Lukiessani näitä viestejä, minua alkoi suunnattomasti ärsyttämään joidenkin ihmisten asenne nuoria äitejä kohtaan. Sanotaan, että "olkaa nuoria ja tehkää ne lapset myöhemmin" - miksi? Itse olen 18v, helmikuussa 19 täyttävä, 3kk vanhan pienen pojan yksinhuoltaja-äiti. Kyllä, sain lapseni, olin ehtinyt olla täysi-ikäinen vain 5 kuukauden ajan, ja kyllä olen yksinhuoltaja, koska lapsen isä on 22-vuotias luuseri joka ei osaa kantaa vastuuta tekemisistään. Ja ennenkuin kysytte, miksen haasta häntä oikeuteen; ei ketään voi pakottaa vasten tahtoaan HYVÄKSI isäksi. En halua sitä, pakottaa häntä isäksi lapselle ketä hän ei rakasta, enkä tarvitse hänen rahojansa. Rakkautta kun ei voi rahassa mitata.
Muttaniin asiaan - itse olen rellestänyt 13 vuotiaasta lähtien, niinkuin on moni muukin ainakin minun tuntemani nuori. En koe, että olisin menettänyt nuoruuteni, onhan sitä viinaa litkitty jo ihan tarpeeksi ja baareissa juostu 16-vuotiaasta lähtien. Ennen raskauttani toivoin löytäväni elämälleni jotain sisältöä, en oikein tiennyt kuka olen ja mitä haluan tehdä. Ja te vanhemmat ihmiset: näiden asioiden kanssa painii jokainen nuori. Tai ainakin melkein, kaikki kun eivät ehkä sittenkään halua prinsessaksi niinkuin pikkulapsena toivoi.
Tulihan raskaus suurena shokkina minulle, muttei abortti tai adoptio tullut kysymykseenkään, koska tiesin, että olisin katunut asiaa syvästi viimeistään siinä vaiheessa kun olisin henkisesti kasvanut aikuiseksi. Ja kun vauva potkaisi ensimmäisen kerran täytyin rakkaudesta.
Ihmettelen, miksi tupakoiva nuori-äiti on huono äiti, mutta tupakoiva yli 30v äiti ei? Ihmisillä tuntuu olevan tuollainen mielipide, enkä vain pysty ymmärtämään sitä. Itse olen onnellinen, kun olen vielä nuori; jaksan herätä helposti yöllä syöttämään, ja vähillä unilla pärjää nuorena paljon paremmin kuin esim 30-vuotiaana. Tämähän on siis ihan tieteellisesti todistettu. Synnytskin on nuorilla nopeampi, ja (kuulemma) kivuttomampi. Oma poikani syntyi 20 minuutissa, kun taas itse synnyin 14 tunnissa (oma äitini oli minut saadessaan 35 vuotias)
Minä poltan tupakkaa, mutta teen sen niin ettei lapseni kärsi siitä. Jos olemme kävelyllä, pyrin käymään kotona parvekkeella tupakalla ennen kävelylle lähtöä. Mutta jos kävelyllä on pakko polttaa, pyrin tekemään sen niin, ettei se häiritse lastani. Mutta kyllä mä myönnän että on inhottavaa ottaa vauva syliin jos on juuri käynyt tupakalla, ja tämän vuoksi olenkin vähentänyt tupakointia runsaasti, 13-17 vuotiaana röökiä saattoi mennä aski päivässä, nyt yksi aski menee 3-6 päivässä. Haluan myös muistuttaa, että tupakointi on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, ja jokainen täysi-ikäinen ihminen saa tehdä sitä, eikä siitä mielestäni kuuluisi arvostella ketään.
Ja kyllä tiedän, että on nuoria ja vastuuntunnottomia äitejä. Se on ikävää, mutta se on elämää ja aikuisina ihmisinä teidän tulisi ymmärtää että kaikkia ihmisiä ei pidä tuomita yhden ihmisen tekojen takia. Ja jos tunnette tälläisiä äitejä, kehoitan teitä tekemään lastensuojeluun ilmoituksen eikä tulla valittamaan netin keskustelupalstoille.
