Saako mieheltä evätä synnytykseen pääsyn?

Itselläni oli hyvin samantyylinen mies ja syntyvä lapsi oli hänenkin. Kielsin häntä tulemasta synnytykseen. Kesken synnytyksen sain ikävän tiedon, mies oli jojottanut itsensä työpaikallaan.

Arvaapa, harmittiko.

oikeus päättää, ketä sinne huoneeseen haluat, kysymys on sinun ruumiistasi. Et ole itsekäs.
Jos loukkaantuu niin minkäs sille sitten voi.

Se on ilman muuta Sinun oma päätöksesi, ketä otat mukaan synnytykseen! Teet juuri niin kuin sinusta tuntuu oikealta.

Itse olin raskauden alussa myös sitä mieltä, että en halua miestäni niin "raadolliseen" ja intiimiin tilanteeseen, mutta muutin pikaisesti mieleni..

Lapsen syntymä on se hetki, jolloin minusta tulee äiti - ja miehestäni isä. Lapsi on meidän molempien, ja vaikka minähän hänet synnytän, niin haluan isänkin olevan mukana. Se tulee olemaan kiistatta hänen elämänsä lopullisesti muuttava ja ikimuistoinen päivä, ja haluan hänen osallistuvan siihen ihan konkreettisesti.

Meillä on muutenkin todella läheinen suhde, ja tiedän miehestäni olevan suuri apu ja tuki synnärillä. En voisi kuvitellakaan estämästä häntä tulemasta.

Meillä on toiminut parhaiten sellainen ratkaisu, että mies käy avautumisvaiheessa minua kerran tai pari katsomassa, ja tulee sitten ponnistusvaiheeseen mukaan. Tosin kuopus syntyi lopulta niin nopeasti, että mies myöhästyi 10 minuutilla, mutta pääsipähän katsomaan kun vauva punnittiin, mitattiin ja kylvetettiin.

Esikoisen synnytyksessä hän oli alusta loppuun asti mukana, ja istui synnytyssalin nurkassa lukemassa jotain kirjaa. Eli oli paikalla, mutta ei mukana synnytyksessä. Ponnistusvaiheeseen hän tuli ihan oikeasti mukaan.

Voi olla, että haluat miehesi sittenkin mukaan, olotilan synnytyshetkellä tietää vasta sen tapahtuessa. Muutenkin itse synnytysvaiheessa (ponnistus) sitä on niin keskittynyt oman kehon toimintaan, ettei ympäristöön paljoa huomiota ehdi kiinnittämään.

...siinä on mun mielestä ihan riittävän hyvä selitys miksi haluat synnyttää yksin.
Ja tuli vaan tunne että jos itselläni olisi vastaava olo omassa suhteessani, haluaisin jotenkin vapautua moisesta taakasta että täytyy koko ajan säästellä miestä "kärsimästä". Oli sitten kyse synnytyksestä tai jostain muusta.

Jos tulet toisiin ajatuksiin syystä tai toisesta, eli miehesi tulee mukaan synnytykseen, yritä ihmeessä vapautua ko. tunteesta että sinun täytyy tehdä hänen tilanteensa mahdollisimman helpoksi! Hän on aikuinen ihminen, jos hän ahdistuu, pelkää, jännittää niin se olisi hänen ongelma oppia hallitsemaan ja käsittelemään niitä. Ei sinun tehtävä siloittaa maailmaa niin ettei hän panikoi. Ja jos pyörtyy näkemästään niin onpahan poissa jaloista... :)
Itselläni hiukan samat fiilikset oman miehen suhteen siltä osin, että mitenköhän mahtaa kyetä tukemaan minua...mutta olisihan se avautumisvaiheessa mukava jos olisi tuttu ja rakas naama lähettyvillä.

