Mitä olen tässä peruskoulusta lähtien käynyt vuosia kolmella psykologilla niin olen huomannut että ei kukaan OIKEASTI välitä. Olen kirjoitellut palstoille vuosia ja jutellut sähköpostitse ja chattaillut ja kerta toisensa jälkeen joutunut pettymään ihmisten typeryyteen ja kylmyyteen. Ihmiset tuntuvat oikein odottavan mahdollisuuttaan päästä lyömään lyötyä. Olen huomannut että kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä minulle, tulee vain paha mieli. Joten taidan jättää tämän viimeisekseni...
Psykologinikin keksii ja väittää ties mitä diagnoosia ja vikaa korvieni väliin...Minä tiedän kyllä mikä minua masentaa, olen ihan tavallinen ihminen jolta on kielletty ihmisen perustarpeet. Ystävät, seksi, kosketus, terveellinen ruoka, mahdollisuudet toteuttaa itseään, hyvä uni... kaikki tämä minun pitäisi korvata lääkkeillä.
Huoh.... että tuli huono olo....
Yksi suurimmista ellei jopa suurin syyni masennukseeni on tyttöystävän puute. Joskus vuosia sitten ajattelin että saan kavereita ja tyttöystävän ja muut ihmisen perusoikeudet... Nyt olen lakannut unelmoimasta ystävistä mutta en voi lakata ajattelemasta omaa tyttöäni. Ikääkin jo 24v enkä ole ikinä edes harrastanut seksiä, pussannut tai seurustellut. Mitäs olin niin tyhmä ja uskoin jo pienestä kaikkiin satuihin romantiikasta ja oikeasta rakkaudesta... katselin pienenä disneyn Aladdinia, Pientä Merenneitoa ja Kaunotarta ja Hirviötä ja kuvittelin että rakkaus on sellaista uskomatonta satua...ja uskoin siihen vielä tähän ikään asti, typerä minä. Mutta en enää...
En tiedä käykö teille muille samoin kun minulle mutta olen huomannut että itken usein nukkuessa. Herään yöllä unesta tyyny kosteana kyynelistä. Yleensä en muista mitä unta näin mutta muistan pari unta joissa juuri olin tytön kanssa ihan vain lähekkäin, naurettiin ja juteltiin ja että asuttiin yhdessä, ei seksiä.
Seksikin on tavallaan menettänyt merkityksen vaikka sitä en ole ikinä harrastanutkaan. Voisin ihan mielellään seurustella tytön kanssa ilman seksin harrastamista. Ainoa mitä kaipaan on halailu, suuteleminen ja ihan vain kosketteleminen. Mietin aina miltä tuntuisi koskettaa jonkun kasvoja...poskea, huulia. Olisi niin ihanaa vain makailla sängyssä halaillen ja suukotellen.... jutustella ja katsoa toista silmiin ja ihmetellä kuinka ihana toinen on.
Psykologinikin keksii ja väittää ties mitä diagnoosia ja vikaa korvieni väliin...Minä tiedän kyllä mikä minua masentaa, olen ihan tavallinen ihminen jolta on kielletty ihmisen perustarpeet. Ystävät, seksi, kosketus, terveellinen ruoka, mahdollisuudet toteuttaa itseään, hyvä uni... kaikki tämä minun pitäisi korvata lääkkeillä.
Huoh.... että tuli huono olo....
Yksi suurimmista ellei jopa suurin syyni masennukseeni on tyttöystävän puute. Joskus vuosia sitten ajattelin että saan kavereita ja tyttöystävän ja muut ihmisen perusoikeudet... Nyt olen lakannut unelmoimasta ystävistä mutta en voi lakata ajattelemasta omaa tyttöäni. Ikääkin jo 24v enkä ole ikinä edes harrastanut seksiä, pussannut tai seurustellut. Mitäs olin niin tyhmä ja uskoin jo pienestä kaikkiin satuihin romantiikasta ja oikeasta rakkaudesta... katselin pienenä disneyn Aladdinia, Pientä Merenneitoa ja Kaunotarta ja Hirviötä ja kuvittelin että rakkaus on sellaista uskomatonta satua...ja uskoin siihen vielä tähän ikään asti, typerä minä. Mutta en enää...