Muttaniin asiaan - itse olen rellestänyt 13 vuotiaasta lähtien, niinkuin on moni muukin ainakin minun tuntemani nuori. En koe, että olisin menettänyt nuoruuteni, onhan sitä viinaa litkitty jo ihan tarpeeksi ja baareissa juostu 16-vuotiaasta lähtien. Ennen raskauttani toivoin löytäväni elämälleni jotain sisältöä, en oikein tiennyt kuka olen ja mitä haluan tehdä. Ja te vanhemmat ihmiset: näiden asioiden kanssa painii jokainen nuori. Tai ainakin melkein, kaikki kun eivät ehkä sittenkään halua prinsessaksi niinkuin pikkulapsena toivoi.
Tulihan raskaus suurena shokkina minulle, muttei abortti tai adoptio tullut kysymykseenkään, koska tiesin, että olisin katunut asiaa syvästi viimeistään siinä vaiheessa kun olisin henkisesti kasvanut aikuiseksi. Ja kun vauva potkaisi ensimmäisen kerran täytyin rakkaudesta.
Ihmettelen, miksi tupakoiva nuori-äiti on huono äiti, mutta tupakoiva yli 30v äiti ei? Ihmisillä tuntuu olevan tuollainen mielipide, enkä vain pysty ymmärtämään sitä. Itse olen onnellinen, kun olen vielä nuori; jaksan herätä helposti yöllä syöttämään, ja vähillä unilla pärjää nuorena paljon paremmin kuin esim 30-vuotiaana. Tämähän on siis ihan tieteellisesti todistettu. Synnytskin on nuorilla nopeampi, ja (kuulemma) kivuttomampi. Oma poikani syntyi 20 minuutissa, kun taas itse synnyin 14 tunnissa (oma äitini oli minut saadessaan 35 vuotias)
Minä poltan tupakkaa, mutta teen sen niin ettei lapseni kärsi siitä. Jos olemme kävelyllä, pyrin käymään kotona parvekkeella tupakalla ennen kävelylle lähtöä. Mutta jos kävelyllä on pakko polttaa, pyrin tekemään sen niin, ettei se häiritse lastani. Mutta kyllä mä myönnän että on inhottavaa ottaa vauva syliin jos on juuri käynyt tupakalla, ja tämän vuoksi olenkin vähentänyt tupakointia runsaasti, 13-17 vuotiaana röökiä saattoi mennä aski päivässä, nyt yksi aski menee 3-6 päivässä. Haluan myös muistuttaa, että tupakointi on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, ja jokainen täysi-ikäinen ihminen saa tehdä sitä, eikä siitä mielestäni kuuluisi arvostella ketään.
Ja kyllä tiedän, että on nuoria ja vastuuntunnottomia äitejä. Se on ikävää, mutta se on elämää ja aikuisina ihmisinä teidän tulisi ymmärtää että kaikkia ihmisiä ei pidä tuomita yhden ihmisen tekojen takia. Ja jos tunnette tälläisiä äitejä, kehoitan teitä tekemään lastensuojeluun ilmoituksen eikä tulla valittamaan netin keskustelupalstoille.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ihan tiedoksi, lapselle on jopa vahingollisempaa tuo passiivinen tupakointi, koska se vaurioittaa ja ärsyttää hengitysteitä, vaikka lapsi haistaisi tupakan vain vaatteistasi.
itse en ole koskaan tupakoinut, eikä kiinnostakaan "syöpäkääryleen" imeminen.
mielestäni tupakoiminen raskaana tai lapsen seurassa ei ole KOSKAAN hyväksyttävää.oli äiti minkä ikäinen tahansa.alkoholinkäyttöä en myöskään suvaitse jos nainen on raskaana/jo äiti. silloin se ilo ja hauskuus pitäisi löytää elämästä ihan joillain muilla keinoilla kuin ryyppäämällä ja hillumalla baareissa.
itse olen ainakin havainnut että nuoria äitejä hilluu baareissa enempi kuin näitä päälle 30v äitejä, osaatko arvata miksi?
