On ihan osan omakin vika että ei löydy kavereita tai sitten pysty pitämään niitä. Tuossapa joitakin esimerkkejä, miksi.
-Kukaan ei halua kaveria, joka pukahtaa vain pari sanaa illan aikana
-Kukaan ei halua kaveria, joka ei ole kiinnostunut sinusta tai jutuistasi
-Kukaan ei halua kaveria, joka vaatii palveluksia mutta ei tee vastapalvelusta
-Kukaan ei halua kaveria, joka ei koskaan kerro mitään itsestään.
-Kukaan ei halua kaveria, jolle on aivan sama, oletko olemassa vai et.
Ok.
-Kukaan ei halua kaveria, joka pukahtaa vain pari sanaa illan aikana
-Kukaan ei halua kaveria, joka ei ole kiinnostunut sinusta tai jutuistasi
-Kukaan ei halua kaveria, joka vaatii palveluksia mutta ei tee vastapalvelusta
-Kukaan ei halua kaveria, joka ei koskaan kerro mitään itsestään.
-Kukaan ei halua kaveria, jolle on aivan sama, oletko olemassa vai et.
Ok.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ellet sitten itse saa jotain mielettömiä kiksejä tuosta.
Monilla on ihan mielenterveydellisiä ongelmia sosiaalisuuden kanssa, toisilla vaan ujous painaa päälle eikä sille välttämättä mahda mitään.
Niin valitettavasti. Itse koen olevani yksinäinen ja sitten kun yritän tutustua muihin yksinäisiin niin ei niistä saa paljoa mitään irti vaikka yrittäisin olla läsnä ja jutella "smalltalkkia" kun huomaan toistuvasti että toisella ei selvästi ole kavereita. Toistuva piirre on että hymyillään välillä ja kommentoidaan jotain tyyliin joo tai ei, eikä oma-aloitteisesti tehdä mitään, ja sitten ei vastata jos vähänkin kysyy henkilökohtaisempaa vaikkapa kurssin numeroista...
Tarkoitus ei ole valittaa (vaikka joo vähän sitä makua) vaan todeta että tilanne on ERITTÄIN vaikea molemmin puolin. Tekisi mieli juottaa tuollaiset ihmiset väkisin känniin ja sittenn katsoa aukeaako se sanainen arkku, varmaan kaikilla on kyllä mistä puhua, vaikka omista ongelmista jos ei muusta, mutta minkäs teet jos on niin ujo. Se vaan on niin sääli ettei ihmiset puhu toisilleen, vaan piilottaa kaiken sisäänsä. Ihan turha on jättää jotain sanomatta kun miettii että "mitähän nuo muut musta ajattelee jos sanon tän" koska jos ihmiset eivät sen jälkeen pidä sinusta, niin olisivatko he sinusta pitäneet muutenkaan?
Vähän sama juttu jos haluaisi tehdä vaikutuksen johonkin tyttöön/poikaan ja esittää jotain muuta (muuttaa mielipiteitään jne) haluaisitko sinä sellaisen seurustelukumppanin joka ei hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet, vaan pitäisi pelkästään sinun ulkokuorestasi? Näin kun alkaa miettimään niin tajuaa ehkä ettei ole järkeä olla ujo.
Nojoo tuskin tuo nyt ketään auttoi, ja on mahdollista olla yksinäinen vaikka ei olisikaan ujo. Hehee kokemusta on.
"Näin kun alkaa miettimään niin tajuaa ehkä ettei ole järkeä olla ujo."
Tuskinpa kukaan oikeasti HALUAA olla ujo ja hiljainen... Ei se ole mikään valinta, sille ujoudelle ei voi mitään jos on tapahtunut elämässä jotakin sellaista että itsetunto on todella heikko. Ja jotkut ihmiset ovat syntymästään saakka ujoja, olipa se sitten järkevää tai ei.
Fakta on se, että ujojen on aina tehtävä kaksi kertaa enemmän töitä ihmissuhteiden eteen, se kun ei tule heiltä luonnostaan. Ahkeruus palkitaan tässäkin asiassa ja laiskat jäävät yksin, niin paskamaista kuin se onkin.
"Itse koen olevani yksinäinen ja sitten kun yritän tutustua muihin yksinäisiin niin ei niistä saa paljoa mitään irti vaikka yrittäisin olla läsnä ja jutella "smalltalkkia" kun huomaan toistuvasti että toisella ei selvästi ole kavereita."
Miten voit tietää onko kaveriton ihminen yksinäinen ja onko hän edes halukas saamaan kavereita?
No en tietenkään voi absoluuttisesti tietää... voitko sinä?
Olen jo reilusti yli viisikymppinen nainen ,eronnut ja lapset jo isoja.
Kun jouduin sairaseläkkeelle jäin todella yksin.Niin kauan meni ,kun lapset oli vielä kotona,mutta ,kun viimeinenkin muutti pois niin siitä asti olen kärsinyt yksinäisyydestä.
Kun en käy ravintoloissa,olen raitis ,niin on vielä hankalampi löytää uusia ystäviä.
Tuntuu ,että elämä valuu hukkaan ,kun ei ole kelle jutella ja joka oikeasti välittäisi.Ei ole ketään joka halaisi ,tai ottaisi kainaloon ,olisi oikeasti vain ystävä.
Ennen kaikkea kaipaan miehen kosketusta,siitäkin on aikaa.
Suurimmaksi osaksihan se on omaa syytäni,kun täältä kotoa ei kukaan tule hakemaan.Mutta mihin mennä
ravintolat ei kiinnosta. Olen kokenut joskus väkivaltaa,sekin on ehkä este,kun pelkää sen toistuvan.
Olen ollut treffi palstoillakin,mutta ne pari joita tapasin olivat mielenterveysongelmista kärsiviä tai sellaisia jotka haki koko ajan uutta suhdetta.
Haluisin ihan tavallisen ihmisen ystäväksi tai rakkaaksi,mutta tuntuu etten tule sellaista koskaan löytämään.
se paikkansa pitää mutta tiedän kokemuksesta että ujous ja sisäänpäinkääntyneisyys
on sellasia asioita joita on hyvin vaikea itsessään muuttaa, ja mikä tärkeintä näitä ihmisiä
ei tarvitse polkea maahan yhtään enempään, yleensä nämä ihmiset saavat kaiken mahdollisen
kiusanteon niskaansa ja se lisää heidän tuskaansa ja heikentää itsetuntoa.Joten jos kanssaeläjistä
löytyy yhtään inhimillisyyttä niin kehoittaisin käyttäytymään asiallisesti heitä kohtaan, vaikka parhaita
ystäviä ei tulisikkaan.