Viettänyt on ullakolla seitsemättä vuotta
poika yksin tietämättään,
mutta älä suotta
sure hänen puolestansa,
rakensi hän paikan
mieleiseksi, mukavaksi, mitä aikaan saikaan?
Nousukiito, kuvat suuret, lahjojakin riitti.
Selkään häntä taputeltiin, suku aina kiitti.
Kerroksessa ylimmässä oli hänen paikka.
Alas ehkä tahtoisin mä ensi vuonna vaikka!
Huusi poika
sulkien tuon luukun takanansa.
Tahtoi alas tietenkin tai luuli tahtovansa.
Muuttui paikka kodiksi, hän turvassa on siellä.
Ehdin alas myöhemmin, mä nuori olen vielä.
Lukko luukkuun ullakon ja seisoi luukun päällä.
On kaikin puolin parempi, että pysyn täällä,
pohti poika mielessään ja sulki kaiken taakseen.
Olen kyllä kunnossa,
hän muita rauhoittaakseen
sanoi ja muut myötäilivät, poika oppii kyllä,
tulla alas kuten muutkin viimeistään syksyllä.
Meni vuosi, toinenkin, mutta tajus vihdoin,
tuskin tänne ullakolle aivan yksin tahdoin.
Mukavana lapsena ja muita auttamalla
umpikujaan tiensä johti
nyt unohtamalla
itsensä ja tarpeensa ja omat unelmansa.
Tämä reitti oli hyvä, mutta ei omansa.
Vaikka linnun laulu sekä valo ikkunasta,
loivat hänen mieleensä nyt kuvan paremmasta.
Kahleitansa rakastaen istui luukun päällä.
Tänne minä kiipesin ja pysyn sitten täällä.
Luukku kasvoi sammalta ja olihan se kumma,
varjossa tuo sammal sekä muratti niin tumma
olivat kuin pitikin, kasvoivat ne täällä.
Mutta joskus kirkas valo paremmalla säällä
loi sen kuvan aivan toisen, siihen pohti syitä.
kun sammal oli rottia, muratti myrkkykyitä.
Poika mieheks kasvanut hieroi silmiänsä.
Oliko vain harhaa sekä unta näkemänsä.
Alas tahtonut hän ei, ei enää edes tänne
tahdo jäädä ullakolle, pitäkää elämänne!
Tahdon ulos, mutta kuinka? Vankina oon täällä.
On luukku umpilukossa ja istun itse päällä.
Viettänyt on ullakolla seitsemättä vuotta
poika yksin tietämättään,
mutta älä suotta
sure hänen puolestansa,
rakensi hän paikan
mieleiseksi, mukavaksi, mitä aikaan saikaan?
Oli kauan pohtinut ja tiesi vihdoin reitin.
keskeltä tuon haaveilun ja hämähäkinseitin.
Aamuna tuon perjantain, hän hyppäs ulos, sentään!
Ikkunastaan ainoasta, tahtoi kauas lentää.
poika yksin tietämättään,
mutta älä suotta
sure hänen puolestansa,
rakensi hän paikan
mieleiseksi, mukavaksi, mitä aikaan saikaan?
Nousukiito, kuvat suuret, lahjojakin riitti.
Selkään häntä taputeltiin, suku aina kiitti.
Kerroksessa ylimmässä oli hänen paikka.
Alas ehkä tahtoisin mä ensi vuonna vaikka!
Huusi poika
sulkien tuon luukun takanansa.
Tahtoi alas tietenkin tai luuli tahtovansa.
Muuttui paikka kodiksi, hän turvassa on siellä.
Ehdin alas myöhemmin, mä nuori olen vielä.
Lukko luukkuun ullakon ja seisoi luukun päällä.
On kaikin puolin parempi, että pysyn täällä,
pohti poika mielessään ja sulki kaiken taakseen.
Olen kyllä kunnossa,
hän muita rauhoittaakseen
sanoi ja muut myötäilivät, poika oppii kyllä,
tulla alas kuten muutkin viimeistään syksyllä.
Meni vuosi, toinenkin, mutta tajus vihdoin,
tuskin tänne ullakolle aivan yksin tahdoin.
Mukavana lapsena ja muita auttamalla
umpikujaan tiensä johti
nyt unohtamalla
itsensä ja tarpeensa ja omat unelmansa.
Tämä reitti oli hyvä, mutta ei omansa.
Vaikka linnun laulu sekä valo ikkunasta,
loivat hänen mieleensä nyt kuvan paremmasta.
Kahleitansa rakastaen istui luukun päällä.
Tänne minä kiipesin ja pysyn sitten täällä.
Luukku kasvoi sammalta ja olihan se kumma,
varjossa tuo sammal sekä muratti niin tumma
olivat kuin pitikin, kasvoivat ne täällä.
Mutta joskus kirkas valo paremmalla säällä
loi sen kuvan aivan toisen, siihen pohti syitä.
kun sammal oli rottia, muratti myrkkykyitä.
Poika mieheks kasvanut hieroi silmiänsä.
Oliko vain harhaa sekä unta näkemänsä.
Alas tahtonut hän ei, ei enää edes tänne
tahdo jäädä ullakolle, pitäkää elämänne!
Tahdon ulos, mutta kuinka? Vankina oon täällä.
On luukku umpilukossa ja istun itse päällä.
Viettänyt on ullakolla seitsemättä vuotta
poika yksin tietämättään,
mutta älä suotta
sure hänen puolestansa,
rakensi hän paikan
mieleiseksi, mukavaksi, mitä aikaan saikaan?
Oli kauan pohtinut ja tiesi vihdoin reitin.
keskeltä tuon haaveilun ja hämähäkinseitin.
Aamuna tuon perjantain, hän hyppäs ulos, sentään!
Ikkunastaan ainoasta, tahtoi kauas lentää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.