eniten ärsyttää ne "vauvakehuskelut" baarin vessassa räkäkännissä..silloin tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa mutta enpä viitsi, saattaisi eräskin humaltunut raskaana oleva nainen kiehahtaa..ja asiahan ei minulle kuulu, vaan myöhemmin sitten yhteiskunnalle joka siivoaa vanhempien "sotkut"..
ehkä nuori voi jaksaa punnertaa sen lapsen ulos paremmin, ja ehkä mielestään nuori jaksaa paremmin herätä, mutta mitä omaa äitiäni tunnen, niin aiemmin hän aina heräsi kuin minä, ja jaksoi tehdä kotihommiakin enempi kuin tuntemani teiniäiti jonka koti oli lähes aina kuin sikolätti ja hänellä oli vain 1 lapsi, äitini oli neljän lapsen yh isäni kuoltua, ja siltikään ei kämppä ollut läheskään niin p*skainen kuin tämän teiniäidin koti, joka ei edes ole yh!
ja itse arvostan enempi AIKUISIA äitejä, jotka pyrkivät saamaan lapsen tasapainoiseen ja rakastavaan ympäristöön, kuin teiniäitejä jotka vain "yhtäkkiä tulevat raskaaksi ja muka ottavat vastuun".
mitä vastuunkantoa sellainen on, kun lapsi väännetään epävarmoihin olosuhteisiin, äiti on kouluttamaton, työtön, asuu vielä vanhempiensa luona, tuli raskaaksi muutaman kuukauden tuttavuudelle...
ehkä 30v ei jaksa valvoa 4 asti aamuyöllä, mutta kyllä hänellä on varmaan oma asunto, työpaikka, parisuhde, vakaampi talous, koulutus, ja osaa varmaan suhtautua lapseen enempi ihmisenä kuin leluna.
Tää siun viesti on kyl ihan täyttä paskaa :D
onneksi olkoon ! tottahan se on jokainen kyllä itse tietää milloin on valmis äidiksi itse olin valis 20v nyt Marinka on 5v pikku tyttö jolla on pikkusisarukset Minka 3v ja Max tyättää joulukuussa 10kk
joku yleistäjä täällä liikenteessä.. Voi että mua säälittää teidän vanhempien ihmisten ajatuksenkulun vajaus.
Aikaihmiset ja selittelevät nuorille vanhemmille tarkoitetulla palstalla katkeruuksissaan "tosiasioita" Säälittävää..
Ja aloittajalle, onneksi olkoon äitiydestäsi, itse olen 19-vuotias, ehdin juuri täyttää 20 ennenkuin esikoiseni syntyy tammikuussa. Olen ylpeä ja varsinkin onnellinen, tuleva yh-äiti, näin on.
Ei muuta lisättävää.
"Onnellinen" yh-äiti?
Puhutte yksinhuoltajuudesta kovin positiiviseen sävyyn. Olen itse aikuinen nelikymppinen mies ja yksinhuoltajan kasvatti. Missään vaiheessa 1970-luvulla en kokenut, että olisin ollut erityisen iloinen siitä, että olin yh-äidin lapsi. Pikemminkin päinvastoin; pienessä kunnassa 70-luvulla kaikilla muilla näytti olevan isä ja äiti, minulla ei. Asia oikeasti painoi minua melko lailla. Ikinä en ole asiasta puhunut äidilleni, mutta omalle jälkikasvulleni haluan ehjän perheen ylläpitää.
Me aikuiset kritisoimme ja kommentoimme teinien puuhia. Meillä on aina siihen omat syymme. Elämä on meitä saattanut opettaa. Lisäksi voimme vaikkapa ammattiemme kautta tietää tosiasioita yksinhuoltajuudesta. Itse toimin opettajana enkä omien havaintojeni valossa lähtisi sitä ihanteeksi asettamaan. Toki ydinperhekään ei onnea tai onnistumista takaa, mutta kaikkea on tullut nähtyä.
Ihminen kuvittelee jokaisessa elämänvaiheessa tietävänsä kaikesta kaiken. Näin ei kuitenkaan ole. Joka päivä on uutta oppimista. Parikymppisenä kuvitelmat ovat suurimmillaan. Osa ihmisistä on siihen mennessä ehtinyt kokea jo kaikenlaista - tai ainakin LUULEE niin. Totuus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Jokainen elämänvaihe opettaa aina jotakin uutta. Se, että selviää kunnialla läpi omien toimiensa seuraiksista, on oma juttunsa. Ja joka päivä oppii uutta.