Minun mieheni olisi todellakin loukkaantunut jos olisin ilmoittanut että hän ei pääse synnytykseen mukaan. Mukana olo oli hänelle todella tärkeää. Muutenkin olisi ollut itselläni kamalaa maata yksin niissä tuskissa siellä salissa kun kätilö ei päässyt välillä tuntiin katsomaan että kuinka voin. Eihän se mies siinä paljon voinut tehdä, oli vaan läsnä ja hiljaa kun minä en jaksanut jutella. Ponnistus vaiheen aika mies pysyi tiukasti pääni vierellä eikä kertaakaan kurkannut vastaanotto puolelle, sen olimme yhteis tuumin sopineet. Ei siinä paljon niitä miehen tunteita tullut ajatelleeksi että oliko hänellä hyvä olla vai ei, oma tuska piti siitä huolen. Kun lapsi sitten syntyi niin mieheni suli siihen paikkaan. Synnytys oli miehelleni todella tunteikas kokemus ja varmasti auttoi häntä muodostamaan siteen omaan lapseensa kun sai tämän syliinsä ihan parin minuutin ikäisenä. Vieläkin kun muistellaan syntymää ja katsellaan valokuvia, on miehelläni tippa linssissä. Olen todella onnellinen että mieheni sai kokea tyttäremme synnytyksen, se oli kuulemma hänen elämänsä onnellisin hetki.

Minä luulen että jos miehesi todella haluaa mukaan synnytykseen ja sen häneltä kiellät, niin hän tulee kantamaan pientä katkeruutta asiasta lopun ikäänsä.

Ota mukaan tai ota edes joku ystäväsi. Älä mene yksin. Minulla ei ole miestä joten paras ystäväni tuli mukaan. Hän oli korvaamaton. Hänen läsnäolonsa ja yksistään se että hän kovimman kivun aikana piti kättä harteillani (muuta kosketusta en sietänyt koska kivut olivat kamalat) ja vei minut vessaan kun hoitaja käski (itse en halunnut kivuiltani käydä wc:ssä kun en kyennyt liikkumaan) auttoivat minua kestämään.

Itse en raskisi kieltää ehdottomasti. Eka kerralla harkitsin, haluanko vai ei mutta minusta miehellä oli halutessaan oikeus tulla oman lapsensa synnytykseen. Vasta neljännessä synnytyksessä hän uskaltautui katsomaan jalkoväliin, se paljastui minullekin vasta silloin että hän oli ollut turvallisesti pääpuolessa aiemmissa synnytyksissä...

Voihan synnytyksiä katsoa etukäteen vaikka Sairaala-sarjasta, ja sitten keskustella onko miehen läsnäolo hyvä vai ei. Vähän harjoitella sitä että vaimoon tulee käymään kipeää. Voi myös aika suoraan sanoa etukäteen mitä toivoo; että toivoo esim. tsemppaamista eikä osanottoa ja säälittelyä. Tuo oli myös ihan hyvä ehdotus että mies käy välillä salista poissa. Ennenvanhaan miehet juurikin odottivat synnytyshuoneen ulkopuolella tuskissaan... silloin nimittäin oli äidin hengenvaara vielä ihan todellinen.

Minusta taas isällä ei ole oikeutta olla katsomassa synnytystä ihan missä tahansa tilanteessa, siis jos miehen läsnäolosta tulee taakka. Kaikista tärkein asia on kuitenkin syntyvä lapsi, ja että synnytys menee sujuvasti. Kauhisteleva ja pyörtyilevä mies on stressitekijä äidille, mikä vaikuttaa synnytyksen kulkuun negatiivisesti. Uskomatonta, että siinä tilanteessa synnyttäjän pitäisi muka "muuttaa asennettaan". Eiköhän se ole tämä "tukihenkilö" jolla olisi asenteenkorjauksen paikka, jos meinaa ängetä mukaan synnyttävästä osapuolesta välittämättä! Tämä siitä huolimatta, että oma mies oli mukana synnytyksessäni, ja ihan aitiopaikalla ponnistusvaiheessa (tuki jalkaani) :) Hän oli kuitenkin rauhallinen ja kannustava, voimaa antava tekijä, hermorauniolle olisi ollut parempi odottaa oven ulkopuolella. Minä en olisi halunnut kuunnella jotain huokailua ja "voivoi kun tekee pahaa"-valitusta niissä kivuissa, vaan siinä olisi tullut ympäri korvia vaikken väkivaltainen olekaan...

