Rypistynyt koltuni itki.
Oli heitettynä nurkassa.
Paperikassissa.
Olen hankkinut uuden.
Erilaisen.
Punaisen kirkuvan.
Niin, että näkyy kauaksi.
Erottuu joukosta.
On niin erilainen.
Merkki minusta.
Uudesta ilmeestä.
Hymähdän kuitenkin.
No.
Otan tuon mustankin.
Ehkä vielä.
Pois paperipussista itkemästä.
Kunhan saan sen elettyä.
Loppuun asti mietittyä.
Ehkä vielä kumapinenkin.
On sovussa komerossa.
Rakkauden symboolinan.
Mustana ja punaisena.
Sillä niitähän rakastan.
Miksi en tunnusta.
Musta on minussa rakkaus syvä.
Punainen ylpeyden arvokkuuden jyvä .
Oli heitettynä nurkassa.
Paperikassissa.
Olen hankkinut uuden.
Erilaisen.
Punaisen kirkuvan.
Niin, että näkyy kauaksi.
Erottuu joukosta.
On niin erilainen.
Merkki minusta.
Uudesta ilmeestä.
Hymähdän kuitenkin.
No.
Otan tuon mustankin.
Ehkä vielä.
Pois paperipussista itkemästä.
Kunhan saan sen elettyä.
Loppuun asti mietittyä.
Ehkä vielä kumapinenkin.
On sovussa komerossa.
Rakkauden symboolinan.
Mustana ja punaisena.
Sillä niitähän rakastan.
Miksi en tunnusta.
Musta on minussa rakkaus syvä.
Punainen ylpeyden arvokkuuden jyvä .
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos joku kysyy niin minä olen sitten nukkumassa,,,;))
Aika jännästi ajattelet rakkauden mustaksi,
hetken täytyy makustella - mutta mukavasti mussutella
.."Olen hankkinut uuden.
Erilaisen.
Punaisen kirkuvan.
Niin, että näkyy kauaksi.
Erottuu joukosta.
On niin erilainen.
Merkki minusta."..
Tämä runosi lähtee mukavasti liikkeelle - ilolla josta pidän!
ja jatkuukin jokin kevyt ja kiva kannattelee tekstisi otetta.
mukava lukea näin yössä ja sukeltaa hymyillen pehkuihin... :)
Hyvää ötyä ja aamulla 'nähdään!' ;)
Punaisessa koltussa.
Musta ryppyisenä vieressä.
Ei itke enää.
On tyytynyt kohtaloonsa.
Tietää.
Jossakin joku kuitenkin.
Pyytä pukemaan ylleni.
Sitten kun aika on.
Yötä kuutamoisen himmeää yötä.
Noustaan vuorolle.
Vilkuttamaan kuu-ukolle:)))))
' Musta on minussa rakkaus syvä.
Punainen ylpeyden arvokkuuden jyvä '
Miten upea lausepari !
Oletkohan edes huomannut, miten taiten
olet kirjoittanut ?
Vaikkakin ajatus, että rakkaus on musta -
on hiukan synkeä. Mieluummin kokisin
kokisin sen vaikka valkeana.
Mutta ei se poista noiden lauseiden kau-
neutta ja upeutta silti.
Muutenhan runosi on aika haikea.
Aamua raikasta täältä kosken kohinoista sinne jonnekin.
Tämän tarinan niin ihmeellisen.
Se on mustaa ja punaista solkenaan.
Minä esitän pääosaa.
Olen kokonainen.
Yhtälö.
Elämän teatterissa.
Minä vain vilkutan Sinulle.
Olet oikeassa.
Haikeus seuraa haamuna mukana.
Kiitos...
Minä kohta nukahdan.