Lapsen hankkiminen - tai saaminen - on valtaisa muutos ihmisen elämässä. Lapsi ei ole koira, jonka voi huoletta jättää ajoittain yksin. Kasvatus on projekti, joka ei lopu periaatteessa ikinä. Kaikista aikuisistakaan ei siihen ole, se on totta. Kysymys on kuitenkin myös siitä, millaiset ovat LÄHTÖKOHDAT siihen suureen työhön, jota kasvatukseksi kutsutaan.
Kun parisuhde kaatuu, sen pitäisi tuntua jossakin. Todennäköisesti se vaikuttaakin jossakin. Kun pelissä on mukana lapsia(a), on tilanne toinen. Jo seurusteluvaiheessa pitäisi järki pitää mukana, vaikka tunteet kuinka jylläisivät. Ihmeelliseltä tuntuu, jos yksinhuoltajuus ei missään tunnu. Sen nimittäin pitäisi olla tila, johon ei ainakaan tietoisesti pyritä. Nuori ihminen kuvittelee varsinkin nykymaailmassa, että kaikki aina mystisesti jotenkin "järjestyy". Niin ei valitettavasti asia ole. Ei lapsen kasvattaminen yksin ole mikään pieni "keikka", joka tuosta vain pienellä sivuvilkaisulla hoituu.
Nuorena jaksaa - niin mitä? Jokainen jaksaa oman aikansa. Olipa nuori tai vanha, jokaisella on rajat. Nykyihmistä leimaa ainakin näin 60-luvulla syntymneen näkökulmasta melkoinen lyhytjänteisyys. Se näkyy monissa asioissa - niin Big Brother-kulttuurissa kuvitelmineen siitä, että kuuluisuus tuo rahaa kuin myös kaikin tavoin lyhtpinnaisissa teineissä, joiden mielestä puoli vuotta on jo pitkä seurustelu.
Nuoria äitejä on aina ollut. Jos tutkitte historiaa hieman enemmän, huomaatte että ilmiölle on ollut usein mitä erilaisimpia syitä. Ja jos tutkitte yhteiskuntaa vielä tarkemmin, löydätte ehkä syitä sillekin, miksi aikuiset ihmiset varoittelevat teinivanhemmuudesta.
Tutkikaa ja oppikaa. Ajatelkaa kaksi kertaa ennen kuin toimitte. Ja vaikka toimisittekin, älkää kuvitelko, että teidän vaihtoehtonne on hyväksi muillekin tai edes teille itsellenne. Kivuliastahan itsetutkiskelu on. Kärsivällisyyttä siihen tarvitaan. Sitä te kuitenkin tarvitsette myös tulevina äiteinä, eikö niin?
Hyvä saada tällaistakin kommenttua, mutta pyydän että älkää aliarvioiko nuoria. He eivät ole niin tyhmiä kuin kuvittelette.
Kysymys on siitä, että nuorena sitä kuvittelee kaikenlaista. Tavoittelee sellaisia asioita, jotka eivät ole realistisia tai sitten kuvittelee pystyvänsä kevyesti hoitamaan tilanteen, jota ei sitten käytännössä niin helppoa olekaan selvittää.
Tämä koskee juuri sekä lapsen hankkimista ett'ä mahdollista yksinhuoltajuutta. "So what?" - asenne ei ole se, jolla pulmatilanteet sitten hoidetaan, kun niitä "aikuisten oikeesti" eteen tulee. Monet ongelmatilanteiden ratkaisuprosessit ovat reaalimaailmassa kivuliaita kaikille osapuolille ja osaa tehdyistä asioista ei tekemättömiksi saa.
On hienoa, että uusia lapsia syntyy maailmaan. Äidit tekevät tavattoman arvokasta työtä. On kuitenkin selvää, ettei ihmisen pitäisi tuottaa uutta elämää, jos hän itsekin on vielä riippuvainen omasta äidistään tai isästään; olipa riippuvuus sitten taloudellista tai muun kaltaista.