Ap, sinun ei tarvitse perustella päätöstäsi muuten, kuin että haluat lapsen parasta eli mahdollisimman hyvin menevän synnytyksen. Olisiko kuitenkin mahdollista katsoa tilanteen mukaan, siis mies tulee mukaan sairaalaan MUTTA jos hänestä on haittaa hän odottaa ulkopuolella ja tulee huoneeseen vauvan syntymän jälkeen? Nimittäin et voi tietää etukäteen tuntemuksiasi salissa, vaan saatat halutakin jonkun olemaan läsnä, voi olla että haluat olla rauhassa. Ja mieskin saattaa yllättää tositilanteessa.

Minulla on hyvin samantyyppinen mies kuin aloittajalla, ja olen kieltänyt tulemasta mukaan. Kielsin esikoisenkin synnytyksessä, ja se oli ihan oikea päätös.
Minulla oli tukihenkilönä kaksi lasta synnyttänyt ystäväni, ja samalla tukihenkilöllä mennään tälläkin kertaa. Salissa on hyvä olla mukana joku oma tukihenkilö, koska synnytys on kuitenkin useimmiten vain pitkää odottelua, ja "äksöniä" on hyvin vähän. Voi siis yksin tulla aika pitkäksi, kätilöt eivät ole paikalla muutoin kuin jos jotain tapahtuu.

Tuollaiset kommentit, joissa jonkun mies on muka hirttänyt itsensä kun ei päässyt synnytykseen mukaan, kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa. Jos se edes on totta, niin ei ole kyllä sillä miehellä ollut muutenkaan ihan kaikki kotona. Normaalit ihmiset eivät itseään tapa tällaisen asian takia.

Synnytys on naisen tehtävä, ja mikään pakko ei ole ottaa miestä mukaan. Itsekäs saa ja pitääkin olla, jotta synnytys hoituu parhaalla mahdollisella tavalla äidin kannalta. Joskus se tarkoittaa sitä, että isä on mukana, ja joskus taas sitä, että isä pysyy poissa.

Mulla on ihan sama juttu, että "yksin" haluan synnyttää. Sanoin siitä kätilölle, hän sanoi että monet tekevät sillee että mies on mukana avautumisvaiheessa, mutta ponnistusvaiheessa odottavat ulkopuolella ja kun tehdään sisätutkimusta. Puhuimme tästä mieheni kanssa ja ymmärtää kyllä minua. Eiköhän silloin kuitenkin etusijalla ole vauva ja äiti, eikä tarvii kaikenmuun lisäksi stressata miestä. Ja mies voidaan kutsua heti saliin kun vauva on tullut ulos. Ei hän siinä mitään menetä kuin sen että minä ponnistan. Näin me teemme ja tämä on minun mielipide. Voimia sulle!

Tuossa jo edellä ehdotettiin, että mies olisi avautumisvaiheen kaverina ja lähtisi ponnistusvaiheen ajaksi pois. Kannattaa keskustella miehen kanssa, että mitä hän on odottaa synnytykseltä ja vaikka näyttää hänelle synnytysvideo/-kuvia netistä tai kirjasta ja kysyä kestäisikö hän katsoa. Kerro myös omista tuntemuksistasi, että pelkäisit näyttää kipua hänelle koska hän on herkkä. Kannattaa avoimesti keskustella etukäteen, ettei sitten tule myöhemmin riitaa asiasta tai asia tulee pommina h-hetkellä.

Et ole itsekäs, jos haluat synnyttää yksin. Tiedät itse parhaiten, miten jaksat ja kestät synnytyksen.

vaikka olis minkälainen hermoheikko niin en kyllä tohtis kieltää tulemasta kun OMA LAPSI syntyy. On miunkin mies aika herkkää sorttia mut ihan hyvin kesti. Miun mielestä ongelma on siinä että mietit sitä miestäs liikaa että siun pitäis jotenkin esittää ettei sinuu koske. Luota siihen miehees vähän enemmän, ja jos ei kestä niin sitten voit pyytää poistumaan, mutta älä päätä tällästä asiaa etukäteen. Ihan on oikeuskin hänellä suuttua jos et sen vertaa luota että antasit edes mahdollisuuden.