Tuisku kieppuu
valkoiseen harsoon meidät käärii
ja käännyn puoleesi hulmuaviin hiuksiisi
kasvoihisi katson
joissa aave lintujen ajattomuus lepää
kaivaten kieppien suojaa.
Olet siinä koto tunturin muistona
kuten minäkin omani
joiden ote ei hyvästele milloinkaan
pitää tyttärensä ja poikansa otteessaan ainiaan.
Tunturit ovat sydämemme tehneet
itsensä kaltaiseksi
arvoitukseksi kummallekin.
On tuisku löytänyt tehtävänsä
nietosta ryhtyy kasamaan
lumista temppeliä meille tekee.
Pikisilmät joissa hetteiden pohjattomuus asuu
näen kysymyksiä
mutta sitä ainoaa vastausta en
jota kaipaan
tällä kivisellä alttarilla tunturin ...
valkoiseen harsoon meidät käärii
ja käännyn puoleesi hulmuaviin hiuksiisi
kasvoihisi katson
joissa aave lintujen ajattomuus lepää
kaivaten kieppien suojaa.
Olet siinä koto tunturin muistona
kuten minäkin omani
joiden ote ei hyvästele milloinkaan
pitää tyttärensä ja poikansa otteessaan ainiaan.
Tunturit ovat sydämemme tehneet
itsensä kaltaiseksi
arvoitukseksi kummallekin.
On tuisku löytänyt tehtävänsä
nietosta ryhtyy kasamaan
lumista temppeliä meille tekee.
Pikisilmät joissa hetteiden pohjattomuus asuu
näen kysymyksiä
mutta sitä ainoaa vastausta en
jota kaipaan
tällä kivisellä alttarilla tunturin ...
Vastaukset 8
Vanhimmat
joiden ympärille olet luonut tämän
melankolisen runosi.
' Tunturit ovat sydämemme tehneet
itsensä kaltaiseksi
arvoitukseksi kummallekin '
Niin se taitaa olla, arvoitusta suurta ja
kauneutta. Jota runosikin pitää sisällään
pikisilmineen ja niine avoimine kysymyksineen.
Taidolla jälleen rakennettu runo, joka kantaa
alusta loppuun haikeudellaan.
... kototunturin tuntee ja tietää hetepaikat
mistä janonsa sammuttaa mutta vieras on oudompi aina
kuin rakkaus joka elämääsi tulee
ja eihän siitä selvää millään ota ens alkuun.
no alkuaikoen lappi runoissa oli aina pikisilmä joten tuo
mystisen viehkeä ja sorja olento päätyi tähänkin.
kiitos sinulle kultasydämminen rakas ystäväin ja mestarini
hyvästä näkemisestä tähän runoon
ja iloisena palautteestasi toivotan myös iloa,
lisättynä onnella saapuvaan iltaasi,
lämmöllä sydämestäni.
Luulit saaneesi minut valtaasi, kiedottua
minut niin itseesi, että sokeuduin, enkä
nähnyt sydämessäsi toista, toisen
jättämiä varjoja Sinussa.
Ajattelin minun ripustautuneen itseesi,
jääneeni kuin mahdollisuudeksi, hehkuvaks
kuumaksi kekäleeksi, jolla voit itseäsi
lämmittää omassa vilussa..
Otit minut syliini ja tunteeni kuin omistaisit,
et tajunnut että olen elävä ihminen ja kohonnut
sinuun vaikea tien takaa, syvien jälkien tietse
ja odotin niin paljon sinusta..
Kaikki se löi minua ja tunsin kivut, huusin
itsessäni, mutta voimistuin myös, irrottauduin
lopulta ja kaikki sanoi minussa: on aika sanoa
hyvästi, aika päästä eroon kivusta..
http://www.youtube.com/watch?v=t2gdLK2njQs&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun on hyvästit jättänyt, on aika
asettua uuteen, toisenlaiseen..
Tilaisuus alttariin, unelmaan ja toipumiseen,
katseeseen taas ylöspäin ja etsiä Hänen silmiään ja Rakkautaan..
Ja tajuaa jollekkin jättäneensä hyvästit,
jotain jäänyt sydämen kulmaan..mikä alkaa sitten lämmittämään..
Rakastamaan..
Erilaista ja mystistä Rakkaurunoa hienona ja eheänä kerontana.
Tätä luki nautinnolla juuri erilaisuuden vuoksi
ja toisenlaisen luomistyön lävitse.
Mielöenkiintoinen, syvällinen ja
erittäin hyvä Runosi.
Iloa ja kannustusta päivääsi
hyvä Ystävä.
... kipu rinnassain
kuljetti, vei eteenpäin
vaikkeuksien kautta voittoonko ?
niin luulin
kunnes onnen ihmemaa sadonkorjuussa
viinien viini rypäleitä valmistaessa
hedelmä lihasi olikin mätä
kuin rakkautesikin ....
no jo on mestari kirjoittanut parastaan
ja kuinka hyvin kuljetat runoasi selvään loppuun.
tästäkin kuin monestakin muistakin löytyy itselle sopivaa
aivan naulan kantaan osuvaa että voi että
joten hyvin hyvä ystävä hyvä !!!
niin siellä jossakin vaeltaa hän joka tämänkin synnytti
ja pitää toivoa että kohtaan hänet siellä
neljän tuulen tiellä.
koti tunturilta lähtee polku vieläkin pohjoisemmaksi
ihan jäämeren rannalle joten eiköhän sillä polulla
yksi pikisilmä satu vastaan.
kiitos kun poikkesit kylässä ja kiitos myös runostasi ystävä hyvä.
toivotan lepoa ja rauhaa saapuvaan iltaasi.
hiukseni tuuleen levitän
sulle kiitokseni lähetän
myötä tuulen >
mökki suojassa tunturin
peitossa kuusten naavaisten
paikka on nyt levätä
reissumiehellä
viikko selvitä
... haaveiden ja unelmien virtaa
kasvattaa
kaipaus tahtoo heti luoksesi taivaltaa
tunturien oli vaeltaa
mökkiisi saapua
pirttiisi astua
asettua uunisi lämpöön
jonka sisus kultainen aarrettasi hohkaa
hehkuen ...
pikisilmissä tähtien tarhat
uneen tuudittaa
toiveisiin vie.
kiitos naapuri sanoistasi
hyvän päivän toivotukset sinulle
lämmöllä sydämestäni.
niin paljon kysymyksiä vailla vastausta ja minä vaan etsin silmistäsi yhtä ainoaa vastausta, muutamaa sanaa joita kiihkeästi kaipaan...ehkäpä niiden sanojen aika ei ole vielä...kaikella on aikansa :)
Luin runoasi ja tunsin kuinka lumi pöllysi ympärillä, ihan kuin olisin ollut Lapin paljaalla tunturilla luonnon voimien armoilla mutta kuitenkin kotona, juuret tukevasti maassa...upea runo kaiken kaikkiaan...erilaisuus on rikkaus, niin minä ainakin ajattelen:)
... on aikansa ja paikkansa
siis miksei nyt.
no olisihan se visto paikka lumimyräkässä tunturin päällä
mutta kun sopivan paikan hakee
niin kieppiin kaivautua
ja lumen alla on yllättävän lämmintä.
no oikeassa olet että erilaisuus on rikkautta
samanlaisuus olisikin tylsyyttä tappavaa.
kiitos kun poikkesit tuisku hyvän palautteesi myötä
ja toivotan hyvän kaunista päivää sinulle.