Olen nyt reilun viikon ajan kärsiny jatkuvasta aamuöisestä heräilystä. Saatan siis herätä ensimmäisen kerran jo vaikka kahdelta yöllä ja lopun yön nukun todella pinnallista unta ja heräilen vähän väliä. Illalla nukahtamisessa ei ole mitään ongelmaa. Tiedän että oman unettomuuteni takana on mahdollisesti jännittäminen, työstressi ja työpaikan surkea työilmapiiri, ristiriidat ym. On niitä aiemminkin ollut, mutta eivät ne kyllä ikinä ole tällaista unettomuutta aiheuttaneet! Viikon huonojen unien jälkeen olo oli todella surkea ja tuntui, että kroppa pettää pienessäkin fyysisessä ponnistelussa. Olen yrittänyt hoitaa tilannetta lisäämällä liikuntaa (tosin mitään suurta fyysistä rasitusta ei tällä unisella kropalla viitsi hankkia), yrittämällä rentoutua, hankkimalla unettavaa teetä sekä joitakin luontaistuotekaupan "lääkkeitä", mutta eivät nuo ole juuri auttaneet. Ongelmaa varmasti lisää myös se, että iltaisin tulee väkisinkin jankutettua itselle "Kunpa nukkuisin hyvin, kunpa nukkuisin hyvin.", mikä varmaan osaltaan varmistaa sitä, että yöunet jäävät olemattomiksi. Aiemmin olen nukkunut todella hyvin ja sikeästi ja tämä unettomuusongelma iski kuin tyhjästä. Yhtenä yönä vain en saannut nukutuksi ja sitä onkin nyt jatkunut siis jo reilun viikon ajan. Olo alkaa olla todella väsynyt ja päässä heittää välillä ihan kunnolla. Lääkäriin en vielä ole mennyt, koska en halua hoitaa tätä ongelmaa lääkkeillä vaan pikemminkin itsehoitona. Kyselisinkin nyt siis neuvoja tämän uuvuttavan ongelman selättämiseksi. Pienikin vinkki on tervetullut! :)
Aamuöinen heräily
nukkumatti kadonnut
61828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa varmaankin kokeilla näitä peruskonsteja:
- liikunta
- ei televisiota / tietokonetta viimeisen 1-2 tunnin aikana ennen nukkumaanmenoa
- ei kahvia tai muita kofeiinijuomia liian myöhään (kofeiinin puoliintumisaika (aika jona puolet aineesta poistuu elimistöstä) on noin 6 tuntia, eli esimerkiksi 15.00 juodun kahvin kofeiinista on vielä neljäsosa elimistössä 03.00. Paras aika juoda kahvia on aamusta lounasaikaan saakka.)
- Hyvä unihygienia
- Huoneen lämpötilan asettaminen 18 asteen kieppeille.
- Turhan stressin välttäminen jne.
Jos mikään ei tepsi niin kannattaa hakeutua lääkäriin. Melatoniista (tätä on muuten hieman myös esim. maidossa) voi olla hyötyä kuten myös tietyistä bentsodiatsepiineistä ("rauhoittavista lääkkeistä", näitä käytetään moneen ongelmaan. Ongelman ollessa unen jatkuvuudessa esimerkiksi oksatsepaami voi olla hyvä valinta).
Olen huomannut, että, jos aloitan aamuni räväkästi vahvalla kahvilla, päiväni menee myös räväkästi, ja illan tullen olen oikeasti väsynyt ja nukun kuin murmeli. Jos lahaan aamupäivän puolinukuksissa, niin pirtein hetki asettuu illansuuhun ja uni tulee huonosti ja yöuni ei ole kunnollista. Juon aamulla 2-4 kuppia kahvia, mutta en enää kello 13 jälkeen.
Viikon? Kuvittele, jos tilanne olisi jatkunut yli 10 vuotta, kuten minulla. Viime yönä tosin nukuin ne 3-4 parin tunnin pätkää todella mukavasti Opamaxin avulla ja olen pitkästä aikaa onnellinen.
I love bentsodiatsepiini.
Mulla on aamuöistä heräilyä ollut jo yli 10 vuotta. Se alkoi selkävaivoista, jotka aiheuttivat kroonista kipua. Leikkausten jälkeen kivut loppuivat, mutta toinen jalka puutuu ja haittaa nukkumista. Aamuöiset heräilyt jatkuivat kuitenkin entisellään. Eläkkeelle jäätynäi on uneni ollut parempaa, joten sterristäkin on kai osittain ollut kysymys. Myös D-vitamiinilisän syöminen pimeään aikaan (ja nykyään ympäri vuoden; kesällä vähemmin) paransi jonkin verran uneni laatua.
