Okei, mulla on ongelma. Otsikko kertookin jo lähes kaiken olennaisen. En voi seurustella kenenkään kanssa nykyään, koska heti kun juttu menee vakavaksi, mua alkaa ahdistaa niin helvetisti ja sitten mä en saa mielenrauhaa ennenkuin ollaan peruutettu takas kaveri-asteelle. Mä en voi sille mitään. En leiki muiden tunteilla tahallani, sillä olen pitänyt viimeisimmistä ihastuksistani ihan oikeasti, mutta en vaan.. En pysty seurustelemaan. Muutama epäonninen suhde takanpäin, mutta niistä olen uskoakseni päässyt jo yli, ja tuntuu että olisin valmis seurustelemaan, mutta kun se tilanne sitten tulee päälle niin.. Ahdistaa. Silloin itkettää, tulee paniikkikohtauksia ja välillä kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa niin en saa henkeä etc.. Jatkuvasti pää kipeä enkä saa unta.. Ja kaikkea muuta tuollaista.
Miten tästä pääsee eroon? Moni ihana tyyppi on mennyt sivu suun tämän inhottavan seurustelu-ahdistuksen takia.. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Miten tästä pääsee eroon? Moni ihana tyyppi on mennyt sivu suun tämän inhottavan seurustelu-ahdistuksen takia.. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 25
Vanhimmat
seurustellu sen kanssa? tollane ahdistus on ihan normaalia siin alus mut jos se ei lähe pois nii sit et välttämättä vaa oo viel henkisesti valmis seurustelee. Ja sun pitää jutella sen ppojan kanssa siitä et sua ahdistaa, kyllä se ymmärtää ku mahdollisimman hienovaraisesti sanot ettei sillai et se saa sellasen käsityksen et haluut erota. hidastakaa vauhtii, ei pidä edetä nii nopeeta.
ja jos saat paniikkikohtauksia ym nii hengitä syvää, ihan keuhkot täytee ja sitte ulos hitaasti. auttaa.
ja siis no, mullahan oli sitoutumiskammo tai ainaki edes jonkilainen ja nyt ku aloin seurustelee ahdisti ihan hemmetisti mut kaverit sano ettei saa tehä äkkinäisiä päätöksiä, enkä tehny, ja parin päivän päästä ahdistus oli ohi :-) mut saattaa olla siitä et et välttämättä oo viel henkisesti valmis.
siis mulla sama juttu kaikkien joiden kans seurustelu on alkanut meneen liian vakavaksi mua alkaa ahistaan ja haluan olla vapaa. johtuukohan siitä että on liian nuori eikä halua sitoutua vielä kenenkään kanssa ja haluaa elää nuoruuttaan.itse olen 17 v. muaki ärsyttää tämmönen. laitoin just poikki suhteen, olimme seurustellu jo 4 kk mut tuntu että liian vakavaa ja semmosta paikoille jämähtämistä vaikka toisaalta tykkään silti ja ollaan kavereita exäni kans.
Olen kyllä poika, mutta sillä tuskin on väliä.
Mua ahdistaa ihan samanlailla jo ennen seurustelua, mutta kuitenkin pidän jostakusta niin paljon etten vain halua jättää häntä yksin "seisoskelemaan".
Itseasiassa tälläkin hetkellä on samanlainen tilanne päällä, ja kokoajan mietin mitä pitäisi tehdä, kun vanhat kokemukset ovat pitkälti negatiivisia.
Joo siis kun mä ja mun muija tavattiin ja sitten tietty meni siitä seurusteluks, niin justiinsa viikko sitten se sano että sitä ahdistaa se että me seurustellaan. Sillon mä tein kaikkeni sen eteen ettei se vaan pistäis poikki. No nyt on mennyt taas ihan hyvin, mutta tuntuu, ettei sitä enää kiinnosta niin paljoa kuin ennen. Mua pelottaa että se jättää mut. Ja se on 16 vuotias kanssa että se voi liittyä tohon ikään. Itse olen 15. Mä vaan ajattelin että ehkä sä voisit auttaa myös mua tän jutun kanssa, kun en tiedä mitä tekisin. En pysty keskittymään mihinkään kun ei oo kaikki reilassa..
