Onko muita nuria miehiä,jotka kärsivät huonosta itsetunnosta... joilla ei ole kavereita ym...
Olen ala-luokalla ollut koulukiusattuna,koska olen ylipainoinen ja pienen vehkeen omaava... Jos ei tullut haukkuja pienestä vehkeestö niin sitten lihavuudesta... Kavereita minulla ei juurikaan ole, en voi tehä niitä juttuja mitä haluaisin... käydä ystävien kanssa saunassa,käydä uimahallissa,kuntosalilla.
Ihmissuhteet on minulle hyvin vaikeita,en uskalla enää juurikaan lähestyä tyttöjä,kaikki vain kokojeni tähden ja kiusatuksi joutumisen tähden.
Olisiko ketään "kohtalo" tovereita joiden kanssa voisi jutella ym.
Ja halua olisi alkaa liikkumaan,mutta yksin ei tule hirveästi liikuttua ja olisi kiva harrastaa jotain mitä muutkin nuoret... mutta ei ole sitä tukea antavaa ystävää...
Olen ala-luokalla ollut koulukiusattuna,koska olen ylipainoinen ja pienen vehkeen omaava... Jos ei tullut haukkuja pienestä vehkeestö niin sitten lihavuudesta... Kavereita minulla ei juurikaan ole, en voi tehä niitä juttuja mitä haluaisin... käydä ystävien kanssa saunassa,käydä uimahallissa,kuntosalilla.
Ihmissuhteet on minulle hyvin vaikeita,en uskalla enää juurikaan lähestyä tyttöjä,kaikki vain kokojeni tähden ja kiusatuksi joutumisen tähden.
Olisiko ketään "kohtalo" tovereita joiden kanssa voisi jutella ym.
Ja halua olisi alkaa liikkumaan,mutta yksin ei tule hirveästi liikuttua ja olisi kiva harrastaa jotain mitä muutkin nuoret... mutta ei ole sitä tukea antavaa ystävää...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sori, en oo nyt mies enkä kärsi samasta ongelmasta. Mut sun pitäis hakea apua, ottaa yhteyttä johonkin: Lääkärille, psykiatrian yksikköön! Ei kukaan yksin selviä, mutta kokeile edes noita jos et oo vielä kokeillu! Enemmän niistä hyötyä on kuin haittaa! Toki kannattaa yrittää aktiivisesti netinkin kautta löytää vertaistukea!
Kannattaa etsiä netistä erilaisia liikuntamuotoja. Jos et esimerkiksi salille kehtaa mennä ja olet runsaasti ylipainoinen niin hyvä idea voi olla aloittaa esimerkiksi kävelylenkeillä, kuutele samalla vaikka musiikkia ja nauti raikkaasta ilmasta. Ja jos jotenkin häpeät itseäsi niin liiku hiljaisempiin aikoihin.
Mutta ihan yleisestikin turha hävetä mitään lihavuutta. Ei suurin osa ihmisistä kuitenkaan ole niin pinnallisia ja uskoisin että esimerkiksi naisista saisit ainakin varmasti ystäviä, jos olet mukava muuten.
Sinällään jännä että meikäläinen täällä jotain saarnaa, vähän kun sokea johtaisi sokeaa. Kärsin nimittäin itsekin huonosta itsetunnosta, vehje nyt nyt on ihan normaalikokonen, enemmän itsetuntoani heikentää se, etten ole tyytyväinen ulkonäkööni. Kavereita mulla nyt on "pinnallisesti", muttei sellasia kunnon ystäviä ole oikeestaan. Ja olen illmeisesti kropaltani vastakohtasi, sillä tällä hetkellä minulla on mielestäni aika täydellinen kroppa. Olen harrastanut salilla pyörimistä jo monta vuotta. Lihakset kyllä kieltämättä vähän helpottivat, mutteivät kauheasti (olin anorektisen laiha kun aloitin). Sinulle voisin kyllä kuvitella laihtumisen ja reenaamiseen tuottavan huomattavaa itsetunnon parantumista. Mutta kirjoitus vain siksi, että huomaat ettei "hyväkroppaisellakaan" välttämättä helppoa ole. Nämä jutut ovat paljon omasta ajattelusta kiinni. Se onkin juuri hassua, että itsekin tietää tuon edellisen muttei silti onnistu muuttamaan suhtautumista itseensä...
Tsemppiä!
t.21 myös
Täällä 29v mies-sukupuolen edustaja, ylipainoinen myös. Kavereita ei (enää) ole, opiskelujen jälkeen hommat niinsanotusti jäivät kun kaikki ovat ympäri maata ja maailmaa.
Yllätyksenä tuskin tulee, että naisilta ei ole ikinä minkään sortin huomiota tullut. Tässä onkin se ongelma, jos kerran laihemmat jotka urheilevat eivät saa naista niin onko järkeä edes laihduttaa? Mitä vitun hyötyä siitä sitten on? Hyvällä ulkonäöllä ei tee mitään jos sille ei ole "käyttöä".
Maailma on paska paikka ja ihmiset perseestä, se kannattaa vaan hyväksyä. Jollain on aina sentin pidempi.
Sori, jos tekstistäni välittyi väärä kuva. Tarkoitus ei ollut siis välittää sellaista kuvaa, että minä, Beckhamin kaksoisolento, jolla on Arnoldin kroppa, en saa naisia.
En ole erityisen hyvännäköinen ja naaman muutaman muun tekijän (mm. aikoinaan paha akne ja r-vika) minulle on kehittynyt hyvin heikko itsetunto ja olen edelleen hyvin ujo ja epäsosiaalinen, koska välttälin koko nuoruuteni vain ihmsiä häpeän vuoksi.
