Oletko koskaan miettinyt kauneutta?
Mitä se on.
Mikä saa sinut määrittelemään jonkin ilmiön kauniiksi.
Minun mielestäni puntarpää on mailman kaunein.
Mitä se on.
Mikä saa sinut määrittelemään jonkin ilmiön kauniiksi.
Minun mielestäni puntarpää on mailman kaunein.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tämä mummuikäinen ja mummutautinen ilmoitta vain sen, ettei vastaa sinulle tämän jälkeen.
Halveksit palstan naisia.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8589192/40750031
tuo nyt on ? Naisia, varsinkin ikääntyviä, halveksitaan noin yleisesti ja etenkin täällä. Viikoittain .
Siksi minäkään en enää useasti näitä lue, enkä ota osaa keskusteluihin.
Eihän se ihme olekaan, mutta tämä herra vastasi kateuksissaan toiselle herralle
ja liitti siihen mummut mukaan, en tykännyt.
Meillä ei muka ole arvostelukykyä.
Puhuttehan asian vierestä.
Puntarpää, muistaakseni, on rikkakasvi niin kuin toiselle sijalle
asettamani ruiskaunokkikin.
no mutta...rakas naapurini, oletko suututtanut palstan naiset? :-)
Taraxum Officinale, Parus Major, Corvus Corax... pää täynnä latinankielisiä kasvien ja lintujen nimiä.
Mihin näitä on ikinä tarvittu?
Tietenkin tulee aina mieleen, kun lintu pihalla lennähtää, kas Parushan se siinä.
Mutta kuinkas se tätä elämää auttaa...
Kukapa minuun suuttuisi.
Anteeksi, kun en heti huomannut.
Alkon Leilakin ihmetteli käydessäni tänään, vauhtiani.
Kehaisi menevänsä Gummerruksen kokkareille, joita jatkuu vielä.
Koska tavataan?!
Ai Alkon? :-) En muuten ole vielä käynyt tässä Alkossa.
Tänään olisi pankissa audienssi klo 12 pintaan.
Täytynee muistaa kulkea silmät avoinna, josko näkyisi :-).
että kauneus on katsojan silmässä, vai silmissä.
Miun silmissä ei kovin paljon kauneutta ole, tavalliset siniharmaat silmillä mutta niillä kyllä näen paljonkin kauneutta.
Heinikot kaikkineen on todella upeita, keräsin aikoinaan korkeaan maljakkoon heiniä ja kun ilta-aurinko laski se väritys ja varjot teki tosi upean näyn silmilleni.
Täällä oli valokuvanäyttely autonromuista, nekin oli saatu todella kauniiksi siellä metsän keskellä, valoilla ja erilaisilla kuvakulmilla.
En ole runoilija mutta jos olisin niin kirjoituksia tulisi kauneudesta joka päivä.
Paljon mieliala vaikuttaa siihen, miten kauniilta joku vaikuttaa.
Joskus Kaikki on niin kaunista, että rupee jo ittellensä sanomaan, että "Hei höperö, ei kai nyt kaikki tolleen.."
Joskus taas ei tavallaan Hoksaa sitä kauneutta, mikä ympärillä on. Omissa mietteissään vaan tallustelee ja ummistaa silmänsä monen heinätupsun keimailusta tai luonnon kiviasetelmasta.
"Mikä saa sinut määrittelemään jonkin ilmiön kauniiksi."
Ehkä se, että "sitä" katsellessa, ei tekisi mieli mitään muuttaa. Kohde on silmiä hivelevä ja rauhoittava.
Kauniista kohteesta ei tahdo saada silmiään irti. Luonnossa olevat kauneudet mykistyttää ja ihmetyttää.
Sinä osaat taidoillasi kirjoittaa runoja jos minkämoisia.
Meikäläiseltä ei onnistu :(
Siksi joudun lainaamaan joidenkin runoilijoiden runoja.
Tässä Hiironniemeä:
EMME KATSO HEINÄN TAAKSE
Sytytämme pikku nuotion, sinä ja minä.
Emme katso heinän taakse,
sanomme vain: Miten lämmin päivä,
ja nauramme.
Isällämme on varaa antaa meille
tämä vihreä läheisyys.
Sitäpaitsi,
hän on tuhlannut rentukoita
rannat täyteen.