On kyllä kieltämättä hankala tilanne sinulla. Sinä ilmeisesti olet täysin varma että haluat seurustella, ja tyttöystäväsi puolestaan epäröi.
Tietysti tuo epäröinti on ymmärrettävää varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen seurustelusuhde. Silloin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että tilanne saattaa hämmentää.
Mietin tosin, että olettekohan kiirehtineet tuon seurustelun kanssa? Ehkä teillä eteni liian nopeasti seurusteluun, ehkä teidän olisi sittenkin pitänyt tutustua toisiinne ensin paremmin ja tutkailla omia tuntemuksia toisianne kohtaan. Myös se mahdollisuus voi olla, että tyttöystäväsi ei välttämättä mitään kunnon seurustelua halua. Ehkä hän on ihastunut ihastumisen tunteeseen. Siihen, kun on päivässä edes joku kenestä unelmoida ja jota saa tavoitella ilman että häneen sitoutuu.
Älkää siis kiirehtikö seurustelun kanssa. Tutustukaa toisiinne rauhassa, jutelkaa tuosta asiasta. Myös pieni etäisyys voisi tehdä hyvää, että antaisit hänelle aikaa miettiä mitä oikein tahtoo vai tahtooko yhtään mitään. Ehkä hän ei ole valmis seurustelemaan.
olen ainakin itsessäni huomannut, että on ihanaa juuri tuo, että on aina joku josta unelmoida ja ihanaa se ihastuminen ja sellanen, mutta sitten alkaa ahdistaa, kun pitäis mennä asioissa eteenpäin. Eli alkaa seurustella sen pojan kanssa.
Oon 25wee ja niistä viimeset viis vuotta ollu ton takii yksinäinen. ostin kaverilta sen vanhat päälääkkeet ja niistä sai apua heti ku kokeilin uusiks vakavampaa tapailua. Oon tullu siihe tuloksee, et oon vaa luonnostani sellane ihminen. En oo vielä hakenu omia lääkkeitä, mut varmaa pian tarvis... Mulla ei kuitenkaa muita masis oireita oo ku toi rakkausahdistus.
Oon oikeesti ilone, menestyvä ja ihan Ok tyyppi. Hiukan epävarma vaa. Muutamia aika huonoja kokemuksia menneisyydes, mut ei ne ainakaa tietosesti oo vaivannu koskaa. Omalta kohdaltani sanoisin vaa, et jossain kohtaa o naksahtanu pääs ja se tekee tän rakkausahdistuksen...
Mut suosittelen puhuu ammattilaisille asiasta. Ei ainaka mun kohdalla oo ittestää ku pahentunu pikku hiljaa.
mulla on vähän samanlainen tilanne, paitsi en oo koskaan seurustellu ja haluisin, mut heti ku joku kertoo et se tykkää musta ni mulle iskee paniikki enkä pysty enää olee sen ihmisen läheisyydessä. mä en nää mitään syytä sille miks en vois seurustella, enkä kyllä sillekkää et miks mua ahistaa ajatuski siitä et joku tykkäis musta ja kaikkee.. kaikki sanoo et sit ku tulee se oikee ihminen eteen ni kaikki vaa loksahtaa paikoillee ja se ahdostus häviää.. mä en kyl oikee usko siihen?
Keskustelun aloittanut kuulostaa aivan exältäni. Hänelläkin päätä särki jatkuvasti eikä saanut öitä nukuttua, silti oli minunkanssa koska kuulemma oikeasti välitti. Sovittiin että katotaan miten aika vaikuttaa asiaan kun ollaan vaan nyt ystäviä. Kova pala sinänsä, kun välittää jostakusta niin paljon. Mutta juuri siksi osaakin jättää hänet rauhaan, jotta hänellä olisi hyvä olla. Oli enemmän kuin otettu kun itse ehdotin tuota ja kun sanoin noin. Kova on ikävä, molemminpuolin. Mutta ymmärtäähän sen kyllä, kun ei ole 16-vuotiaana valmis seurustelemaan vakavasti ja ajatuskin tulevaisuudesta ahdistaa. Häntä kuitenkin odotan jos olisi valmis joskus seurustelemaan vakavastikkin.