Mielipiteeni on siis, että asiat, kuten naisen pyytäminen ulos, ovat aika pitkälti mentaalipuolen ongelmia. Uskon, että jopa minä saisin "iskettyä" jonkun mielestäni kivannäköisen naisen (en ihastu "malleihin"), mutta ongelmana ovat nämä ujous, heikko itsetunto jne. Itseluottamus ja mukavuus ovat varmasti ylipainoa/naama tärkeämpiä.
Uskon oikeasti, että huomattavasti ylipainoiselle ihmiselle laihtuminen/kuntoilu olisi todella hyväksi itseluottamuksen kannalta. Ainakin minua treenaaminen on auttanut huomattavasti: en varmaan uskaltaisi liikkua edes ihmisten ilmoilla tänä päivänä ilman, että olisin alkanut aikoinaan treenaamaan. Ja vielä huomatuksena, että olen kuitenkin säilynyt samana ihmisenä muuten, vain itseluottamukseni on kasvanut (= en haasta riitaa "koska olen pumpattu" tai pyöri kireissä paidoissa esittelemässä jotain haukkaria vaan käyttäydyn samalla tavalla kuin aikaisemminkin).
Ihminen on omaava persoona, joka itse määrää sen mitä halua. Sinun pitäisi vain uskoa itseäsi ja olla vahvaa, koska heikot ei tässä maailmassa pärjää. Minuakin on kiusattu pienestä saakka, olen ollut yksinnäinen ja menin aina lukkoon uusien ihmisten edessä. Nykyään osaan pitää puoleni, nauraan kiusajilleni ja vastaan heille samalla mitalla takaisin.
Sinun pitää muistaa että säkin olet ihminen ja sinulla on oikeus elää tässä maailmassa. Älä välitä mitä muut sanoo, elää omaa elämä. Ja kyllä sä niitä uusia kavereitä löydät. Sinun pitää olla vain rohkea ja taistella omista oikeuksista.
Toivoon mukaan tästä oli sinulle apua. Toivoon sinulle paljon onnea tulevaisuudessa.
...tarinani on vähän samantapainen, ainakin nuoruusvuosien osalta. Mahaa kyllä oli, mutta habaa ei ollut, ja se oli melkoisen huono yhdistelmä raa'assa peruskoulumaailmassa. Jatkuvan syrjimisen ja kiusaamisen seurauksena itsetunto kärsi suuresti, samoin sosiaaliset taidot. Kärsin näistä typeristä ongelmista edelleen, vaikka nykyään liikun jo kohtalaisen paljon ja en pidä ulkonäköäni enää suurena ongelmana.
Omien kokemusteni pohjalta sanoisin näin: Jos tavallista lihavampi ihminen onnistuu kohentamaan omaa ulkonäköään laihduttamisella ja kuntoilulla, niin varmasti sen myötä itseluottamus nousee jonkin verran. Ei kuitenkaan kannata ajatella, että kaikki ongelmat elämässä olisivat siitä kiinni, koska ainakin 90% asioista on kiinni siitä kaikkein vaikeimmasta ongelmasta, eli omasta pääkopasta (ala-asteella ei välttämättä ollut näin, mutta oikeassa elämässä on). Se, miten esimerkiksi minunkaltainen, hiljainen ja vetäytyvä persoona onnistuu tekemään itsestään "hyvän tyypin", niin sitä minä en todellakaan tiedä.
Enkä nyt tarkoita, että olisi täysin turhaa alkaa liikkumaan. Kuntoileminen tuo mukanaan ainoastaan positiivisia asioita. Jos kaikki muu tuntuu liian vaikealta, niin kävelylenkkeilyn aloittaminen voisi olla ensimmäinen hyvä siirto. Jos pääsee siihen pisteeseen, että käy kävelemässä sännöllisesti ja oppii nauttimaan siitä jokapäiväisestä lenkistä, niin silloin ollaan hyvään suuntaan menossa.
Kuule, nuo teiniajat kannattaa yrittää unohtaa, eikä pidä antaa menneisyyden määritellä sitä mitä nyt olet. Mitä väliä sillä on mitä muut ovat mieltä? Sinä olet sellainen kuin olet ja ihan hyvä sellaisena.
Kyllä minuakin on kiusattu koulussa ja varmaan pidetään melko outona vieläkin, mutta nyt en edes välitä heidän mielipiteistään. Kovin pitää olla ankea elämä joillakin, jos elämänsuola on muiden arvosteleminen. Ne pönkittävät vain omaa egoaan sillä ja samalla kiusaajilla on kauhean kova tarve päteä ja osoittaa olevansa parempi kuin kiusattu. Se on pohjimmiltaan oire huonosta itsetunnosta ja narsismista.
Minä en edes välitä enää renkaanpotkijoista ja kas kummaa elämä jatkuu siitäkin huolimatta. Vapauttava tunne.
Moi! Luin tuon kirjoituksesi ja tuli heti mieleen että tämähän vois olla vaikka omaa tekstiä. Sen verran tutun kuuloista oli. Itselläkin on valitettavasti täsmälleen samanlaisia kokemuksia lihavuudesta yms. Oon sua tosin pari vuotta vanhempi. On melkein lohdullista kuulla että joku muukin on joskus ollut samanlaisessa tilanteessa, vaikka eihän tuollaista tietenkään kenellekkään toivoisi.
Jos haluat jutella jonkun sellaisen kanssa jolla tosiaankin on hyvin samanlaisia kokemuksia, niin voit laittaa mulle sähköpostia osoitteeseen [email protected]
tässä mun osoite: [email protected]