Silmäilyt ketjuihin, tulos hämmästyttävä, uskomatonta miten 70set pystyy olemaan asiattomia.
Aivan tarkoituksella avaan ketjun, meni syteen tai saveen jompaan kumpaan se kuitenkin kallistuu nämä ympäristötekijät kun ovat mitä milloinkin.
Kateus ja suurisuu, siinä on sellainen yhdistelmä että siinä kukkasetkin hameessa lakastuu!
On kuitenkin vielä pilvetön taivas ja highway kutsuu moottorimarssille, on kesärenkaat toivottavasti ei sitä lunta ala valumaan.
On onni tuntea itsensä hyvinvoivaksi ja menokenkäkin on juuri sopivaa numeroa!
Aivan tarkoituksella avaan ketjun, meni syteen tai saveen jompaan kumpaan se kuitenkin kallistuu nämä ympäristötekijät kun ovat mitä milloinkin.
Kateus ja suurisuu, siinä on sellainen yhdistelmä että siinä kukkasetkin hameessa lakastuu!
On kuitenkin vielä pilvetön taivas ja highway kutsuu moottorimarssille, on kesärenkaat toivottavasti ei sitä lunta ala valumaan.
On onni tuntea itsensä hyvinvoivaksi ja menokenkäkin on juuri sopivaa numeroa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuo kateus, ja näyttääpä sinne takaisin iskevän mistä lähtikin.
Ketjuja katsellessa joutuu luovimaan "selville vesille :D, mutta siihenhän jo olemme tottuneet. On aina hauskaa osallistua viesteihin, jotka kertovat hyväntahtoisuudesta ja optimismista. Aamu on tosiaan raikas,
liekö hieman pilviutuakin, mutta suuremmilta lumisateilta vältyttäneen vielä.
On se taas ihanaa, kun joku aamu puhdas lumi peittää maan ja valoa tulvii. Ei montaa viikkoa enää, niin kuljemme taas kohti valoa!
Siihen asti lämpöisiä kynttilähetkiä ja tunnelmaa !
Lainaan vanhaa sanontaa "meitä on moneksi ja osa jää vielä asemallekin". Mutta mutta miksi pilata mukavaa ketjua turhilla tölvimisillä, jokainen kirjoittaa niillä taidoilla jotka on lahjaksi saanut.
Joskus saa selata koko ketjun lävitse miettiessä mistähän aivosolukosta tämäkin tokaisu on lähtöisin ja mitkä mittasuhteet se on saanut.
Taas on marraskuun hieman pilvinen sää, ei auringon pilkahdustakaa, siis sopiva shoppailu päivä. Valoa marraskuun päiviin toivotan tämän iki-ihanan sävelmällä:
http://www.youtube.com/watch?v=tTsfK7Np8ss
Kynttilät ovat syttyneet monissa kodeissa, luovat valoa ja tunnelmaa harmaisiin päiviin ja muistoja menneestä elämästä sinne lapsuuden kotiin. Lämmöllä jokaista kirjoittajaa ajattelen.
lähtö aamuun. Miettinyt olen minäkin että tänään on kierrettävä kävellen Malmin lentokenttä, siitä saa sopivan alun päivään ja tarpeellisen liikunnan raikkaassa säässä.
Tuossa tvstä tuli ikääntyvistä ihmisistä ja huoli on nyt siitä kun ihmisten elinikä pitenee, mitä tehdään niille tuhansille sängyssä makaaville, pahantuntuinen on uhkakuva.
Ei kannata ainakaan vielä olla siitä huolissaan jokainen täältä trapetsilta aikanaan tippuu.
pystyt olemaan aina asiallinen.
Tuo Metrotyttöjen laulamana oli tunteita herättävä, tuli lapsuus mieleeni ja 'lauantain toivotut levyt', kun tuo kappale alkoi, oli oltava hiljaa ja ennen kuin se loppui oli äiti monta kyyneltä kuivannut.
Itkustaan hän vain selosti että se on niin kaunista että itku tulee, ja nyt kuuntelin sen pari kertaa ja kyllä se kyynel karkasi poskelle.
Tällaiset muistot ovat osa päivääni...
Kuuntelin, nautin ja kuuntelin toisenkin kerran, lapsuus tulvahti mieleen ja itsenäisyyspäivän juhla koululla.
Kodin kynttilät laulettiin yhteislauluna, tuntui kuin olisin kuullut sitä sieltä Metrotyttöjen myötä.
Hyvä että mieli on aurinkoinen ja lämmin vaikka taivas alkaa pilveytymään, kai sitä sadettakin pian tulee.
Pitänee mennä jatkamaan noita harrasteita, ja muistelemaan lapsuuden maisemia, isoa sorakuoppaa ja kotijärveä.
Vanhuus se vaan lähenee päivä päivältä, mutta en kyllä tunnusta että olisin jotenkin masentunut tai erikoisen sairas, ne lääkkeet on kuitenkin pitäneet kehon ja mielen virkeänä, ne vaan pitää muistaa joka ainoa päivä.
Asuin aikaisemmin rivitalossa jossa oli kivat ihmiset ja hyvä yhteistyöhalu, sitten vaan tuli kuin tulikin halu takaisin kerrostaloon, ja niinpä muutin.
Täällä olen ollut 2 vuotta ja en tunne kuin yhden ihmisen, toisille toivottaessa Hyvää Huomenta vain pieni nyökkäys.
Läksin erääseen harrastepiiriin ja nyt asiat ovat aivan toista luokkaa, tuttavuuksia on ja miellyttäviä yhteisin iltakahvihetkiä, paljon keskusteltava lapsista, matkoista ym ym.
Enää en kaipaa minnekkään, se samanhenkinen puhelias joukko on saanut elämäni uusille raiteille, nyt on suunnitteilla että porukalla leivomme joululeivonnaiset, kaupasta ei osteta..
Ihmettelen , ja vieläkin ihmettelen noita muutamalla sanalla kirjattuja kannanottoja, kun ei tiedä minne ne pitäs sijottaa.
Onko näössä vai taidoissa vajavuutta, kun ei ne tarkota edes mitään, kirjoittaja varmaan itsekään tiedä.
Muuten vanhuudesta, nythän on niin että vapaus, siis oma aika sitä ei korvaa mikään, päivässä monta tuntia tutkailen metsässä ja luonnossa.
Tänään tein havainnon sireenit kukkii kohta jos ei pakkanen tule jarruttamaan, hädin tuskin lehdet vasta tippuneet niistä.
Otan valokuvia ja tutkailen niitä koneella, tämä eläkeaika on ansaittua.
Siispä eletään sovussa niin pysytään terveenä.
on minunkin yksi harrastus, alkuun piti uudella kameralla napsia kuvia että oppi kaikki toiminnot, sitten valokuvasin erästä näyttelypaikkaa ja niistä tulikin videoita, pilalla olivat kaikki.
Kivinen oli alkutaipaleeni, mutta sitkeys palkitaan, on löytynyt kaikille merkeille oma tarkoitus.
Vielä tämä muokkaaminen koneella pitäisi opetella, jotenkin vain tunnen etten viitsi, kuvat on mitä on ja ei ne mitään muokkausta lajittelu kylläkin.
tämä kirjoitelukin tuntuu mukavalta, ei sitä aina asiaa ole, eikä niin tarvekaan, voi sitä omia tuntemuksia ja näkemyksiä tänne kertoilla.