Aikaisemmin autisti meni reippaasti aamulla taksiin, käveli itsenäisesti mutta hiljaa muitten perässä, otti mallia muista....
Nyt poika 15-vuotias, varvasluun murtuma haitannut koko kesän liikkumista. Ei ole pystynyt liikkumaan kuin parin metrin matkoja. Keppien käyttö oli hankalaa, joten kädestä tukeminen auttoi liikkumaan. Nyt varvasluun jo parannuttua haluaa että pidetään edelleen kädestä kävellessä, sitten kävelee tosi lujaa ja reippaasti. Pyytää jopa silmälasien päähän laittamiseen toisen kosketuksen laittaakseen ne päähänsä. Kaikkeen muuhunkin toimintaan pyytää ns. luvan....Aamulla ei nyt mene taksille itse niinkuin ennen, menee ulos ja laittaa pyydettäessä oven kiinni ja jää odottamaan oven ulkopuolelle. Lähtee sitten kävelemään kyllä jos menen kehottamaan tai vähän pökkäämään liikkeelle.
Olisiko tämä murrosiässä autisteilla esiintyvää toiminnan katkeilua ja oman vartalon yms. muuttumisesta johtuvaa ihmettelyä. Vai pelkästään tottui siihen, että ei pysty kävelemään kipeällä jalalla, ja tarvitsee nyt edelleen kosketusta kävelläkseen. Liikkeellelähtö hankalaa, epävarmaa, mutta sitten ku mennään, mennään eikä meinata.
Taksi on nyt alannut peruuttamaan auton pihaan, ei aja enää etuperin. Aukaisee vaan nyt oven. Mutta en tiedä, minusta pitäisi ajaa etuperin ja kutsua niinkuin tähänkin asti poikaa kyytiin. Tai sitten tulla ja ottaa kädestä kiinni. Jotenkin vaan tuntuu pahalta, että poika jätetään yksin hämillään ja ihmeissään odottamaan. se varmaan ohi pian menee, niinkuin tähän asti muutenkin aina ns. vaiheet, jolloin joku asia tai tekeminen pitää olla tietyllä lailla. Esim. jokin aika sitten kaikki kaappien ovet piti olla sepposen selällään, vaikka aikaisemmin ne piti olla välttämättä kiinni. Nyt ne ovat taas muuten kiinni, paitsi vessan ja tiskikaapin ovet.
Nyt poika 15-vuotias, varvasluun murtuma haitannut koko kesän liikkumista. Ei ole pystynyt liikkumaan kuin parin metrin matkoja. Keppien käyttö oli hankalaa, joten kädestä tukeminen auttoi liikkumaan. Nyt varvasluun jo parannuttua haluaa että pidetään edelleen kädestä kävellessä, sitten kävelee tosi lujaa ja reippaasti. Pyytää jopa silmälasien päähän laittamiseen toisen kosketuksen laittaakseen ne päähänsä. Kaikkeen muuhunkin toimintaan pyytää ns. luvan....Aamulla ei nyt mene taksille itse niinkuin ennen, menee ulos ja laittaa pyydettäessä oven kiinni ja jää odottamaan oven ulkopuolelle. Lähtee sitten kävelemään kyllä jos menen kehottamaan tai vähän pökkäämään liikkeelle.
Olisiko tämä murrosiässä autisteilla esiintyvää toiminnan katkeilua ja oman vartalon yms. muuttumisesta johtuvaa ihmettelyä. Vai pelkästään tottui siihen, että ei pysty kävelemään kipeällä jalalla, ja tarvitsee nyt edelleen kosketusta kävelläkseen. Liikkeellelähtö hankalaa, epävarmaa, mutta sitten ku mennään, mennään eikä meinata.
Taksi on nyt alannut peruuttamaan auton pihaan, ei aja enää etuperin. Aukaisee vaan nyt oven. Mutta en tiedä, minusta pitäisi ajaa etuperin ja kutsua niinkuin tähänkin asti poikaa kyytiin. Tai sitten tulla ja ottaa kädestä kiinni. Jotenkin vaan tuntuu pahalta, että poika jätetään yksin hämillään ja ihmeissään odottamaan. se varmaan ohi pian menee, niinkuin tähän asti muutenkin aina ns. vaiheet, jolloin joku asia tai tekeminen pitää olla tietyllä lailla. Esim. jokin aika sitten kaikki kaappien ovet piti olla sepposen selällään, vaikka aikaisemmin ne piti olla välttämättä kiinni. Nyt ne ovat taas muuten kiinni, paitsi vessan ja tiskikaapin ovet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.