Omalla kohdallani kuitenkin suurimpana apuna oli tilanteen hyväksyminen ja asennemuutos. Jos ei nukuta, niin ei nukuta. Valot päälle, hyvä kirja esiin, niin kyllä se uni jossain vaiheessa taas tulee. Pahinta on "väkisinmakaaminen". Se alkaa nopeasti stressaamaan.
Huonot unet pitkään jatkuneina tietysti heijastuvat muuhunkin elämään ja lekurissa varmaan kannattaisi käydä, jos ongelma on pitkäaikainen. Minun kohdallani lekurista ei juuri ollut apua, kun en viitsinyt popsia unilääkkeitä.
olen myös. Melko helposti erilaiset elämän vaiheet sun muut tapahtumat vaikuttavat uneeni ja heräilen aamuyöstä. Pari, kolme krt/vko otan puolikkaan nukahtamistabletin jos ei uni herättyäni tulekaaan, etenkin jos seur. päivänä on oltava virkee. Ei auta kuin hyväksyä tää, en koskaan ole esim. nukkunut aamuisin pitkään, en edes lapsena.
Huonosti nukutun yön jälkeen jotenkin lohduttaa lukea näitä muidenkin juttuja. Itse herään käytännössä joka yö 2-3 kertaa. Jos ei ole päällä suurempaa stressiä, nukahdan yleensä kohtalaisen nopeasti. Nyt sellainen on työkuvioiden muutoksen vuoksi, joten jokainen nukahtaminen on työläs. Tänään naapurissa aloitettiin kiviseinään poraaminen aikaisin, juuri kun olin saanut uudestaan unen päästä kiinni.
Olen kuitenkin kärsinyt jo vuosia jonkinlaisista unihäiriöistä. Pääasiassa ne ovat nukahtamisvaikeuksia, mutta myös herilyjä - ja taas nukahtamisvaikeuksia. Monia eri lääkkeitä olen käyttänyt, vain lyhyen ikaa joskus noita Tenoxeja ja muita vahvempia, lopun aikaa jotain nukahtamislääkkeitä, kuten Zopinox tms. On ollut pari vuotta ilmankin. Nykyään käytän väsyttävää Ataraxia (antihistamiini), koska en halua käyttää varsinaisia nukahtamislääkkeitä. Ei se tehoa nukahduttavasti vaan rauhoittavasti.
Suurin ongelmani on nukahtamisen aikaan ilmaantuva ahdistenisuus ja jännittyneisyys. Minulla on monia pakkoneuroosin oireita, kuten tarkistelua, toistorituaaleja jne., jotka ovat yleensä melko siedettäviä, mutta stressin alaisena ne pahenevat ja erilaisia toistoja voi olla kymmeniä. Ja sama juttu, jos herään keskellä yötä, sillä stressaantuneena pakkotoistoille ja -ajatuksille ei todellakaan sanota ei.
Pelkään myös, etten saa unta, vaikka unta on saatava. En tätä erityisemmin tietoisesti ajattele. Lääkkeen ottaminen, miedon ja pienenkin annoksen ikään ukin varmentaa ja rauhoittaa asiaa.
Suurimman osan öistä nukun kohtalaisen hyvin, tulee kuitenkin joskus useiden öiden lyhyitä unia, kokonaan unettomat yöt onneksi hyvin harvinaisia.
Tiedän käytännön keinot unen saamisen edistämiseksi, mutta ne luovat vain puitteet, eivät itsessään muuta kuin edesauta asiaa. Unen saantia ei varmista mikään 100-prosenttisesti, mikä voi olla vaikeaa niiden ymmärtää, jotka nukkuvat aina ja kaikkialla hyvin.
Itse yritn suhtautua asiaan niin, että hengisä pysyy ja asiat pystyy tekemään jotenkin väsyneenäkin. Aina jossain vaiheessa uni on taas alkanut sujua paremmin. Yritän myös totuttautua ajatukseen, että saatan olla ihminen, joka ei tule koskaan elämässään nukkumään luonnollisesti hyvin, vaikka ajatus onkin ikävä. En suggeroi itseäni, tämä on oikeastaan lohduttava tosiasia, koska silloin edes kohtalainen yöuni tuntuu hyvältä.