On sanottu monta kertaa että jos on syntynyt uskovaiseen kotiin, niin usko "jää" ihmiseen vaikka hän kieltäisi uskonsa.
Kieltäjä kaipaa syvällä sisimmässään takaisin Jumalanvaltakunnan yhteyteen.
Kieltäjä kaipaa syvällä sisimmässään takaisin Jumalanvaltakunnan yhteyteen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vl kotiin syntyjä haluaa mahdollisimman kauas eroon kaikesta hengellisyys hömpästä
kiitos kieron vl opin
ei ole helppoa! Mutta...kuten sanoit, se antaa lopuksi syvän tyydytyksen ja onnen tunteen.
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/29/kaksijakoinen-maailmankuva-purkautui/
On ihan mahdollista.
Tavallisempaa kuitenkin on on että ihminen joka on tehnyt selävksi ettei halua jatkaa ry:llä, haluaa vapautua ahdistavasta vl-kasvatuksesta. Tehdä itse valintansa.
Mutta juuri se on vaikeaa. Ottaa itse vastuu ratkaisuistaan. Koska oma ystäväverkosto on vain liikkeen sisällä. Ei hän osaa normaalia elämää. Voi vaarantaa elämänsä tasapainon. Kaikki on aloitettava "alusta".
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/28/vapaan-pudotuksen-hetki/
Hengellinen tuki katoaa. Se on vakavaa murtaa oman elämänsä perustan. jos on uskonut Jumalan johdatukseen elämässä!
Noinhan vl:t haluavat itselleen uskotella - liikkeen ulkopuolella ei ole elämää, siellä ei ole uskoa, siellä ei ole mitään. Ihminen jää tyhjän päälle ja täyttää elämänsä "maailmallisella" viihteellä,seksillä,alkoholilla, huumeilla.. vai onko sittenkään näin? Kuinkahan monta "elämänsä perustan" kadottanutta ex-vl:ää sinäkin olet tavannut? Veikkaanpa että et kovinkaan monta. Ainakin oman elämäni perusta on vakaalla pohjalla, jopa vieläkin vakaammalla kuin vl-liikkeessä oloni aikana. Älä viitsi olla epärehellinen itsellesi, myös vl:ien ulkopuolella on elämää.
Mutta niihin voi varautua!
Esimerkiksi tämän avulla:
http://www.hakomaja.info/sekalaista/askeleet-irti-srksta
Jos vanhoillislestadiolainen usko on ainut elämän perusta, niin en halua elkämälleni mitään perustaa.
Vaikka viestisi onkin ilmiselvä provo niin olen kanssasi asiasta eri mieltä. Itselläni ei ole mitään halua eikä kaipuuta takaisin. Eikä tule koskaan olemaan.
Ps. Ethän pahastunut vaikka nauroin ääneen väitteellesi? :)
En pahastu. Onhan se hyvä että ollaan iloisia. Eikö. Jumala ei ole naurammista kieltänyt. En tarkoittanut olla provoa.
Olen itse siinä käsityksessä etät jokaisessa ihmisessä on toivo ja halu päästä Jumalan yhteyteen. Ainakin jos on sen oppinut lapsena.
Joo, voi olla. Mutta Jumala ei ole sama asia kuin vanhoillislestadiolaisuus. Sen olen ainakin minä oppinut.
irtaantunut kaipaa takaisin Jumalan yhteyteen. Sen sijaan tuskin kukaan saatanan valtakunnasta eli vl-herätysliikkeestä eronnut kaipaa sinne takaisin.
Uskoani en ole kieltänyt, vaikka vl-liikkeen jätin. Kas kun se uskoni ei ollut eikä ole vl-uskoa.
