Teksti ei tule ulos. Sitä tapahtuu aina välillä, mutta nyt alkaa huolestuttaa, tätä on jatkunut liian kauan. Paperille tulee vain löpinää... blaa blaa, pili pali pam... pälätystä, kliseitä, olematonta tuhertamista.
PERKELE!!
Tyhjiö!
Sanokaa hyvät ihmiset onko tämä kaiken loppu? Onko kenellekään käynyt näin? Miten siitä pääsee yli???
Voi !!!§@£#!!?&§§ (sensuroitu)
PERKELE!!
Tyhjiö!
Sanokaa hyvät ihmiset onko tämä kaiken loppu? Onko kenellekään käynyt näin? Miten siitä pääsee yli???
Voi !!!§@£#!!?&§§ (sensuroitu)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Että kylläon..eläkeelle vaan nopeesti..ei auta muu..
:)
heh
Sinustakin kuulee Pet! Luulin sinun jo suuttuneen minulle.
Siis ongelmasi on joko
a) (liika) sentimentaalisuus (en tiedä lukematta; mutta se on yleistä NÄISSÄ piireissä)
tai sitten
b) (liika) sementtisyys: se tarkoitaa teennäistä ja väkinäistä kirjoittamista; osoittelevaa j aalleviivaavaa; ajattele sitä kuin ihmissuhdetta - jos se toimii, kysymyksiä ei tarvita - jos ei - kysymykset ovat turhia (kärjistän); ajattele sitä vetenä, joka virtaa tai päätyy sementtivelliksi kinttuihin painoksi. Älä koskaan ajattele että "asia" olisi tekstin tärkein ominaisuus; se on vain jotain sivutuotetta kuten taloudelliset muodot ihmissuhteessa (tai kääntäen!!) ja virran mukana ajelehtivat tikut ja roskat. Juuri liike tekee roskasta taidetta.
Pet Sentimentti! Meidän on tavatta jossain niistä nukkavieruista välimerellisistä ravintoloista joissa on punaruudulliset pöytäliinat ja vihreät viinipullot kynttilän jalkoina; opetan sinua kirjoittamaan kuin vapaa vesitie täätä sinne.
My love is my text is you.
Olen tankkiaivo, uudesti syntynyt; ja kirjoitan
PAREMMIN KUIN KOSKAAN
JA SE ON JO AIKA HELVETIN PALJON!
=jumala sinulle.
Ongelman ydin on nimenomaan liika "sementtisyys". Mutta taidan jo tietää missä vika piilee... eikä sen korjaamiseksi valitettavasti voi nyt juuri mitään tehdä.
Mutta tattis... You are always on my mind. Olet kaikilla teillä kaivoksessani.
Tietenkin asialle voi ja pitää tehdä heti jotain; mitä nopeammin sen paremmin tekstisi löytää taas notkean illan liikunnon, pitkän iltapäivän uskonnon. Jos nyt petät, Sametti-Petteri, itseäsi ja vetäydyt kuin koteloituisit, et sieltä nouse perhosena vaan muumioidut saman tien. Tekstisi asennevamma uhkaa kroonistua ja tekosyiden ketju jatkaa loputtomiin.
Minä olen kuin luotu ratkomaan ongelmasi siinä teatteriravintolan pöydän ääressä voimme aloittaa pikadiagnoosilla joka varmasti vahvistaa epäilyni: You need ME.