Teineillä on suuri halu olla aikuisia. Aikuisuutta ei kuitenkaan ole helppoa määritellä. Aikuisuus tulee jokaisen kohdalle vuorollaan. Minun mielestäni ihminen on aikuinen silloin, kun hän on kykenevä huolehtimaan itsestään kaikin tavoin; niin taloudellisesti kuin muillakin tavoilla. Se, että on kykenevä huolehtimaan seuraavistakin sukupolvista, on jo mutkikkaampi juttu. Suiihen eivät kaikki aikuisetkaan pysty.
Se, että on kykenevä tekemään niitä asioita, joita aikuisetkin tekevät, ei ole merkki mistään. Aikuisuutta on se, että osaa ottaa huomioon muidenkin edut ja halut kuin omat. Ja ennen kaikkea asioita on kyettävä tarkastelemaan pitemmällä aikavälillä kuin seuraavat kaksi kuukautta.
Kukaan ei pidä nuoria tyhminä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset nuorina helposti tekisi tyhmiä asioita. Totuuden ratkaisuistaan nimittäin näkee usein vasta jälkeen päin. Tunteet vievät ihmistä mihin sattuu. Lasten astuessa peliin mukaan pitäisi järjen kuitenkin olla vahvasti mukana. Näyttämisen halu ja toivotaan toivotaan-ajattelu eivät pitkälle johda, kun asiat eivät enää parhain päin menekään.
tarkoittanut viestilläni, että olisin jotenkin iloinen siitä että olen tuleva yh-äiti. Tottakai haluaisin, että lapsellani olisi molemmat vanhemmat, mutta se tuskin liittyy muhun mitenkään jos lapsen isä hävisi kuvioista omasta tahdostaan. Ei pidä yhteyttä, ei kysy miten lapsi voi tms.
Minusta se tuskin on kiinni tuossa tapauksessa. Olen vain onnellinen, että tiedän että mun lapsella on mun kanssa hyvä olla.. Koko perhe tukena, ja muu suku.
kysyit miksi lapset kannattaa tehdä myöhemmin, mielestäni vastaat siihen parhaiten itse:
"Kyllä, sain lapseni, olin ehtinyt olla täysi-ikäinen vain 5 kuukauden ajan, ja kyllä olen yksinhuoltaja, koska lapsen isä on 22-vuotias luuseri joka ei osaa kantaa vastuuta tekemisistään."
(luuserillehan on kiva tehdä lapsi)
"itse olen rellestänyt 13 vuotiaasta lähtien, niinkuin on moni muukin ainakin minun tuntemani nuori. En koe, että olisin menettänyt nuoruuteni, onhan sitä viinaa litkitty jo ihan tarpeeksi " (onko sinulle vapaus ja nuoruus sama asia kuin "viinan litkiminen"?)
"Ennen raskauttani toivoin löytäväni elämälleni jotain sisältöä, en oikein tiennyt kuka olen ja mitä haluan tehdä."
(Paras olisi löytää ensin oma elämänsä, ennen kuin tekee uuden elämän)
"Tulihan raskaus suurena shokkina minulle"
(eiköhän tämäkin osoita, että se lapsi olisi kannattanut tehdä myöhemmin)
"Ihmettelen, miksi tupakoiva nuori-äiti on huono äiti, mutta tupakoiva yli 30v äiti ei?"
(tupakoiva äiti vaarantaa aina lapsensa terveyden, oli ikä mikä hyvänsä)
toivottavasti sait vastauksen kysymykseesi siitä miksi myöhemmin on usein parempi kuin aiemmin.
"Tulihan raskaus suurena shokkina minulle"
(eiköhän tämäkin osoita, että se lapsi olisi kannattanut tehdä myöhemmin)
Sanotko samoin vanhemmallekin äidille? Katsos, myös heillekin saattaa raskaus tulla yllättäen. Vai kuvitteletko että kaikki vanhemmat äidit yrittävät lasta saatikka edes onko heistäkään äideiksi? Valitettavan usein käy niin ettei myöskään vanhemmista naisista ole kantamaan vastuuta lapsesta. Onhan niistä saanut ihan lehdestäkin lukea.
