En tiiä kuuluuks tää ees tänne osioo mut... En varmaa osaa tätä kovin selkeesti kirjottaa mut yritän... Eli siis no oon TOSI ujo ja arka ja lisäks mun itsetunto on ihan nollassa. Vertaan koko ajan itteeni muihin ja pidän itteeni huomattavasti huonompana ja vähempiarvosena ku muut. Sit inhoon itteeni yli kaiken. Inhottaa jopa kattoo joskus peiliin ku oon mielestäni nii ruma ja ällöttävä. Mut joo toi ei oo se suurin ongelma... Nimittäi mä oon huomannu pelkääväni sosiaalisia tilanteita ja se alkaa jo vaikuttaa elämään ainaki jollain lailla. Saatan kaupassa jännittää kassalla maksamista. En myöskään uskalla soittaa oikein kellekkää vaikka kyseessä olis ihan tuttu henkilö. Koulussa luokan edessä/muutenkin yleisön edessä puhuminen on ihan kauheeta ja jännitän/pelkään niitä jo paljon etukäteen ja pyrin kaikkien mahdollisuuksien mukaan niitä välttämään. Aina esiintymistilanteissa jos mokaan ni meen heti ihan punaseks, rupeen änkyttää ja tärisee, enkä pysty jatkamaa enää ollenkaa. Ja ennen esitystä mahaan sattuu kamalasti, kädet on ihan kohmeessa, tärisen ja pari kertaa oon meinannu oksentaaki. kerran äikäntunnilla tuli ihan yllättäen tilanne jossa jokaisen oppilaan piti puolen minuutin ajan kertoo tulevaisuuden suunnitelmista jne. ja tietenki mä sain vielä kunnian alottaa! Menin iha lukkoo, en saanu sanaa suusta, lehahin tulipunaseks, tärisin hirveesti, änkytin siinä jotai ja sydän hakkas ihan hulluna. Oisin voinu vaa itkee ja vajota maan alle. Pahinta siinä oli et kaikki tuijotti ja kuulin ku jotkut meijän luokkalaiset vaa tirsku siellä. Pelkään tommosia yli kaiken! Nytkin ois ens viikolla tulossa esitelmä jonka pitäis kestää puol tuntii! En ikinä pystyis siihen!Kävin kuitenki viime viikolla puhumassa kyseisen aineen open kaa(oli kyllä tosi tiukassa, en millää meinannu uskaltaa, ku kysyin ni sydän hakkas iha hulluna ja tärisin.)ja ope onneks suostu semmoseen et mun ei nyt sitä esitelmää tarvii pitää vaan voin tehä semmosen tutkielman. Luojan kiitos. Sit joskus vuos sitte lintsasin koko päivän koulusta koska meijän ois kolmen muun tyypin kaa pitäny valinnaisryhmälle opettaa yks pien tanssinpätkä joka oltii ite tehty. En vaa pysytyny siihe, pelotti liikaa ni oli vaa pakko lintsata. Ja tänä vuonna lintsasin kaks tuntii sen takii et en uskaltanu ajaa skootterilla liikkatuntipaikalle koska muut kattoo ku ajan sinne pihaa ja saattasin mokata jotenki. Joo tiiän on tosi naurettavan kuulosta mut toi on oikeesti yhtä helvettii!Koulussakaan en uskalla koko päivänä puhuu paljoo mitää. En uskalla myöskään viitata tunneilla ja ääneen lukeminenki jännittää. Pelottaa et joudun jättämää menemättä haluamaani lukioon ens vuonna koska pelkään liikaa kyseisen lukion pääsykokeita. Ja pelkään myös et ton takii en voi ruveta tulevaisuudessa unelma-ammattiini, joka on lastentarhan-/luokanopettaja.
Anteeks ku tuli noi sekava teksti ja kiitos jos joku jakso lukee. :) En oikeesti mä en tiiä mitä mä teen. Pitäskö tosta puhuu jonku kaa? En tiiä. Ärsyttää jos mun koko elämä menee pilalle ton takii!
Ja ei sit tarvii tulla vittuilemaa, oon iha tarpeeks saanu jo sitäki kuulla.
Anteeks ku tuli noi sekava teksti ja kiitos jos joku jakso lukee. :) En oikeesti mä en tiiä mitä mä teen. Pitäskö tosta puhuu jonku kaa? En tiiä. Ärsyttää jos mun koko elämä menee pilalle ton takii!
Ja ei sit tarvii tulla vittuilemaa, oon iha tarpeeks saanu jo sitäki kuulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei muutaku hakeudu kavereiden seuraa ja yritä puhua kavereitten kans... ei se kyl helppa ole! ja esitelmän pitäminen on varmasti vaikeaa jos ei uskalla edes viitata tunnilla... eli ei muutakun viittamaan tunnilla ja olemaan aktiivinen niiin on ainakin omasta mielestäni paljon helpompi mennä sitten luokan eteen.. Jollekkin hyvän kaverin taikka jonku muun kanssa jonka kanssa pystyt juttelemaan nii puhu hänen kanssa asiasta
Kyl kannattaa puhuu tästä.
Tää on yleisempää kuin luulis ja jokasel on ainakin pieni tän tyylinen välil päällä.
En oo ammattilainen mut jotain neuvoi yritän antaa.
Kannattaa silti kävästä juttelemassa ammattilaisen kanssa, joka osaa antaa kunnon neuvoi ja tietää enemmän.
Pienii harjotuksii voisit itelles tehdä.
Jo se että katsoo kassaneitiä silmiin auttaa valtavasti. Silleen mun isä autto mut yli jännityksest. Laitto aina kattoo ihmisii silmiin.
Eiks kaikki ihmiset oo loppujen lopuks samas tilantees?
Mokailee ja silleen.
Etkö säkin kato muita ihmisiä pikasesti? Tee pienin vilkasun ja sit jatka omii asioit?
Silleen tekee muutkin.
Jotakuta voi jännittää aivan valtavasti sun läsnäolos.
Eiks se helpota jo oloa kun tietää että kaikki on samas tilantees.
Kannattaa puhua.
Monel muuten on ollut sen verran suuret saamt jutut kun sulla ja nykyään voivat puhua Brysselissä tuhansille ihmisille.