Onko totta, että esimerkiksi anoreksiaan voi sairastua nuori, joka ei halua aikuistua ja ottaa lisää vastuita elämäänsä? Satuin viikko sitten näkemään elokuvan, jossa oli tyttö joka tarvitsi hoivaamista ja perhettään, eikä halunnut aikuistua ja muuttaa omaan asuntoonsa. Tämä tyttö sairastui anoreksiaan yrittäessään näyttää mahdollisimman pieneltä ja avuttomalta saadakseen muilta sääliä ja rakkautta, ja muuttui langanlaihaksi ja joutui loppujen lopuksi tiputukseen.
Mulla itselläni on samankaltainen ongelma kuin kyseisellä tytöllä. Pelkään nopeaa aikuistumista ja vastuita, enkä ole valmis ottamaan kontrollia omasta elämästäni. En ole vielä valmis muuttamaan pois kotoa. Olen tosi hellyydenkipeä ja tarvitsen paljon ystäviä ja perhettäni. Olen laihtunut 10kg viimeisen kuukauden aikana ja olen nyt reilusti alipainoinen. Ruoka ei maistu, en saa unta, stressaan ja otan paineita koulusta. Pukeutuessani yritän valita vaatteita jotka saisivat minut näyttämään mahdollisimman pieneltä, laihalta ja herkältä, jotta muiden suojeluvaisto heräisi ja en tuntisi oloani yksinäiseksi kun muut tukevat ja suojelevat minua. Itken melkein kokoajan ja tunnen oloni yksinäiseksi. Pelkään kaikkea ja kaikkia ja haluaisin vain viettää loppuelämäni vuoteessa peiton alla ja joku hoivaisi minua ja pysyisi vierelläni kokoajan.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia ongelmia?
Mulla itselläni on samankaltainen ongelma kuin kyseisellä tytöllä. Pelkään nopeaa aikuistumista ja vastuita, enkä ole valmis ottamaan kontrollia omasta elämästäni. En ole vielä valmis muuttamaan pois kotoa. Olen tosi hellyydenkipeä ja tarvitsen paljon ystäviä ja perhettäni. Olen laihtunut 10kg viimeisen kuukauden aikana ja olen nyt reilusti alipainoinen. Ruoka ei maistu, en saa unta, stressaan ja otan paineita koulusta. Pukeutuessani yritän valita vaatteita jotka saisivat minut näyttämään mahdollisimman pieneltä, laihalta ja herkältä, jotta muiden suojeluvaisto heräisi ja en tuntisi oloani yksinäiseksi kun muut tukevat ja suojelevat minua. Itken melkein kokoajan ja tunnen oloni yksinäiseksi. Pelkään kaikkea ja kaikkia ja haluaisin vain viettää loppuelämäni vuoteessa peiton alla ja joku hoivaisi minua ja pysyisi vierelläni kokoajan.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia ongelmia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on anoreksia,emt tosta sun kyssästä,mut ainaki kaikilla meijän suvun naisilla on ollu anoreksia,äitillä se oli niin paha et se oli jtn yli 2 vuotta sairaalassa. Mut sen lisäks mie oon masentunu,mulla on psykooseja viiltelen itteeni,koska se on ainut joka saa mut rauhottumaan. Niin,ja mitään muuta en enää haluu kun vaan kuolla.
Lääkkeillä psykoosit saadaan oireettomiksi.
Ja muutenkin saa puhua sellasen tyypin kaa, joka on kouluttautunu auttaa muita.
mie voi oikeen hakea mtn lääkkeitä,kun en asu suomessa,ja... oon mie harkinnu et nyt muutaman viikon päästä kun menee siellä käymään niin jos sais vaan rahaa euroina tai vaihtais euroiks,nii kävis jossakin hakemassa jotaki
ja yleensä alennuksil tai jopa ilmaseks.
Oothan sä lääkärillä käyny juttelemassa?
Kaikkiin noihin saa apua ja jopa ilmasta tai suuril alennuksil.
Tiedätkö miten noita lääkkeitä saadaan?
mul ei oo mtn käsitystä yhtään mistään.. Ja en nyt sitte tiiä,se on vaa niiiin vaikeeta lähtee jossain hito kallonkutistajalla mennä käymään,kun on jo pelkästään lääkäriinkin,ottaen huomioon paikan missä asun. Ja siihen hommaan mun varmasti tarttis kertoo jotaki mun elämästä ja 1. mie en oo varma haluunko kertoo,vaan yks nainen tietää siitä. 2. suomeks se ois vähän helpompaa
Toivottavasti nää viestit auttaa tota alottajaaki,sehän tän jutun oikeestaan alotti ja sitä apua pyys.. :)
suomen lähetystö.
Voit soittaa sinne tai ottaa yhteyttä Suomessa terveyskeskukseen ja kysyä miten menetellä siellä toisessa maassa.
Onko sulle siis diagnosoitu skitsofrenia?
Maailman laajuisesti on sovittu koodit sairauksille ja lääkkeille.
Ne ylittävät kielten rajat ja siis Suomessa kun oon puhunut vaikka terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla niin toisessa maassa saat samat lääkkeet ja apua.
mie aattelinki et mennä sitte suomessa juttelemaan.. vielä kun sais isän suostumaan,et ottaisin vielä yhen viikon vapaata koulusta,niin olis aikaakin..
Ei mulle oo mitään diagnoosia annettu,kun en oo missään käynykkää
kerro perheellesi ettet halua vielä lähteä?