Onkohan se nyt niin kauhean vaikeaa tajuta, että nuorikin äiti voi olla hyvä äiti lapsilleen? Monien palstojen mielestä nuoruuteen kuuluu rellestäminen ja matkustelu. No joo, ehkä joillekin. Mutta hei, olenhan minäkin nuoresta iästä huolimatta rellestänyt, matkustellut, tehnyt töitä yms. Lapset sattuivat sopimaan tähän elämäntilanteeseen ja olemme mieheni kanssa onnellisia heistä.
Tuskin kukaan yksinhuoltajaksi tahallaan jää, jopa vanhempikin mies saattaa luistaa vastuusta kun tajuaa miten sitovaa lapsen saanti on. Joten sekin on ihan turhaa yleistämistä. Ihan on miehestä kiinni onko sillä suoraan sanottuna munaa jäädä lapsensa elämään vai ei. Itseasiassa tällä hetkellä tiedän pari tapausta, toisessa tapauksessa mies on 23 ja toisessa 31. Ja molemmat livistäneet. Vastuu liian suuri. No ihan kuin he eivät sitä olisi tienneet jo sitä lasta yrittäessä. Että hohhoijaa.
Täällä kirjoitellaan että nuoret äidit kuvittelevat olevansa viisaita ja tietävänsä elämästä kaiken. No, ei kuulkaas vielä se vanhempikaan nainen tiedä kaikkea. Aina oppii jotakin. Ja itse ainakin olen lasteni myötä kasvanut äitiyteen. Alkuun se oli kyllä pienoista haparointia, myönnän sen. Mutta kun sitä maalaisjärkeä käyttää ja uskaltaa rohkeasti soittaa vaikka sinne neuvolaan niin selviää vallan mainiosti. Ja ottaa vastaan neuvoja, ei se vanhempikaan äiti ole seppä syntyessään. Niinhän se sanonta kuuluu. Ei kukaan ole seppä syntyessään siis :)
Suosittelisin siis tutustumaan ensin nuoreen äitiin ennenkuin tuomitsee.
Kivaa kun viestini herätti keskustelua, sitä ehkä halusinki.
En pidä yksinhuoltajuutta positiivisena asiana - tarkotin, etten halua lapseni elämään isää, joka ei rakasta. Minä olen elänyt nuoren elämäni isän kanssa, jolle olen ollut vanhinkolapsi ja joka ei ole rakastanut minua, ja olen koko pienen elämäni toivonut, ettei häntä olisi koskaan edes elämässäni ollut.
Ammattikasvattaja, huomio, että nyt ollaan 2000-luvulla, ei 70. Perheitä on erillaisia - lapsen voi kasvattaa siihen, ettei isää ole elämässä, mutta tottakai hänelle täytyy kertoa totuus. Joskus, sitten vanhempana, kun ymmärtää. Taapero-iän/lapsuus iän voi vielä menetellä muilla keinoin, ja ehkä minäkin vielä löydän sen ihmisen joka haluaa rakastaa minua sekä lastani, vaikkei se biologinen olekkaan? Sanot, että ihminen kuvittelee jokaisessa elämänvaiheessaan olevan oikeassa, ja sinä väität siis nyt olevasi oikeassa? "Tiedän kokemuksesta, mistä puhun"-on turha lause, koska jokainen ihminen on yksilö ja käsittelee asiat eri tavalla, joten sinun kokemuksesi ja tuntemuksesi eivät välttämättä ole samat kuin minun lapsellani aikuisena.
Ja sinulle,
""Kyllä, sain lapseni, olin ehtinyt olla täysi-ikäinen vain 5 kuukauden ajan, ja kyllä olen yksinhuoltaja, koska lapsen isä on 22-vuotias luuseri joka ei osaa kantaa vastuuta tekemisistään."
(luuserillehan on kiva tehdä lapsi)"
- lapsi on aina lapsi. en ajattele, "hei, toi äijä on luuseri, en mä enää haluakkaan tätä lasta!"
Sinulla ei taida olla omia lapsia?