En tiedä käykö teille muille samoin kun minulle mutta olen huomannut että itken usein nukkuessa. Herään yöllä unesta tyyny kosteana kyynelistä. Yleensä en muista mitä unta näin mutta muistan pari unta joissa juuri olin tytön kanssa ihan vain lähekkäin, naurettiin ja juteltiin ja että asuttiin yhdessä, ei seksiä.
Seksikin on tavallaan menettänyt merkityksen vaikka sitä en ole ikinä harrastanutkaan. Voisin ihan mielellään seurustella tytön kanssa ilman seksin harrastamista. Ainoa mitä kaipaan on halailu, suuteleminen ja ihan vain kosketteleminen. Mietin aina miltä tuntuisi koskettaa jonkun kasvoja...poskea, huulia. Olisi niin ihanaa vain makailla sängyssä halaillen ja suukotellen.... jutustella ja katsoa toista silmiin ja ihmetellä kuinka ihana toinen on.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kirjoitat ihanasti, nuo muutama viimeinen lause. Ei miehet puhu noin, eivätkä varsinkaan ajattele!
Mutta maailma on kylmä paikka - oon samaa mieltä.
Jaksamisia sulle!
Kirjoitat todella kauniisti ja ajatuksesi vaikuttavat kuin suoraan omasta päästäni otetuilta. Vaikka edustan vastakkaista sukupuolta. Minäkin haaveilen siitä että olisi joku, joka olisi lähellä. Joku joka välittäisi ja josta saisi välittää. En ole koskaan kokenut sellaista, olen vain katsellut läheltä ystävieni onnea. Tällä kirjoituksella yritän kait vain sanoa, että et ole yksin. Uskon että meitä on monta jotka tuntevat melkein samoin kuin sinä. Ja ehkä me tapaamme vielä joskus jonkun joka välittää...oikeasti. Tahtoisin ainakin uskoa siihen.
Muita sairaaloita rakennettiin lisää,kuten TYKSIIN kuuluvia?Jos avohoito pelaa tai ei,se pelaa paljonkin potilaan omin avuin.Hoito ja suojakodit jne. toimivat melkoisesti omin ehdoin? Lääkärin sana ei paljonkaan paina näitä koteja joilla kaikilla ei edes omaa lääkäriä ole,käyttäen terveyskeskus lääkäreitä potilaiden omina lääkäreinään.Siinä kasvaa jonkinlainen voimantunto määräillä koko maailman asiat ilman kenenkään asiantuntija apua?
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia, olen 24-v nainen,kärsinyt masennuksesta yläasteikäisestä lähtien enkä ole koskaan seurustellut, vaikka halua olisi kyllä ollut. Minulla on vain pari kaveria ja heitäkin näen harvakseltaan. Opiskelut takkuavat jatkuvan väsymyksen vuoksi ja välillä tekisi mieli lopettaa koko koulu, mutta en vain voi tehdä sitä,koska en kestäisi olla jatkuvasti neljän seinän sisällä..Kirjoituksesi kosketti minua,tulin surulliseksi mutta samalla on jotenkin helpottavaa tietää,ettei ole yksin tämän asian kanssa,että jossain joku muukin kärsii samanlaisista asioista...Itsellä takana vuosia terapiaa ja täytyy sanoa,että se on kyllä pelastanut henkeni,ilman sitä en olisi tässä kirjoittamassa. Minulla oli poikkeuksellisen hyvä terapeutti,harmi ettei sinua ole onnistanut yhtä hyvin..Ehkä voisit vielä vaihtaa terapeuttia? Niitäkin löytyy jotka oikeasti välittävät potilaistaan.Ja uskon,vaikka tämä kuulostaakin ehkä maailman suurimmalta kliseeltä,että sinullekin löytyy vielä se oikea,kunnon nainen. Maailmassa on paljon kokemattomia naisia jotka olisivat ikionnellisia jos löytäisivät sinun kaltaisesi herkän miehen,joka osaa ottaa toisen huomioon ja jonka kanssa voisi yhdessä opetella seksuaalisuuden saloja ja hellyyttä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja vaikka tuntuisi kuinka pahalta ja yksinäiseltä niin muista,ettet ole yksin,meitä on monia muitakin...Tsemppiä!
