Mutta mentyänsä hän kehuskelee. Muistelen jotain tuontapaista lukeneeni itsestään Biblian Sananlaskuista.
Syntymäkotini oli niin patamusta paikka 'avaruuden laitamilla', ettei sinne uskallettu suurelle lapsilaumalle jättää luettavaksi kuin uskonnollista tai hartauskirjallisuutta.
Kaikki tämä, ettei heidän 'sielunsa ha munaskuunsa joutuisi tärviölle'. Kaikki miehenpuolet tutustuivat kuitenkin enemmän tai vähemmän 'lasiseen virsikirjaan' elämänsä aikana.
Sittemmin näin kirjaston Suomen kansan sananlaskuista seuraavankin toteamuksen: "Ei se panennalta pysy, ellei olennolta ole".
Ei ihmisiä pitäisi kuristaa uskonnollismielisen henkisen 'rautahäkin' kahleissin. On hyvin epäinhimillistä, että tätä yhäkin tapahtuu.
Se vaikeuttaa oman henkisen polun löytämistä. Vasta kun sairaus rapauttaa niin psyyken kuin mielenkin 'lunastuskondikseen' - polun etsiminen tulee ajankohtaiseksi.
Jo vuosisatoja ennen kristinuskon syntymistä kirjoitettiin ja opetettiin: Anokaa niin teille annetaan.
Muuten tuo ikuinen optio pitää edelleen paikkansa.
Syntymäkotini oli niin patamusta paikka 'avaruuden laitamilla', ettei sinne uskallettu suurelle lapsilaumalle jättää luettavaksi kuin uskonnollista tai hartauskirjallisuutta.
Kaikki tämä, ettei heidän 'sielunsa ha munaskuunsa joutuisi tärviölle'. Kaikki miehenpuolet tutustuivat kuitenkin enemmän tai vähemmän 'lasiseen virsikirjaan' elämänsä aikana.
Sittemmin näin kirjaston Suomen kansan sananlaskuista seuraavankin toteamuksen: "Ei se panennalta pysy, ellei olennolta ole".
Ei ihmisiä pitäisi kuristaa uskonnollismielisen henkisen 'rautahäkin' kahleissin. On hyvin epäinhimillistä, että tätä yhäkin tapahtuu.
Se vaikeuttaa oman henkisen polun löytämistä. Vasta kun sairaus rapauttaa niin psyyken kuin mielenkin 'lunastuskondikseen' - polun etsiminen tulee ajankohtaiseksi.
Jo vuosisatoja ennen kristinuskon syntymistä kirjoitettiin ja opetettiin: Anokaa niin teille annetaan.
Muuten tuo ikuinen optio pitää edelleen paikkansa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on ihmisen osattava olla nöyrä. Moni ei pidä sanasta nöyrä, saavat siitä väärän käsityksen. Ei oikea nöyryys ole toisten kumartelemista!
Se on tietoisuutta oman itsen pienuudesta suurien asioiden edessä. Aina on ihminen anonut, milloin hyvää metsästysonnea, että saa ravintoa----sadetta pelloilleen, armoakin synnintunnossaan, varjelusta rakkailleen ja kodilleen.
Intiaanit uhrasivat maan "hengille, eivätkä riistäneet kaikkea, niin myös esi-isämme antoivat uhrilahjoina maan antimia.
Kaunista se minusta on, mutta ei pakottamalla mitään hyvää saavuteta uskonkaan asioissa.
Muistan kun leikkikoulussa sain esittää runon;
Pieni nöyrä Nöpöstiina
näppärästi niiaillen:
Kiltti setä karhuvaari
ruukullinen hunajata
sedälleni sairahalle:Dn
Muistan kuinka se iso karvainen karhuvaari peloitti pikkuisen, mutta kuvassa näytin ihan reippaalta essua pidellen.