ooon aika satavarma etten tule koskaan seurustelemaan kenenkään kanssa. tämä siksi että olen a) ruma ja b) tylsä. kukaaan ei halua rumaa kumppania eikä varsinkaan tylsää semmoista, ja ihan ymmärrettävää kai tämä on. minä kuitenkin olen mikä olen enkä muuksi muutu. vartalomallini ja naamani ovat mitä ovat eivätkä ilman kirurgisia toimenpiteitä muuksi muutu. ja leikeltäväksi ei kiinnosta alkaa. tylsä olen myös ollut aina ja tulen aina olemaan. kyllä minä osaan olla sosiaalinen mutta ja puhua asioista mutta vain asiaa. mikään tiipataaba lässynlässyn ei tule onnistumaan tässä elämässä. olenkin päättänyt olla armollinen ja etten kiusaa teitä muijia kun naamani niin selvästi teitä vituttaa ja juttuni nukuttavat.
ja ihan btw: en ole koskaan saanut miehiltä semmoista halveksuntaa kuin naisilta. teiltä näkee halveksunnan suoraan naamalta jo ensimmäisellä tapaamisella. voi-vittu-miten-ruma-paska-kunnon-luuuseri -ilmeen pystyy lukemaan naamalta vaikka itse näyttäisitte myös ihan paskalta. ilmeisesti luulette olevanne jotenkin parempia muut kuin muut, mitenpä tuon muuten selittää.
ja ihan btw: en ole koskaan saanut miehiltä semmoista halveksuntaa kuin naisilta. teiltä näkee halveksunnan suoraan naamalta jo ensimmäisellä tapaamisella. voi-vittu-miten-ruma-paska-kunnon-luuuseri -ilmeen pystyy lukemaan naamalta vaikka itse näyttäisitte myös ihan paskalta. ilmeisesti luulette olevanne jotenkin parempia muut kuin muut, mitenpä tuon muuten selittää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mun tylsyyteeni kyllä kelpaisi jo rumempikin seuralainen, ja ehkäpä kaksi tylsää yhdessä olisi vähemmän tylsää yhteensä. Ainahan toisen voisi juodakin kauniiksi ja mielenkiintoiseksi, siinä samalla hämärtyvän illan auttaessa asiaa...
Oon sun kaksoisolento. En pidä lainkaa ulkonäöstäni ja olen niin helvetin tylsä ettei kukaa ole koskaan halunnut mun kanssa mitään tehdä, enpä ole kyllä halunnut itsekään pahemmin mitään muiden kanssa tehdä. Mun keskustelutaito rajottuu käytännössä vaan johonkin asiaan, josta tiedän jotain tai josta on jotain sanottavaa ja tällaisia asioita ei kovin monia ole.
Ne harvat kerrat kun on ihastunut niin tietää aina mikä se tulos olisi, kun on vain kaksi vaihtoehtoa:
a) ihastuksen kohde ei pidä ulkonäöstäni (todennäköisin vaihtoehto)
b) jostain kumman syystä alkaisimme tapailla, mutta toinen kypsyisi tylsyyteeni, vietänhän pe- ja la-illat salilla ja suurin "repäisyni" koskaan on ollut juosta maraton.
Ja tietenki täytyy olla nyt ihastunut... vihaan sellaisia tunteita juuri edellisten kohtien perusteella. Hajoaa vain sisältä, kun näkee ihastuksen kohdetta päivittäin mutta tietää ettei voi koskaan olla hänen kanssaan.
Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin!
Olen nainen ja olen myös kyrpiintynyt moneen eukkoon. Ollaan kiinnostuneita vain omasta itsestä ja jos naama on "ruma" (mihin verrattuna?) niin angstataan ja ollaan valmiina heittäytymään jorpakkoon. Liittykää vaikka johonkin uskonlahkoon tai jotain, niin saatte mielekästä tekemistä ja voitte jopa kehittyä ihmisinä.
On se niin hienoa tämä hyvinvointiyhteiskunta. Ole kiitollinen siitä, että sinulla edes on kasvot. Jotkut kun syntyvät kallo epämuodostuneena, vaikkapa Tshernobylin jälkipyykkinä. Tai joutuneet tulipaloon, joku heittänyt rikkihappoa kasvoille.
Kaikille riittää ystäviä, niin kehitysvammaisille, krokotiilinkesyttäjille, uskovaisille jne.
Ps. Ystäväkokelaat valitsen yleensä niistä naisista, jotka neivät juurikaan panosta ulkonäköönsä, sillä he ovat yleensä hyvin älykkäitä! Median aivopesemät lampaat usein paikkaavat puuttuvia aivojaan ulkoisella materialla. Asioilla on yhteys.
lässynlää ja voi mitä yleistyksiä