Minulla ja poikaystävälläni on tässä viimisen kahden kuukauden aikana muuttunut seurustelu paljon vakavammaksi kuin aiemmin ja olen miettinyt, että jos tässä olisikin ikään kuin "vahingossa" sitten loppuelämäni mies. Ajatus tuntuu iha hirveeltä ja paljon saattaisi jäädä kokematta nuoruudesta sen takia. Sitten ajattelin kuitenkin realistisesti ja tulin siihen tulokseen, että nuori kun on, niin suurin osa nuorista eroaa kuitenkin enemmin tai myöhemmin ja niin sen kuuluukin. Voisiko ahdistuksenne johtua sellaisista ajatuksista, että suhteen mennessä vakavaksi, siihen tilanteeseen jämähtäisi loppuelämäksi tai että sitten ei saisi enää mennä niinkuin haluaa ja ainut kenen kanssa vietetään aikaa on se poika/tyttöystävä? Jos ahdistuksen oireet ovat niinkin fyysisiä kuin edellä mainituissa, suosittelen myös keskustelemista kuraattorin tai psykologin kanssa esim. koulussa. suosittelen lämpimästi :)
Halusion vain sanoa että ite oon 93 syntyny elikkä 18 vuotias ja olen seurustellu 4vuotta 1kk ja 17 päivää hahaha :D:D ja alusta asti kummaltaki tuntu upeelta suhteet vaa tarvitsee sitä maustetta sekaan ettei se vaan jäädy niinkuin ylipuolilla pareilla ... mies ei vie ulos jne tee jotain oman muijan kanssa ku aikaa on kulunnu itekki vielä aina ku pystyy teen kaikkea ja pidän suhdetta yllä että kyllä jos vähänki epävarmuutta tuntee ja sellaista eikä toinen samanlaista tunnetta tunne sinuun niin kannattaaa kyllä lopettaa ennemmin mielummi ku myöhemmin
Mikä siinä seurustelussa niin paljon ahdistaa? Itse olen 17v poika ja minut jätettiin vasta koska tyttö on juuri samanlainen kuin aloittaja, eli ei kuulemma valmis seurustelemaan ja hänkin oli 17v, en aluksi meinannut uskoa ja luulin että se on minusta kiinni mutta ei kuulemma ole ja että hän on kuulemma eronnut muistakin poikaystävistään saman takia.
Tajuatteko naiset miten paljon tuo sattuu? Olin ehtinyt seurustella tytön kanssa 3 kuukautta ja olimme puhuneet vaikka mistä ja kun ehdotin että voisin tulla hänen luokseen niin tälläinen ''ilmoitus-luontoinen'' asia pamahtaa kasvoille. Siis tuo tuntui aivan kuin nainen olisi vain leikkinyt kanssani koko tuon ajan. Hän vielä sanoi että ei ole nyt valmis seurusteluun eikä tiedä onko tulevaisuudessakaan''.
No eipä ole tuon naisen minua enää tarvinut katsoa. Minähän jatkan elämääni ja etsin normaalin naisen itselleni.
sori vaan mutta pakko vielä lisätä että jos aloittaja olisi ollut mies hänet olisi haukuttu pihalle.