Moni suistuu jopa ateismiin kun on lähtenyt jumalanvaltakunnasta.
pimenee ja paatuu niin, että ei enää "osaa itse kotiin". Jumala voi vielä kutsua uskonsa kieltänyttäkin, jopa ateistia. Käänsihän Jumala Sauluksenkin mielen. Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kiivaasta vastustajasta ja jahtaajasta tuli uskovainen mies, kun JUmala sai toteuttaa työnsä. Tämä toivo on vielä meilläkin, joilla on epäuskoisia lapsia, sukulaisia, ystäviä. Jumala kuulee heikoimmankin rukouksen ja voi paljon. Vielä kannattaa uskoa ja rukoilla epäuskoisten puolesta.
Kerrotaan että rauhanyhdistykselläkin liikkuu ateisteja.
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/10/lestadiolainen-ateisti/
Kuulopuheet omaan arvoonsa. Meidän ryllämme on ainakin liikkunut ateisteja. Siellä on pidetty vuosikymmenet vaaleja. Käytävillä on kulkenut vaikka millaista väkeä. Kiljukommareita, rehvakkaita äsämpeeläisiä, pahansuopaisia sossuja, kokoomuslaisia koronkiskureita, lehmänlannalle haisevia kepu-isäntiä , liukkaita lipilaareja jne.
Uskovaisissa ei ole ateisteja. Jos joku vaittää olevansa, valehtelee. Sydämeen ei mahdu kahta isäntää. Sielunvihollinen asuu ateistin sydämessä.
julmuuksineen ja Raamatun vastaisine valheoppeineen on hengellisyyden irvikuva. Tämä synnyttää myös ateisteja, koska ihmiset saavat täysin väärän kuvan uskovaisuudesta.
Saatana on ovela.
Kaikilla uskovilla on väärä kuva ateismista.
olin hyvin syvästi uskova ja kävin ahkerasti seuroissa, raamattuluokissa, jne. lapsesta saakka. Kuitenkin jossain vaiheessa kävin ihmettelemään, että miksi toisten uskoa kyseenalaistetaan jonkin sellaisen asian turvin, mitä ei raamatussa mainita. Mitä edemmäksi keskustelut menivät, sitä absurdeimmiksi kävivät selitykset. Heräsi epäilys, vaikka nämä kyseenalaistamiset eivät kohdistuneet minuun. Kehoitettiin vain uskomaan, ei ajattelemaan. Asiasta ei saanut puhua. Mutta kun ne selitykset siis olivat ihmisestä, ei raamatusta.
Siispä luovuin vanhoillislestadiolaisuuden yhteydestä, koska koin sen opin raamatun vastaiseksi. Uskoni jumalaan säilytin vielä pitkään sen jälkeen, mutta en liittynyt mihinkään muuhun yhteisöön. Mutta nykyään en näe mitään merkkejä sellaisestakaan jumalasta, mistä raamattu puhuu. En siis ole myöskään havainnut minkäänlaista kaipuuta näinä vuosina. Muuten koen eläväni onnellisinta aikaa elämässäni, vaikka en ole enää aivan nuori.
>> On sanottu monta kertaa että jos on syntynyt uskovaiseen kotiin, niin usko "jää" ihmiseen vaikka hän kieltäisi uskonsa. - Kieltäjä kaipaa syvällä sisimmässään takaisin Jumalanvaltakunnan yhteyteen.
Admata kiteytti asian:
"Vl-usko on itsensä kanssa pahasti ristiriitainen ja tämän huomaa siitäkin kuinka yksi viljelty fraasi lyö helposti korville toista. Miten muuten "paatunut kieltäjä" kuitenkin "kaipaa sisimmässään takaisin" ? "
Kannattaa pysähtyä miettimään ihan itse kun näitä fraaseja seuroissa istutaan kuuntelemassa.
Minä ikävöin lähinnä kauniita tyttöjä, joita ry:llä näki. Joidenkin kanssa on edelleen pientä yhteydenpitoa mutta hyvin pientä. Mitään Jumalan valtakuntaa en siis todellakaan kaipaa, mutta joitakin vanhoillislestadiolaisia kyllä joskus kaipaan.