Tein abortin noin 8 kk sitten enkä ole vieläkään päässyt kokemuksesta yli.Oli tosi kauhea,minulle tehtiin kaavinta nukutuksessa.
Olemme poikaystävän kanssa 18 vuotiaita ja ei vauva sopinut oikein suunnitelmiin,on koulu ja asumme kummatkin vielä kotona ja ei ole muutenkaan paljon rahaa.
Olemme olleet 2 vuotta yhdessä ja nyt tuntuu että tämän 8 kk aikana suhteemme on mennyt koko ajan huonompaan päin.Riitelemme usein ja riidat vaan paisuvat.
Rakastan häntä ja hän ei ymmärrä oikeim miksi minulla on niin vaikeeta päästää irti "olemattomasta" vauvasta.
Kyllä hänkin oli pahoillaan ja yritti aikansa lohduttaa minua mutta olen usein masentunut ja itken.Poikaystäväni on armeijassa ja olen alkanut aina välillä salaa juomaan häneltä.Saatan ottaa pari-kuusi siideriä illan aikanan ja lähteä baariin tai muualle bilettää..ettei hän saa tietää tietysti.
Pitäisikö minun mennä lääkäriin että saisin pillereitä ailahtelevaan mielialaani?Joskus menee hyvin,joskus taas on huonompia jaksoja.Olen ennen tätä ollut iloinen ja jaksanut aina kaikenlaista,nykyään en jaksa käydä koulua ja masentaa vaan tuo abortti.Olen hyvin lapsirakas ja lapsemme olisi syntynyt juuri nyt maaliskuussa.
Olemme poikaystävän kanssa 18 vuotiaita ja ei vauva sopinut oikein suunnitelmiin,on koulu ja asumme kummatkin vielä kotona ja ei ole muutenkaan paljon rahaa.
Olemme olleet 2 vuotta yhdessä ja nyt tuntuu että tämän 8 kk aikana suhteemme on mennyt koko ajan huonompaan päin.Riitelemme usein ja riidat vaan paisuvat.
Rakastan häntä ja hän ei ymmärrä oikeim miksi minulla on niin vaikeeta päästää irti "olemattomasta" vauvasta.
Kyllä hänkin oli pahoillaan ja yritti aikansa lohduttaa minua mutta olen usein masentunut ja itken.Poikaystäväni on armeijassa ja olen alkanut aina välillä salaa juomaan häneltä.Saatan ottaa pari-kuusi siideriä illan aikanan ja lähteä baariin tai muualle bilettää..ettei hän saa tietää tietysti.
Pitäisikö minun mennä lääkäriin että saisin pillereitä ailahtelevaan mielialaani?Joskus menee hyvin,joskus taas on huonompia jaksoja.Olen ennen tätä ollut iloinen ja jaksanut aina kaikenlaista,nykyään en jaksa käydä koulua ja masentaa vaan tuo abortti.Olen hyvin lapsirakas ja lapsemme olisi syntynyt juuri nyt maaliskuussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun täytyis nyt päästä jonkun ulkopuolisen kanssa juttelemaan, ehkä jopa ammatti-ihmisen jos sua kauheasti masentaa. Juominen ei kannata, saat siitä vaan lisää masennuksen aihetta. Ei kannata rypeä missään syyllisyyden tuskissa vaan hyväksyä se päätös minkä olette tehneet. Onhan se rankka kokemus! Sun täytyis päästä myös juttelemaan sellasten naisten kanssa jotka ovat myös tehneet abortin. Tältä palstalta voi tulla rankkaakin tekstiä abortin vastustajilta ja sitä sinä et nyt kaipaa.
Mutta niinkuin itse tossa mietitkin niin kannattaa puhua lääkärille ni se osaa ohjata sua oikeaan paikkaan.
Yritä nyt vaan jaksaa ja saada se iloisuus takas!
ilmeisesti kadut aborttia, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. tunnet jo syyllisyyttä ja katumusta. anna itsellesi anteeksi. kaikki tekevät joskus virheitä. sinulla on niin paha olo, että tarvitset apua. useimmissa kaupungeissa on nuorisoneuvola. sieltä voisit pyytää päästä psykologin kanssa juttelemaan abortista. terveyskeskuksissa on myös psykologeja. puhu myös poikaystäväsi kanssa abortista ja kerro miltä sinusta tuntuu. koskaan vauva ei ole olematon, kun raskaus alkaa. ymmärrän, että tunnet menettäneesi lapsen. koeta purkaa ahdistuksesi johonkin muuhun kuin juomiseen. se tekee sinulle vain huonoa.kirjoita ajatuksiasi vaikka paperille tai itke jos siltä tuntuu. voit purkaa kyllä pahan olon, mutta tee se keinoilla joilla et satuta itseäsi. keskity opiskeluun, työhön tai harrastuksiin. lapsen menettäminen on aina raskasta tapahtui se miten tahansa.sinun täytyy löytää jokin tapa tehdä surutyö ja hakea siihen muilta apua. ympärilläsi on varmasti ihmisiä jotka voivat auttaa siinä.
Kirjoituksesi luettua aloin miettimään olisiko minunkin ylenpalttisen bilettämisen syy abortti jonka tein 10 kk sitten. Siihen liittyi myös pettyminen mieheen jolle tulin raskaaksi. Sain ankaralla tavalla selkääni parisuhde rintamalla ja sitten vielä abortti siihen päälle. Aloin dokaamaan joka viikonloppu(aikaisemmin en pahemmin koskaan)kavereista tuli maailman tärkein asia.Olen ollut oikeastaan kohta vuoden sinkku,jos nyt yhtä viikon lyhyttä juttua ei lasketa. Mun parisuhde elämä ei vaan toimi.
