Avaan uuden cultur cafen, kun entinen on jo voittanut kaikki muut cafet.
Pistän tähän kirjaesittelyn.
Simo Rantalainen pakisee
”Isällinen avokämmen” ja muita juttuja
Rantalainen tuntee tv-viihteen niksit
Simo Rantalainen: Hyvät pahat ja munat, Johnny Kniga 2009
Simo Rantalainen aloittaa kirjansa lontoolaisyökerhon pihalta, jossa hän heilautti ”isällisen avokämmenlyönnin”
röyhkeästi käyttäytyneen toimittajakollegan leukaperiin,
niin että legot vain lentelivät ja pii paa auto vieraili paikalla. Itse Rantalainen aavisteli mitä tuleman pitää ja
pakeni etelän lämpöön kokoamaan ajatuksia. Sieltä hänet
tavoitti sähke, jossa kerrottiin karu totuus: ” Enää ei ole
asiaa tv-studiolle. Käynti on kassan kautta, jos sieltäkään.”
Rantalaisen kirja on rantalaisen mainetta parempi kooste. Siinä luodataan kuvaa tv-työn arkeen ja nikseihin, joita Rantalainen joutui soveltamaan mm.
Hyvät Pahat ja Rumat – ohjelmassa.
Rantalaisen kiinnostus nyrkkeilyyn tulee selkeästi esille teksteissä ja kuvaliitteissä. Niinpä hän pääsee
poseeraamaan monen kovanyrkkisen sankarin kanssa ja
kerää nimmarit, kuten aikanaan vaikkapa samantapaisia
poseerauksia harrastanut Suosikin päätoimittaja Jyrki
Hämäläinen.
Kirjassa on tiettyä jännitettä ja mielenkiintoa, joten
lukija motivoituu tekstistä ja etenee huomaamattaan takakanteen asti. Rantalainen on viihteen ammattilainen ja se näkyy myös tekstin teossa.
Pistän tähän kirjaesittelyn.
Simo Rantalainen pakisee
”Isällinen avokämmen” ja muita juttuja
Rantalainen tuntee tv-viihteen niksit
Simo Rantalainen: Hyvät pahat ja munat, Johnny Kniga 2009
Simo Rantalainen aloittaa kirjansa lontoolaisyökerhon pihalta, jossa hän heilautti ”isällisen avokämmenlyönnin”
röyhkeästi käyttäytyneen toimittajakollegan leukaperiin,
niin että legot vain lentelivät ja pii paa auto vieraili paikalla. Itse Rantalainen aavisteli mitä tuleman pitää ja
pakeni etelän lämpöön kokoamaan ajatuksia. Sieltä hänet
tavoitti sähke, jossa kerrottiin karu totuus: ” Enää ei ole
asiaa tv-studiolle. Käynti on kassan kautta, jos sieltäkään.”
Rantalaisen kirja on rantalaisen mainetta parempi kooste. Siinä luodataan kuvaa tv-työn arkeen ja nikseihin, joita Rantalainen joutui soveltamaan mm.
Hyvät Pahat ja Rumat – ohjelmassa.
Rantalaisen kiinnostus nyrkkeilyyn tulee selkeästi esille teksteissä ja kuvaliitteissä. Niinpä hän pääsee
poseeraamaan monen kovanyrkkisen sankarin kanssa ja
kerää nimmarit, kuten aikanaan vaikkapa samantapaisia
poseerauksia harrastanut Suosikin päätoimittaja Jyrki
Hämäläinen.
Kirjassa on tiettyä jännitettä ja mielenkiintoa, joten
lukija motivoituu tekstistä ja etenee huomaamattaan takakanteen asti. Rantalainen on viihteen ammattilainen ja se näkyy myös tekstin teossa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=b1tUdbknTeA
Illan päätteeksi lempimusiikkiani.
Oli tosi kaunista musiikkia.
Nyt unten maille.
