meillä on ollut koirakuume jo keväästä asti ja viime viikolla sitten päätimme hakea pennun pitkän harkinnan jälkeen, mutta heti kun päästiin kotiin tajusin, että ei koira ollutkaan meille hyvä idea.
pennussa ei ole mitään vikaa, aivan ihana, leikkisä ja söpö, mutta tajuan että meillä ei ole aikaa
pennun koulutukselle eikä sen seuraksi olemiselle ja tämä kylmä vuodenaika ei ole hyvä pennun hankkimiselle, joten en tiedä mitä pitäisi tehdä varsinkin kun olen jo alkanut kiintyä pentuun ja niin on muu perheenikin, mutta olen se joka alunperin halusi pennun ja löysin sen netistä ja päätin että sen me otamme ja jos haluaisin että pentu viedään takaisin se luultavasti voitaisi viedä jos kasvattaja sen huolisi.
mutta tiedän että se ei olisi hyvä pennulle, sillä tälläinen rieputus ympäri ämpäri koteja voisi ottaa koville, varsinkin kun se on alkanut kiintyä meihin. ja minusta tuntuu että kaikki rupeisivat paheksumaan meitä
siitä että alunperin otimme pennun ja että emme ajatelleet kaikkea heti.
eli mitä nyt kannattaisi tehdä?
pennussa ei ole mitään vikaa, aivan ihana, leikkisä ja söpö, mutta tajuan että meillä ei ole aikaa
pennun koulutukselle eikä sen seuraksi olemiselle ja tämä kylmä vuodenaika ei ole hyvä pennun hankkimiselle, joten en tiedä mitä pitäisi tehdä varsinkin kun olen jo alkanut kiintyä pentuun ja niin on muu perheenikin, mutta olen se joka alunperin halusi pennun ja löysin sen netistä ja päätin että sen me otamme ja jos haluaisin että pentu viedään takaisin se luultavasti voitaisi viedä jos kasvattaja sen huolisi.
mutta tiedän että se ei olisi hyvä pennulle, sillä tälläinen rieputus ympäri ämpäri koteja voisi ottaa koville, varsinkin kun se on alkanut kiintyä meihin. ja minusta tuntuu että kaikki rupeisivat paheksumaan meitä
siitä että alunperin otimme pennun ja että emme ajatelleet kaikkea heti.
eli mitä nyt kannattaisi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
harmillinen tilanne . Minkä rotuinen koirasi on? annatko mulle sen?tosin tällä hetkellä en pysty ottamaan kun pienen koiran ... Sais ihan varmaan hyvän kodin..koko loppuelämäksi. Tai sitten kannattais hieman ryhdistäytyä.
sitä aikaa myös koiralle? Totta mitä epäilit naapureiden miettivän tykönään, varmasti tulee näin käymään jos...
Mutta mikä pakko sitä on kaikenmaailman kissanristiäisiin osallistua, kun voi viettää laatuaikaa koiran kanssa puuhastellen penskaa opettaen.
Tuo on toki aika yleistä ja melkein normaalia että jossain vaiheessa sen "lapsen" saapuminen kotiin saa aikaan reaktion että haukkasinkohan liian ison palan p^^^^a. Mutta kun päättää sitoutua siihen niin se kyllä menee aikanaan ohi. Jos haukku ei nyt vielä kovin montaa viikkoa ole teillä ollut niin tuskin se nyt ihan hirveetä stressiä siitä uudelleen muuttamisesta ottaa. Toisin kuin jos odotat että koira on murrosiässä ja toteat saman että eihän tästä koohosta tule kunnon koiraa. Silloin ennuste alkaa jo toteuttaa itseään. Joten perusteellisesti asiaa punnittuasi tee kuten hyväksi näet. Suosittelen itse kuitenkin niistä kissanristiäisistä tinkimistä ja koiraan sitoutumista.
Nyt vaan tarkkaan mietit, kumpi on pahempaa/parempaa koiralle??
Se, että se on ollut muutaman päivän teidän luona ja palaa tutulle ja turvalliselle kasvattajalle (ja sieltä aikanaan oikeaan pysyvään, hyvään kotiin)
Vai se, että teillä ei oikeesti ole sille aikaa, kitkuttelette sen kanssa, ette aktivoi tarpeeksi.. ja siitähän ne ongelmat vasta räjähtääkin käsiin!! Sitten teillä on turhautunut koira joka tuhoaa paikkoja, ja sinua ärsyttää se piski, koska et ole alunperinkään siihen sitoutunut. Jos olet jo nyt kyllästynyt ja osaat realistisesti sen myöntää, että tää oli huono päätös, niin ÄLÄ PIILOTTELE ASIAA!! Ole rehellinen, soita kasvattajalle!
Koira siinä vaan maksaa ja kärsii. Kyllä se todellakin pärjää vaikka sen palautatte.
Jos tulee oikea lapsi niin sitä ei voi palauttaa minnekkään ja on riesananne aina kuolemaanne saakka ja sittenkin vielä tappelee perinnöistä.
pennusta, jos kerran nyt jo huomasit että koira ei sovi teille!!! Pentu ansaitsee kodin jossa siitä huolehditaan! Pennun kasvattaminen aikuiseksi, yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi vaatii työtä ja aikaa. Ei riitä että se pääsee pissalenkille korttelin ympäri pari kertaa päivässä. Nyt pentu on vielä pieni, se ehtii hyvin sopeutumaan uuteen kotiin. Pennun tärkein sosiaalistamiskausi loppuu jo 12-viikon iässä, joten toimikaa pian! Ottakaa yhteys kasvattajaan ensin.