Ainoat miehet kehen oikeastaan enää luotan on mun kaverit.Miespuoliset kaverit,perheen jäsenet ym. Ei ulkopuolisiin miehiin uskalla tämä tyttö kunnolla luottaa.Pelaan jonkin aikaa peliä ja sitten kun säikähdän,jotain mutkaa matkassa,niin lähden karkuun.Pelkään,että sattuu vielä pahemmin.
Omasta mielestä olen päässyt yli,eikä syyllisyys paina ja kaikki on ok. Vai onko.Kamppaileeko alitajuntani vieläkin.?
En osaa neuvoa,mutta ehkä jos otat yhteyttä oman paikkakuntasi psykiatriselle poliklinikalle.(Se on entinen mielenterveystoimisto.)Ne osaa siellä varmasti neuvoa.
Minusta tärkein lähtökohta on nyt antaa anteeksi itsellesi. En tiedä perusteita joiden kautta päädyit aborttiin, eikä niillä niin väliä ole. Sillä hetkellä kuitenkin käytit silloista parasta tietämystäsi ja tunsit tekeväsi oikein. Ja tästä vinkkelistä asiaa katsottuna on helpompaa päästä tästä ajan myötä yli.
Hankalampaa on päästä yli jos joku muu teki ratkaisun puolestasi ja tunsit tekeväsi sisimmässäsi väärin, näin tuntee kylläkin useimmat oli syy sitten mitä tahansa. Ja syyllisyydentunto kuuluu asiaan, se on miltei moraalinen pakko. Jos et tuntisi syyllisyyttä, niin et kovin hyvä ihminen olisikaan.
Voit myös miettiä millainen on oikeasti suhteesi poikaystävääsi, mutta varo kuitenkin projisoimasta syylisyydentuntoasi häneen tai siirtämästä tuskaasi siten, että verhoat sen muka "huonoon" suhteeseenne.
Parasta olisi siis selvitä siitä yhdessä yli, avoimesti ja vasta sen jälkeen puntaroida suhdettanne.
Ja varmaan on sanomattakin selvää, että ehkäisystä huolehdit tämän jälkeen paremmin.
Tässä tilanteessa kun voi jälkiviisauttakin käyttää, ettei toistamiseen käy näin.
Jatkuvat abortit kun saattavat alentaa moraalia kokonaisuudessaan, koska näin on helpompi peittää syyllisyydentunto.
Mielestäni sinä olet sikäli oikeilla jäljillä, että myönnät itsellesi tunteesi. Se on todella hyvä asia!
Ja älä huoli, tunne tuskasi rauhassa, ei se tee pahaa. Vaan se, että yrität hukuttaa tuskasi bilettämiseen ym. se tekee pahaa.
Käy asiaa rohkeasti läpi tunteisiin sukeltaen mukaan. Ja puhu avoimesti poikaystäväsi kanssa, häntä syyllistämättä, kerrot vain sen miltä sinusta tuntuu. Jos teillä on hyvä tulevaisuus yhdessä, niin hän osaa kyllä suhtautua asiaan hyvin, kun ei joudu puolustuskannalle.
Voit ajatella mielessäsi, että seuraavaa raskautta et keskeytä, vaalit näin tämän abortin muistoa ja toivottavasti tuolloin on hetki hyvä lapsen syntyä.
Mutta asioilla on aina taipumus hoitua, ole rauhassa. Minusta sinun ei välttämättä tarvise mennä ammatti-auttajan puheille, hyvä ystävä tai muu luotettava hyvä ihminen kun ajaa ihan saman asian. Tosin toki siinä vaiheessa jos ahdistus käy sietämättömäksi tai masennus kaataa alati sänkyyn, niin silloin kannattaa hakea apua ammatti-ihmisiltä ja kouluterveydenhoitajakin on hyvä tai terv.aseman terkkari, he ohjaa eteenpäin.
Mutta minä luotan ja uskon sinuun, sinussa tuntuu olevan itsetuntoa ja voimaa, anna itsellesi mahdollisuus päästä sinuiksi tämän asian kanssa. Älä tuomitse itseäsi, se on osa aikuisuutta, että kestää ja elää ratkaisujensa kanssa ja hyväksyy ne elämään toisinaan kuuluvina asioina. Olet hyvin kypsä ihminen, onnittelen.
Sinun on ensisijaisesti osattava antaa itsellesi anteeksi.
Koet selvästi tehneesi väärin tehdessäsi abortin.
Et suinkaan ole tehnyt mitään väärää, päinvastoin.
Vaikka monet tahot vastustavatkin aborttia, ei se tarkoita sitä että sinun tulisi siitä syyllisyyttä kantaa loppuelämäsi.
Käännä tehty teko voitoksesi.
Ei dokaaminen auta pitemmän päälle yhtään mitään, senhän sinä oletkin jo huomannut.
Paraneminen alkaa ihan sieltä sinun omasta pääkopastasi.
Hyväksy tosiasiat ja anna itsellesi anteeksi!
tehty mikä tehty,jatka elämääsi! asiat ovat ihan hyvin,sun täytyy vaan irrottaa itses tosta aiheesta...parempi näin,ku pieni vauva vastuulla..olet niin nuorikin vielä..trust me..!mielialalääkkeissä ei mtn pahaa,hae jos todella tunnet tarvetta niihin..!