Mulla tuli ihan täsmälleen samanlainen tilanne kun yläpuolella olevassa tekstissä on ainoa ero on että oon vuotta nuorempi kuin myös oli exäni! mullekkin kerrottin kyllä jo aikasemmin että sitä ahdistaa seurustelu ja sitten ihan yllättäen tulee tämmönen samanlainen ''ilmotus'' että meidän on nyt erottava että sitä ahdistaa niin paljon seurustelu. vika ei ollut mussa ainakin niin hän vakuutti. mäkään en oikeesti tajua että miten se seurustelu voi ahdistaa niin paljon? vaikka molemmat oikeesti välitti toisistaan tosi paljon ja suhde oli molemmille todella vakava. ja ihan sama lause tuli senkin suusta että ei ole valmis suhteeseen eikä tiedä onko jatkossakaan valmis.
ja mulla on ihan sama että tajuuko nää naiset sitä että kuin paljon tommonen sattuu? se sattuu ihan helvetisti! tuntu samalta kun edellisellä että nainen olisi vain leikkiny koko seurustelulla! tommonen on oikeesti ihan vitun perseestä! jos ette oo valmiita seurusteleen niin sanokaa se ennen kun edes aloitatte mitään! mitä myöhemmin sen sanoo sitä enemmän se sattuu!
ja mitä nyt olen exäni kanssa puhunut niin häntä ei kuulemma enään ahdista mikään. ja on kuulemma pitkästä aikaa niin ilonen ja pirtee kun vaan voi olla ja saa mennä miten haluaa ja ei oo kukaan kyselemässä perään. niin ja olin itekin sen 3kk yhdessä
Minun elämäni naisella sama onkelma seurustelu ahistaa... Hänellä ahdisti jo ennen seurustelua mutta sain sen uskomhan että se on turhaa ja sain hänet itselleni pitkän taistelun jälkhen ja nyt hän on jättämässä minua. En haluais ikinhän menettää häntä :/
menetin :((
tsemppiä msp ja kaikki muut !
tilanne on kummallekkin inhottava, varsinkin sille osapuolelle jota ei ahdista koska ei voi itse tehdä asialle mitään tai vaikuttaa toisen ahdistukseen...
itsellä tuli poikakaverin menetyksen jälkeen samanlaisia tuntemuksia ja nyt on todella vaikeaa aloittaa uutta suhdetta sillä ahdistus iskee heti päälle kun on "saanut" ihastuksen itselleen... todella rasittavaa ja inhottavaa!
mikä tähän auttaisi ? :(
kossua juotu viiminen kuukausi ! eihän se hyväksi ole mutta auttaa kummasti oloa ://
Niimpä ! Se sattuu ihan perkeleesti kun tyttö ilmoittaa, että sitä ahistaa seurustelu...minutkin tultiin jätettyy kun tyttö vaan ilmoitti, että sitä ahistaa seurustelu/kiintyminen vaikka oltiin oltu melkee 4kk yhes ja tehny kaikkea...en ymmärrä, sitten se vielä sanoo että sillä on vielä tunteita mua kohtaan ja se rakastaa mua, mutta ei voi olla mun kanssa !? Sattuu vitusti tällänen.
menin vielä kokkeilemaan itte murhaa kerran lääkkeillä seuraava oli haulikko mutta siihen kerettiin väliin:// sattu niin pirusti ja sattuu vieläki, eikä se akka suostu etes puhumaan mulle... KIITOS IHAN VITUSTI
mulla on iha sama asia! muaki aina ahistaa ajatella ees seurustelua, vaikka haluisin.
Mikä siinä ahistaa?? kerroppa se
On sillä mul on sama ongelma kun sul
Tähän löytyy diagnoosi.
ROCD eli parisuhteeseen kohdistuvat pakkoajatukset.
Paljon matskua englanniksi,esim.www.rocd.net
Sanoitko ihastuksellesi tykkääväsi siitä ja kun sait vastakaikua ja se halusi alkaa seurustelemaan niin vastasit kieltävästi ja poika luuli että leikit vain sen tunteilla?
Eiköhän se seurustelu ahdista sen vuoksi, että joskus tulee ero ja se sattuuu niin pirusti ettei halua suhteen menevän pidemmälle koska myöhemmin ero tuntuu hirveämmälle...