Pitkä harkinta ja ette tajunneet noita asioita?
Koira takaisin kasvattajalle heti. Koiralle kodin vaihdosta ei ole mitään haittaa. Sen sijaan siitä on, jos se ei saa tarvitsemaansa huomiota tai sitä kohdellaan huonosti. Ja älä enää harkitse koiran ottamista. Koira ei ole mikään lelu, minkä voi palauttaa kauppaan tai myydä eteenpäin, kun siihen kyllästyy. Se on elävä olento, joka vaatii laumanjohtajan ts. sellaisen ihmisen, joka hoitaa ja huolehtii siitä silloinkin, kun homma ei kiinnosta. Koiraa ei hoideta vain silloin, kun on kesä ja lämmintä. Koiran kanssa pitää esimerkiksi käydä lenkillä silloinkin, kun on kylmää, pimeätä ja märkää. Karuja tosiasioita, jotka ilmeisesti unohtuivat puolen vuoden harkinta-aikana ihan kokonaan.
jokainen uusi asia vie aikaa tottumiseen ja rutiinin muodostumiseen..tulikohan sinulle vain pieni rimakauhu joka menee ohitse kun asiat arkistuu?
Katso hiukan aikaa mitä tunnet pentu kyllä sopeutuu uuteen paikkaan hyvin eli voit palauttaa kasvattajalle mutta sitten ehkä koet toimineesi hätiköidysti ja koet epäonnistuneesi vaikka asia olisi mennyt muutamassa viikossa reilaan.
itselleni tuli ekan koiran kanssa paniikki olin lapsi tuolloin ja onneksi en antanut koiraa pois. siitä tuli rakas perheenjäsen 14vuodeksi. Kun koira tuli 13vuotiaaksi otin toisen koiran jotta se auttaisi minut surun ylitse kun vanhus kuolee ja tiesin toimineni mielijohteesta sillä vanhukselle oli liikaa uusi raju pentu..ja annoin sen takaisin, pääsi hyvään kotiin. nyt minulla on kolmas koira ja vanhus jo sekin 12v.
Joskus teemme virheitä ja joskus meistä vain tuntuu siltä. Jos koet pennun huonoksi valinnaksi anna pois mieluummin ja ehkä sen aika on sitten myöhemmin. Kaikki me erehdymme joskus. :(
Ei saa tuomita jokaista ihmistä yhdestä virheestä. Kaikki me teemme joskun virheitä, mutta saatamme kyllä katua tai hävetä niitä ja ottaa opiksemme. Vahingosta oppii. Mutta on tärkeää, että ihminen itse ymmärtää tehneensä virheensä, kuten tämän kyselyn aloittajakin. Minusta aloittajalle tulisi antaa vielä mahdollisuus, jos hän tosiaan ymmärtää asian vakavuuden ja on jatkossa huolellinen.
Näkökanta tuokin. Itse taas olen sitä mieltä, että jos koiran hankintaa on kunnolla harkittu jo yli puoli vuotta, niin mikä estää ketjun aloittajaa puolen vuoden päästä muuttamaan mielensä vaikka hän nyt koiran päättäisikin pitää. Puolen vuoden päästä koiran pois antaminen on toki mahdollista ja koira ei kodin vaihdosta luultavasti sure, mutta miksi jättää asia sinne, kun homma näyttää ilmeisen vaikealta jo nyt. Ainoa kunnollinen syy miksi aloittaja ei koirasta ole jo luopunut on se, että hävettää. Mikä syy se sellainen on?
Virheitä toki saa tehdä, mutta ei silti pidä antaa oman häpeän estää tekemästä oikein. Kyse on kuitenkin elävästä luontokappaleesta, joka vaatii sitä, että tietyt perusasiat ovat kunnossa. Toki ketjun aloittaja voi koiran vielä pitää, mutta siihen asti kun lopullinen päätös sen pois antamisesta/antamatta jättämisestä on tehty, tulisi hänen pitää huoli siitä, että koira saa tarvitsemansa huomion ja tapakasvatuksen. Koiraa ei pidä unohtaa harkinnan ajaksi.
Kyllä minuakin joskus jurppii lähteä koiran kanssa kahden tunnin lenkille, kun on pimeää, kylmää ja märkää, mutta sitä se elämä on. Ja joskus oikeasti tekisi mieli antaa koira ohikulkijan matkaan, kun se on käyttäytynyt huonosti. Joskus kuitenkin pitää tehdä asioita, jotka tuntuvat hieman ikäviltä, jotta joku toinen saa hyvän mielen jonkun. Mutta jos koiran pitäminen tuntuu parin päivän jälkeen liian vaikealta, niin suosittelisin tekemään kuitenkin oikein ja antamaan koiran pois - varsinkin, kun kyse ei ole mistään yhden illan ideasta, vaan yli puolen vuoden harkinnasta. Jossakin tuotakin pentua odottaa koti, jossa sille ollaan valmiita tarjoamaan se mitä se tarvitsee.
"Ainoa kunnollinen syy miksi aloittaja ei koirasta ole jo luopunut on se, että hävettää. Mikä syy se sellainen on? "
Tuota, voisikos se olla vaikka sellainen syy mikä motivoi hoitamaan koiraansa kunnolla? Hävettävän paljonhan on ihmisiä joilla on koira mutta jotka eivät yhtään häpeä niiden kouluttamattomuutta... esim!
Eli jos/kun päättää aloittaja pitää koiransa, niin olisi juuri tuo häpeäntunne riittävän voimakas saadakseen pitämään huolta eläimestä jonka on huomaansa ottanut.