Kätkäläistä kerrakseen
Simo Hämäläinen hauskuttaa
Hillasoilta lottotoimistoon
Simo Hämäläinen: Kätkäläisen tarina, Kolme romaania,
Gummerus 2009
Kätkäläisen toilauksia lukiessa ei suru tule puseroon. Mielessäni yhdistän Pietu Aholaisen hahmon elokuvatoteutuksen Martti Kainulaiseen, mutta vain
vähän. Kirjat täytyy ilman muuta lukea, sillä elokuva
jättää aukkoja mm. Simo Hämäläisen humoristiseen ja
joskus jopa maalailevaan kielenkäyttöön.
Ensimmäinen romaani, Kätkäläinen (1978), kertoo tuosta korven kasvatista, joka puolustaa oikeuksiaan vaikka kantopommien ja haulikoiden kanssa, jos muu ei auta. Kylän väellä on vielä riesanaan reipas lentokonemies, joka kylvää myrkkyjä metsiin ja pilaa marjasadon.
Kätkäläisen jättipotissa on haeskeltu huumoria myös
lottokupongin katoamiseen liittyvistä tehoista. Pietu kun
yleensä laittaa tutut numerot ja tietysti pitää käydä oikein
pääkaupungin lottotoimistossa voittoa peräämässä, mutta
toimiston rouva ei latelekaan rahoja oikopäätä käteen.
Kätkäläinen ja ulkomaan elävä taas kertoo itäpuolen
eläjästä, joka tulee ostaneeksi datsan Kätkäläisen lähipiiristä. Kirja on jopa kannanotto siihen, että kaikki
ihmiset ovat kivoja, kun heihin kivasti suhteutuu, jopa
itäpuolen miehet. Kas, kun vanhat vihat on unohdettava,
kun eletään nykyaikaa.
Kätkäläisen tarinoissa viehättää Simo Hämäläisen huumori ja henkilökuvaus kaikkein eniten, mutta huomiotta ei pidä jättää myöskään luonnonkuvausta.
Ella Eronen lausuu
http://www.yle.fi/player/player.jsp?actionpage=3&id=243691&locale=
Kiitos, saimme sieluumme ravintoa jaksaaksemme taas eteenpäin.
Sana----tosiaan Jumalan luona se syntyi. Tarkkoina meidän pitää olla, mitä suustamme päästämme.
Etsin Ella Eroselta Maamme Laulua, lausuttuna, mutta silloin sodan aikana taisi jäädä tallenteet ottamatta.
En lannistu vielä, jospa jostain löytyy, hän lausui kerran sen jossain tilaisuudessa TVssä eli kyllä sen pitää olla jossain. mustavalkoinen oli lähetys.
Ella Eronen lausui Tukholman stadionilla Maammelaulun V 1940 helmikuussa, siellä oli Suomi-Ruotsi jääpallomaaottelu silloin olimmehan pahoissa vaikeuksissa siihen aikaan sodan takia.
Siitä on joku filmi esitetty minkä minäkin olen nähnyt.
Esitys painui ruotsalaistenkin kuulijoiden sydämiin.
Kiva kun jjoutavakin tulee joskus mukaan kulttuurikahvilaan. t pilvi
Nelosen uutisissa juuri lyhyt ohjelmakooste ja itse Jaakko Teppokin, minkä römpsänperän multakurkku hän olikaan?
Hesalaisetkin pitivät Tepon teeskentelemättömästä, umpi savolaisesta esiintymistavasta.
Tottakai me kulttuurikahvilassa pistäydymme mielellään.
Mikään erämaa ei ole yhtä surullinen kuin ystävättä eläminen.
Ystävyys moninkertaistaa hyvän ja jakaa pahan. Se on ainoa
ase onnettomuuksia vastaan ja sielun virkistys. Baltasar Cracian
Ystävyys on minulle kuin viini, uutena kesytön, iän myötä kypsyvä,
vanhuudessa sydämen lääke. Thomas Jefferson
muistan kun eräässä koulussa minulle annettiin tehtäväksi jokin kulttuuriin liittyvä esitelmä.
Mutta olihan vaikea aihe, ensinnäkään kun ei kunnolla ymmärtänyt koko käsitettä.
Eikä siitä mitään kunnon esitelmääkään tullut.
Kuitenkin kaikitenkin olen nauttinut siitä kulttuurista mitä on itselle ollut mahdollista.
Kävin oopperassakin vaikka neuvottiin että pitää ensin kirjoista opiskella, sen ymmärtäminen on muuten mahdotonta, sanottiin.