Usein muistan juuri tämän runon, kun luonnossa kävelen. Tulee Kiitollinen tunne, kun meille ihmisille on suorastaan Tuhlattu kaikkea kaunista, jota voi katsella. Kunpa vaan aina huomaisimme ne, niin saisi "voimia" moneenkin, loppujen lopuksi, hyvin pieneen arkiseen murheeseen.
Mukavaa päivää sinulle, kuten myös muille :)
on musiikia korvilleni. Olen kateellisena huomannut handen kiinnostuksen.
Isä, hänkö tuhlaisi rentukoita?
Pidän sinusta!
Tuosta Tuhlaamisesta vielä.
Joskus, kun menee jonnekin paikkaan, jossa ei pahemmin muita ihmisiä liiku ja näkee jotakin aivan ainutlaatuista kauneutta. Se voi tosiaankin olla heinäpelto tai pitkä rivi erikokoisia kiviä rannalla, joihin auringonvalo sivelee aivan Mahtavia valon ja varjon vaihteluita.
Silloin niitä katsellessa, ajattelee, että Hitsien hitsi, kun totakin kiveä näkis muutkin, kuin vain minä.
Älyttömästi toinen toistaan kauniimpia maisemia, vaikkapa erämaa, eikä Kukaan niitä nää. Ne vaan sielä kauniina köllii "ihtekseen". Aikamoista tuhlausta. Tavallaan. Täytyy olla rikas, jolla noin on varaa tuhlailla.
seison sen äärellä
haluaisin sitä ja
se haluaa minut
etenkin
voin ottaa sen hetkeksi
olla siinä itsenäisesti
mutta vain ajan
lopulta se hakee minut, lopullisesti
siellä, kelluessani kysyn
miksi otit minut nyt?
en minä ole sinua ottanut
sinä olet aina ollut minun
Siellä
Minut kauneus saa eufooriseksi; unohdun siihen ja hymyilen. Mieleni kuplii ja en halua pois. Sieluni leijuu kuin poutapilvellä sinessä taivaankannen, sinessä silmies sun, retkillä hulien kaareen. Kukkanen juri avautumisensa herkkyydessä.
ohdakeista on tuo perseensuti kaunein
pyllypensseli, hyi hyi sinua :))
Kun jäist lasinruutua katselee aurinkoa vasten, niin upeat kuviot pakkanen saa aikaan.
auringon paistaessa, katselen keittiönikkunasta järven suuntaan, lehdet on jo puista pudonneet, joten näen järvimaisemaa. Todella kaunis näky, järven pinta sininen ja tyyni, auringon säteet heijastaa pintaan, aivan henkeä salpaa. Tulee levollinen olo:)))
Kuulen ajatuksesi.
Lyriikkaa arkipäivään.
Otsikossani otan asenteen handelta
On kyl kohin tyhjää täynnä):
Joka päivä ja joka ikinen yö.. siis en nyt oikeastaan mieti sitä, vaan näen ja koen. Kauneutta on kaikkialla, valo, varjo, ne voi tuoda kauneutta esiin sielläkin, missä et ole ennen sitä huomannut.
Kysytkö nyt ihan tosissasi tuota, että onko kukaan koskaan miettinyt kauneutta?
Mitä jos vastaan, etten ole, en ikinä.
Onko minulla silloin huono huomiokyky vai enkö ymmärrä kauneutta?
Kaunis voi olla mikä tahansa esine, luonnonilmiö, eläin, ihminen, jopa kuollut ja
maahan pudonnut haavan tai vaahteran lehti.
Kaikista kauneinta on vaikea nimetä.
ruskan punaama haavanlehti jäälautasella.
Kauneus on kaikkialla, missä pieni särö; valuvika tai epäsymmetria korostaa muuten aivan ihanan kaunista tai päinvasoin.
Ei: päinvasoin vaan: päinvastoin.
Olet ajatellut.
Noin kaunista ei synny muuten.
Huomaisimmeko kauneutta ilman rumuutta.
ovat hiljakseen taivaalta leijuvat pakkaslumen tähtihiutaleet. Jokainen on niistä omanlaisensa taideteos, joka ihmisen iholla katoaa, sataakseen taas joskus, jossain.
.