Kiitos jaksamisten toivottamisesta kaikille teille. Olen iloinen että kirjoititte minulle.
Toivon myös teille että löydätte itsellenne sen oikean:
http://www.youtube.com/watch?v=E2CVLWOoNsY
Ja minun Oikealleni haluan sanoa vain sen että missä ikinä oletkaan ja jos ikinä edes tapaan sinua.... rakastan sinua aina, et ikinä ole yksin.
Samoja tuntemuksia. Ja olen 30-v mies. Ei naiskokemuksia, muuta kuin lyhyt tutustuminen, joka päättyi naisen ikävään temppuiluun. Jos olisi edes joku (nainen), joka välittää ja johon voi luottaa. Jo yksi halaus kerran päivässä estäisi minua masentumasta. Olen myös nähnyt noita unia, jotenkin ne helpottavat. Olen niissä esim. ravintolassa syömässä kivan tytön kanssa, ja nautimme toistemme seurasta.
Niinpä niin, tämä tavallinen masentuneen ikisinkun tarina... paitsi mulla ehkä kuitenkin silti vähän erilainen.
Itse jo 28v mies (tai no, poika varmaan jos kokonaisuutta katsoo) enkä ole koskaan seurustellut. Itse asiassa asun vieläkin vanhempieni kanssa saman katon alla. Yritän kaikin tavoin vähentää "siivelläeläjän leimaa" maksamalla vuokraa, ostamalla tarpeita yhteiseen käyttöön yms. mutta eihän se sitä tosiasiaa poista, että muiden silmissä olen surkea peräkammaripoika. On sanottu, että eihän se mitään haittaa jos itse tunnen oloni hyväksi. Vaan kun en tunne. Toisaalta en varmasti tuntisi oloani yhtään tämän paremmaksi ollessani yksin siellä omassa yksiössänikään. Kenties silloin en olisi enää ollenkaan olemassa.
Masennukseni taisi lähteä aikanaan vuosia sitten siitä kun turhan innokkaasti kävin nettitreffeillä ja hylkyä tuli naisten osalta enemmän tai vähemmän raadollisesti. Halusin niin kovasti rakkautta ja seurustelusuhteen kuitenkaan sitä saamatta. Seksiä sain kerran, muttei sekään tuntunut miltään kun oli pelkkää seksiä ilman tunteita.
Nyt olen huomannut ajautuneeni jo kai siihen lopulliseen henkiseen tilaan jossa tulen viettämään loppuelämäni. Vaikka kiinnostusta ja ihastusta osoittavia naisia sattuisikin vastaan, en kykene tuntemaan mitään muuta kuin ahdistusta. Käsitykseni naisista on kai jotenkin vääristynyt enkä voi pitää heitä edes kavereina ilman masentumista. Joskus vuosia sitten ennen masennusta olisin varmasti ollut onneni kukkuloilla saadessani tunteilleni vastakaikua, nyt osat ovat kääntyneet päinvastoin. Miksi? MIKSI? Miksei se voinut tulla silloin? Miksi vasta nyt kun kaikki on jo perseellään? Pistää suututtamaan.
No DAA! (:)) Eihän KUKAAN välitä.
1. Vietät aikaa väärien ihmisten seurassa
2. Jos jokin asia ei tapa sinua, niin älä tapa sitä
3. Mahdollisuuksia on, kunhan pystyt ottamaan niistä kiinni
4. Älä tipu epätoivoon. Soita vaikka meikälle (saat numeron privalla 2 viikon sisään) vaikka hommat luisuiskin päin vittua.