämän ketjun aloittaja sai kiinnostukseni heräämään. Joku toinen ehkä pystyy samaan kliseisellä aiheella, useimmat eivät.
Heil
Luin kirjoituksesi. Olen itse voittanut joskus valtakunnallisen kirjoituskilpailun. Minusta sinulla on tosi hyvää tekstiä. Kirjoita rohkeasti ja usko omaan tekstiisi. Hittoon kielioppi! Jos mietit , voiko noin kirjoittaa, vastaa itsellesi: no voi, minähän kirjoitin niin. Minä tykkäsin, hyvä!
Kiitos kovasti!
Hei vielä,
Kommentoisin vielä tätä yhtä asiaa...eihän sinun kirjoituksessa ole äkkilukemalta mitään´virheitä´. Esim. vaeltavat silmäparit ovat hyvä kielikuva. Osaat tehdä asioita eläviksi, mikä on minun mielestäni hyvän kirjoittajan ominaisuus. Liiallinen järkevyys on kahle, joka tukahduttaa luovuuden. Yleensä palkitut tekstit ovat sellaisia, joissa on tuore tapa ilmaista asioita. En sinuna ottaisi kovin vakavasti t uota kritiikkiä.
Hyvä kirjoittaja osaa kirjoittaa vaikka tyhjästä. Mutta miksi? (Tiina Kaila)
Merja Hurri.
Pahhoittelen.
"Tori kuhisi ihmisiä, ja valmistautuessamme koitokseen me säpsähtelimme kerta toisensa jälkeen torilta kuuluneiden suopeiden huudahduksien keskeyttäminä."
pois sanat "Tori kuhisi ihmisiä, ja"
----------------------
Halutaanko käyttää silmäparit vai katseet on mielestäni kirjoittajasta kiinni.
Vaikka itse käyttäisin katseet ja myös kertoisin mitä katseet kirkon seinältä hakevat.
--------
"mutten ainakaan minä"
muotoon "en ainakaan minä" tai "ainakaan en minä" tai "minä en ainakaan"
Kyseisen pitkän lauseen voisi katkaista pisteellä. Joko tuota ennen tai jälkeen. tai molemminpäin.
Jolloin jäisi kolmisanaiseksi lauseeksi.
-------
Enää onkin kysymys, millainen kupoli on. Niitä kun on monenlaisia.
http://umami.fi/wp-content/uploads/2008/09/ulkokuva.jpg
http://www.vastavalo.fi/uspenski-uspenie-katedraali-uspenskin-katedraali-52072.html
Yhdyn muihin, jokin kerronassa mättää.
Itselleni iski silmään "me säpsähtelimme", "nyt me sitten teemme sen".
Paljon sujuvamman kuuloista jos jättäis nuo 'me' sanat pois, kun persoonamuoto tulee kuitenkin selville tuosta verbistä.
Kyllä, pilkun viilaamista, mutta tällaisia tökerön kuuloisia kohtia tekstissä on paljon.
Esim. "Nuorten ääniä torilta ei kuulunut, koska nuoret pääsisivät opettejien kynsistä vasta iltapäivällä" (koska sana), "Katseemme eivät kohdanneet kertaakaa, vaan me kaikki tuijotimme..."(vaan sanan olisi voinut surutta jättää pois, kuulostaa liian selittelevälle)
Ehkä ne korjaamalla alkaisi kuulostaa paremmalle?
Toivoton et ole missää tapauksessa. Sanotaa että sulla on nyt hyvä raakaversio olemassa. Se on jo paljon se.
osaatko ottaa vastaan kritiikkiä ollenkaa????