Linkki jäi pois. http://www.google.com/search?q=jaakko teppo&rls=com.microsoft:fi&ie=UTF-8&oe=UTF-8&startIndex=&startPage=1
Meikällä piuhat saattoi olla eri järjestyksessä syntymästä alkaen kuin kuin toisilla. Minusta kulttuuri sana oli eriskummallinen.
Iäkkään tätini poskia sanoin kulttuurisiksi. Pidin kuiten tämän asian omana tietonani.
ote venäläistä melankoliaa....joka on tuttua minulle. Suom. Lauri Kemiläinen
Mihail Lermontov:
Niin ikävää,----ystävää ei, johon turvata vois,
kun sielun hädässä harhaat...
On toiveita?....Mitäpä turhista toiveista ois?...
Ja vuotesi vierivät, vuotesi parhaat !
On rakkaus...kehenkä?...hetkisen...kannata ei,
ikirakkaus on olematonta.
Oma itsesi?---Aika jo menneestä jäljenkin vei,
on turhaa iloa, murhetta monta...
Mitä intohimoista?---Kylmälle järjelle tuntematon
on sairaus tuo ihanainen;
niin elämä kylmästi kaikkea katsoen on
pila tyhjä ja typerä vainen...
Luin venäläisiä runoja iltapäivän ratoksi, ja jälleen kerran tämä desillusionoitunut, runo saa minut nauramaan, niin vierasta on tuo kyynisyys ja näköalattomuus minulle. Mutta voin samaistua kokijan asemaan, jos ei ole ketään, ei yhtäkään....
ja istun ikkunasyvennykseen lukemaan ja juon Irich Coff'en kuunnellen Sibeliuksen Romancen.
http://www.youtube.com/watch?v=EY79E_zl6bs
Teetkö itse Irich Coff`en. Minulle se on sellainen kylmän ilman lämmin olo myös ulkomailla, kun illat uinnin jälkeen viluttavat. Mutta olen joutunut sen juomaan
kaffeterioissa tai ravintoloissa. Itse en osaa sitä tehdä , silloinhan saisi itse valita
myös taustamusiikin. Se olisi tietenkin Haydnia.
jopa lounastarjoilu täällä on. Joskus pianisti on tullut ilahduttamaan meitä soitollaan.
Korkea lasi, 4 cl Jonny Walker wiskyä, loput kuumaa vahvaa kahvia, raakasokeria maun mukaan ja vispikermaa pinnalle. Imupilli mukaan :D
Kaunis kiitos Pilville.
Lauloi Jari Sillanpää juuri Granadan, eräs lempikappaleistani :D melko upeasti.
Tilasin expresson ja Pannacottan illan kunniaksi, hyvää illan jatkoa:)
TV:sta tuli kerran jonkinlainen kooste Ella Erosesta, ja siinä Eronen lausui Tukholman stadionilla
Maamme-laulun. Ah, sitä paatosta!
Pilville kiitos linkistä.
en minä tuonut Ella Erosta Venlastiina, joku muu sen on löytänyt :)
ja on ihan pakko ottaa----P.Mustapään runon 1 säkeistö tähän.
E L Ä M Ä N K A U N E U S.
Tämäkin, kuten äskeinen laulu,
on laulu Lindbladin.
Hän menee järvelle kerran,
käy kokemassa merran,
saa hauen ja kaksikin,
ja kävellen niituista rantaa
hän haukia vitsassa kantaa--
oi aamua sunnuntain!
Taas ne tulevat kesäiset aamutkin, ja ruohon tuoksu.....
Römpsänperältä. Saammekohan koskaan kuulla niistä kalansaaliista enään. Monet meistä ei pääse kalaan´, enkä ole itse koskaan ollutkaan, mutta näin silmissäni ne siiat mitä ne Amalian kanss verkoilla nosti.
Eilen Talentissa Simo Rantalaisen poika Elmeri pääsi finaaliin taidokkaalla esityksellään keppien pyörityksessä.
Ei ole varmastikaan poika perinyt isänsä taipumusta "vilkkaaseen" elämään, vaan on keskittynyt ruumiinkulttuuriin.