No niin, nyt on käyty jälleen rasitus-EKG:ssa ja tuloksia odotellessa.
Eli mulla oireena on ollut sydämen tiheälyöntisyys sekä älytön uupuminen pienessäkin rasituksessa. Lihakset menevät maitohapoille.
Tutkimuksia sydämen osalta on tehty paljon tässä muutaman vuoden sisällä. Aiemmassa rasituksessa vuonna 2007 todettiin selvästi alentunut rasituksensietokyky ja pystyin vain polkemaan 105W kunnes valahdin kalpeaksi ja meinasi taju lähteä.
Eilisessä tutkimuksessa oli ihan ihme lääkäri, uusi tuolla sairaalassa jossa kävin ja olikin tutkimuksen aikana hieman pihalla, joutui kyselemään ohjeita hoitajalta. Noh, en yhtään epäile lääkärin ammattitaitoa, mutta hieman hutera fiilis kyllä tutkimuksesta jäi. Nooh, mutta se on asia erikseen.
Tämä lääkäri vain ei ottanut huomioon minun tuntemuksiani, lähinnä melkein kokeen alussa tulleita huimaustuntemuksia. Hoki vain vieressä, että verenpaineet antavat periksi polje, polje... No kolmostasolle pääsin (vattimäärää en tiedä... yritin etsiä netistä tietoa, että mikä tuo kolmostason wattimäärä oiken on) jolloin oli saavutettu n. 80-90% tavoitesykkeestä ja oikeasti tuntui tosi pahalta. Rintaan ei missään vaiheessa sattunut, mutta loppumetreillä tuli outoa tuntemusta tuohon oikealle, vähän sellaista vetävää tunnetta joka kulki kainaloon asti. Syke oli jo lähdöltään 100 luokkaa eikä lepovaiheessakaan tippunut alle 110 vaikka syön säännöllisesti Kerlonia 2x5mg. Seurailin itse siinä käppyröitä polkiessa, mutta enhän minä niistä mitään tajua ja lääkäri ei niitä kuulema oikein pystynyt seuraamaan siinä tilanteessa kun piti verenpainetta seurailla.
Hapetusarvo hieman ihmetytti ennen rasituksen alkua, sillä se oli 96... Ihna ok ilmeisesti, mutta yleensä mulla se on 98-100.
Lähinnä tässä nyt mietin, että tietääkö kukaan, että mikä on about tuo watti määrä kolmostasolla? Kokeen jälkeen jalat eivät meinanneet kantaa ja pyörrytti. No kunto ei ole mikään paras mahdollinen, mutta takana on myös epäilys mg-taudista (tutkimukset tämän osalta vielä tulossa tämän kuun lopulla).
Eli mulla oireena on ollut sydämen tiheälyöntisyys sekä älytön uupuminen pienessäkin rasituksessa. Lihakset menevät maitohapoille.
Tutkimuksia sydämen osalta on tehty paljon tässä muutaman vuoden sisällä. Aiemmassa rasituksessa vuonna 2007 todettiin selvästi alentunut rasituksensietokyky ja pystyin vain polkemaan 105W kunnes valahdin kalpeaksi ja meinasi taju lähteä.
Eilisessä tutkimuksessa oli ihan ihme lääkäri, uusi tuolla sairaalassa jossa kävin ja olikin tutkimuksen aikana hieman pihalla, joutui kyselemään ohjeita hoitajalta. Noh, en yhtään epäile lääkärin ammattitaitoa, mutta hieman hutera fiilis kyllä tutkimuksesta jäi. Nooh, mutta se on asia erikseen.
Tämä lääkäri vain ei ottanut huomioon minun tuntemuksiani, lähinnä melkein kokeen alussa tulleita huimaustuntemuksia. Hoki vain vieressä, että verenpaineet antavat periksi polje, polje... No kolmostasolle pääsin (vattimäärää en tiedä... yritin etsiä netistä tietoa, että mikä tuo kolmostason wattimäärä oiken on) jolloin oli saavutettu n. 80-90% tavoitesykkeestä ja oikeasti tuntui tosi pahalta. Rintaan ei missään vaiheessa sattunut, mutta loppumetreillä tuli outoa tuntemusta tuohon oikealle, vähän sellaista vetävää tunnetta joka kulki kainaloon asti. Syke oli jo lähdöltään 100 luokkaa eikä lepovaiheessakaan tippunut alle 110 vaikka syön säännöllisesti Kerlonia 2x5mg. Seurailin itse siinä käppyröitä polkiessa, mutta enhän minä niistä mitään tajua ja lääkäri ei niitä kuulema oikein pystynyt seuraamaan siinä tilanteessa kun piti verenpainetta seurailla.
Hapetusarvo hieman ihmetytti ennen rasituksen alkua, sillä se oli 96... Ihna ok ilmeisesti, mutta yleensä mulla se on 98-100.
Lähinnä tässä nyt mietin, että tietääkö kukaan, että mikä on about tuo watti määrä kolmostasolla? Kokeen jälkeen jalat eivät meinanneet kantaa ja pyörrytti. No kunto ei ole mikään paras mahdollinen, mutta takana on myös epäilys mg-taudista (tutkimukset tämän osalta vielä tulossa tämän kuun lopulla).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.