Mun elämässä ei ole nykyään enää mitään. Mulla olis harrastusvaihtoehtoja jotka kiinnostaisi, mutta en vaan jaksa mennä niihin kaikkiin. Yhdessäkin harrastuksessa käyminen kerran viikossa on jo niin raskasta että loppuviikkona en jaksa tehdä paljon mitään sen kummempaa, viikonloput menee kavereiden kanssa jotain tehdessä ja silloin yleensä on kivaa. Mutta oon vaan niin kyllästynyt tähän.
Öisin en saa unta, istun vaan koneella tai katon leffoja tai piirtelen tai vaan istun ja tuijotan seinää. Päivät oon tosi väsynyt, mulla on aina pää kipeä ja koulu ei kiinnosta yhtään. Pitäisi nostaa numeroita, muuten en pääse yläasteen jälkeen minnekään. Musta ei vaan oo tekemään mitään. En jaksa. Oon aina niin helvetin väsynyt.
Pitäisi tehdä paljon kaikkea mutten vaan osaa tehdä mitään. Kun yritän tehdä läksyjä, siitä tulee vaan itkua ja porua kun en osaa asioita kun tunneilla en pysty keskittymään opetukseen. Kun yritän piirtää, siitä tulee vaan angstausta kun ei kynäkään pysy kädessä. Kun yritän kirjoittaa jotain, saan aikaiseksi vain tylsää kliseistä paskaa ja heitän kirjailijanurahaaveeni mäkeen.
Mistään ei vaan tule nykyään mitään. En saa mistään kiinni. Toki on hyviäkin hetkiä, mutta varsinkin näinä unettomina öinä vaan ahdistaa ja vituttaa niin perkeleesti. Koulussa sitten olen kuin zombie koko päivän. Sitten kotiin ja koneelle. Istun koneella koko päivän, teen siinä sivussa läksyjä sen verran kuin jaksan ja/tai osaan ja sitten kolmelta pakotan itseni yrittämään saada unta vaikkei se tulisikaan.
Mä haluaisin vaan olla taas se iloinen tyttö joka olin ennen.. Silloin kun mulla oli maailman paras ystävä ja ihan poikaystävä, jaksoin keskittyä kouluun ja perhe oli kasassa. Nykyään vaan kaikki menee päin persettä.
Öisin en saa unta, istun vaan koneella tai katon leffoja tai piirtelen tai vaan istun ja tuijotan seinää. Päivät oon tosi väsynyt, mulla on aina pää kipeä ja koulu ei kiinnosta yhtään. Pitäisi nostaa numeroita, muuten en pääse yläasteen jälkeen minnekään. Musta ei vaan oo tekemään mitään. En jaksa. Oon aina niin helvetin väsynyt.
Pitäisi tehdä paljon kaikkea mutten vaan osaa tehdä mitään. Kun yritän tehdä läksyjä, siitä tulee vaan itkua ja porua kun en osaa asioita kun tunneilla en pysty keskittymään opetukseen. Kun yritän piirtää, siitä tulee vaan angstausta kun ei kynäkään pysy kädessä. Kun yritän kirjoittaa jotain, saan aikaiseksi vain tylsää kliseistä paskaa ja heitän kirjailijanurahaaveeni mäkeen.
Mistään ei vaan tule nykyään mitään. En saa mistään kiinni. Toki on hyviäkin hetkiä, mutta varsinkin näinä unettomina öinä vaan ahdistaa ja vituttaa niin perkeleesti. Koulussa sitten olen kuin zombie koko päivän. Sitten kotiin ja koneelle. Istun koneella koko päivän, teen siinä sivussa läksyjä sen verran kuin jaksan ja/tai osaan ja sitten kolmelta pakotan itseni yrittämään saada unta vaikkei se tulisikaan.
Mä haluaisin vaan olla taas se iloinen tyttö joka olin ennen.. Silloin kun mulla oli maailman paras ystävä ja ihan poikaystävä, jaksoin keskittyä kouluun ja perhe oli kasassa. Nykyään vaan kaikki menee päin persettä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On selvä ettei koulussa suju ellet nuku öisin.
Unenpuutteessa ihmiset sairastuukin helpommin.
Jätä kone.
On selvä ettei uni tule koneen ääressä.
Milloin olet muuten ollut väsynyt juuri koneen edessä ja melkein nukahtanut näppikselle?
Harva tuntuu olleen.
Kone veks ja tyyliin maksimissaan 23.00 nukkuu.
Ylä-asteen jälkeen pääsee vaikka minne.
mut sie et tiiä helvetistä,elämän menettämisestä tai vaikeuksista ton viestin perusteella yhtään mtn.. Tohon auttaa vaan se kun meet ajoissa nukkumaan
Tiesitko että iänkaiken vanha ja yhä käytossä oleva kidutusmuoto on estää vankia nukkumasta.
Tuo on havaittu tehokkaaksi aivotoiminnan sammuttamiseen. Uskon se kyllä täydellisesti koska omasta kokemuksesta olen saanut huomata että aikaajoin tehtyäni 48tuntisia yhtäjaksoisia "tyopäiviä" on tosi vaikea nukkua ja olo kuin zombilla. Järki ei luista, ei kykene mihinkään, koko maailma näyttää mustaakin mustemmalta ja tekemättomät tyot tuntuu kaatuvan päälle.
Kuitenkin nukuttuani 12 koko maailma hymyilee.
Sinä voit tietenkin harkiten ja tietoisesti olla nukkumatta jos haluat (istua koneella tai tuijottaa idioottilaatikkoa, TV) ja tuhlata kallisarvoinen uniaika. Nyt ainakin tiedät miksi järkesi alkaa sammua.
Älä kuuntele tota "sun unirytmi on sekasin, et tiiä helvetistä mitään" soopaa jota muut suoltaa.
Varaa aika klinikalta, mene puhumaan psykologille ja hanki lääkkeet. Jos kirjoittaisin oman tarinani tänne, niin mun ei tarvitsisi kuin kopsata sun teksti. Mulle lääkitys ja terapia auttoi.
Suosittelen sinullekin oikein lämpimästi.
Se on vaan sitten ihmisestä kiinni ottaako "apua" ongelmiin jotka voisi itse ratkaista.
Aika pullamössö-meininkiä kyllä tuntuu olevan...
Vaikutat aika pullamössö ihmiseltä.
Ei ne ongelmat hoidu vaan ajan kanssa ja positiivisella asenteella. Siihen tarvitaan myös muiden apua ja ymmärrystä.
Turha yrittää väittää että pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja muuttaa asennetta. Kyllä se ympäristö ja kanssaihmiset vaikuttaa hyvin paljon muiden psyykkeisiin.
Nukut 8-9h päivässä perkele! Se auttaa oikeesti ja syö myös hyvä aamupala. Itellä meni kans kaikki ihan päin vittua mut teet ainaki 1-2 kertaa viikossa koulun jälkee kavereiden kanssa jotain ja nukut yöunet nii kyllä onnistuu.