Tuuli on pohjoista puhunut
huurtanut puolukanvarvut
puronvarren sammaleet
Jäinen polku luoksesi
Mutta minä tulen
kuin tuuli
leikiten
Yli kylmän maan
huurtanut puolukanvarvut
puronvarren sammaleet
Jäinen polku luoksesi
Mutta minä tulen
kuin tuuli
leikiten
Yli kylmän maan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onnistunut rakkausruno,
vaikka uhkalla (nyt kylmyys) tässäkin runossa roolinsa.
Vaikka en ihan ymmärtänyt tuota kommenttia kokonaan, en ole kirjoittanut koskaan mitään uhka-runoa, sekoittanet minut johonkuhun toiseen(?)
Ei kyse uhkarunosta.
Rakkauden taival läpi kylmien tantereiden.
Mietin, onko rakkauden oma oletus tantereiden kylmyydestä vai ovatko todella tantereet kylmiä.
Se ei avaudu runossa. Mutta siinä kait sen salaisuus.
Tantereet tosiaan ovat kylmiä ja liukkaita.
Jännä huomata miten erilailla runon kirjoittaja ja lukija toisensa kohtaavat.
Minua jäi edelleen mietityttämään se aiempi viittauksesi uhkaan, luin sen pariinkin otteeseen ja olin sitten oivaltavinani, ainakin erään, huomionarvoisen seikan; lukija kenties kuvittelee siinä kylmyyden ja jään tarkoittavan runon minähenkilön kohteen tunteiden tilaa.
Tämä ei ollut runoni pointti.
Runo avautui niin, että minähenkilö (henkilö, jota rakkaus kantaa runossa yli jäisten tantereiden rakkaimpansa tykö) kokee, että ympäristö uhkaa hänen rakkauttaan (vertauskuvallisesti jäiset tantereet), mutta vahva rakkaus kantaa jäisten tantereiden yli.
Luulen että jokainen runo muodostuu täyteen mittaansa vasta lukijansa korvien välissä.
En piirtele hymiöitä, lähetän sinulle aidon
Rakkauden jäiset tantereet voivat olla kuviteltuja tai aitoja.
Molempia on.