" "itse olen rellestänyt 13 vuotiaasta lähtien, niinkuin on moni muukin ainakin minun tuntemani nuori. En koe, että olisin menettänyt nuoruuteni, onhan sitä viinaa litkitty jo ihan tarpeeksi " (onko sinulle vapaus ja nuoruus sama asia kuin "viinan litkiminen"?) "
- Sanotaanko, että meillä ei ole nuorempina mitään muita aktiviteettejä ollut kuin se viinan litkiminen. Vapaus ja nuoruus, vapauden olen kokenut niin että voin mennä ja tulla miten haluan, nyt lapsi rajoittaa elämääni ja liikkumistani.
""Ennen raskauttani toivoin löytäväni elämälleni jotain sisältöä, en oikein tiennyt kuka olen ja mitä haluan tehdä."
(Paras olisi löytää ensin oma elämänsä, ennen kuin tekee uuden elämän)"
- Tuohon en edes kommentoi mitään, koska et tunne minua ja tiedä minun elämästäni yhtään mitään.
""Tulihan raskaus suurena shokkina minulle"
(eiköhän tämäkin osoita, että se lapsi olisi kannattanut tehdä myöhemmin)"
- En varmasti ole tämän maailman ainoa äiti, jolle raskaus tulee suurena shokkina. Korjaa toki jos olen väärässä?
""Ihmettelen, miksi tupakoiva nuori-äiti on huono äiti, mutta tupakoiva yli 30v äiti ei?"
(tupakoiva äiti vaarantaa aina lapsensa terveyden, oli ikä mikä hyvänsä)"
- Kiitos tiedosta. Sanotaanko, että sairaalanhenkilökunnan kanssa keskusteltua asiasta, he sanoivat että lapseni terveys on hyvin turvattu, kunhan en pakota häntä hengittämään tupakansavua. Jos luet hieman tarkemmin, niinkuin sanoinkin; teen sen aina niin, ettei se häiritse lastani.
Harmillista, että yleistätte noin paljon. Teistä kun kukaan ei tiedä kuka olen, millainen olen tai miltä kotini näyttää, onko täällä siistiä vai ei? Ja tämä lapsen isä ei ole mikään muutaman kuukauden tuttavuus minulle, ja "mutta kyllä hänellä on varmaan oma asunto, työpaikka, parisuhde, vakaampi talous, koulutus, ja osaa varmaan suhtautua lapseen enempi ihmisenä kuin leluna." Tuo on mielestäni hyvin vanhoollinen ajattelutapa - minulla on oma asunto ollut jo pitkään (jokseenkin se on vuokra, mutta en varmaankaan taas ole ainoa äiti, joka asuu vuokralla? korjaa tämäkin ihmeessä, jos olen väärässä), minulla on työpaikka, vakaa talous. Kouluttautua lisää ehtii myöhemminkin, ja osaan elää onnellisena ilman parisuhdetta. Minä en suhtaudu lapseeni kuin leluun - älä tuomitse, jos et tunne ;)
Totta kai jokainen tilanne on erilainen.
Joitakin johtopäätöksiä kuitenkin voi vetää siitä, millaisessa tilanteessa nuoret yhden huoltajan perheet Suomessa elävät. Joitakin johtopäätöksiä voinen kai vetää myös siitä, mitä minun työkokemukseni ja oma elämäni ovat minulle opettaneet?
En kuvittele tietäväni kaikkea. Sen olen oppinut. Tiedän kuitenkin ymmärtäväni elämästä enemmän kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, jolloin olin juuri tullut isäksi. Sen tiedän, että ymmärrän elämästä takuuvarmasti enemmän nuyt kuin 18-vuotiaana, jolloin luulin tajuavani paljonkin.
En minä halua syyllistää teiniäitejä. Haluaisin vain, että mieluiten useimmat harkitsisivat toimiaan eivätkä tekisi hätiköityjä johtopäätöksiä.
-" Kiitos tiedosta. Sanotaanko, että sairaalanhenkilökunnan kanssa keskusteltua asiasta, he sanoivat että lapseni terveys on hyvin turvattu, kunhan en pakota häntä hengittämään tupakansavua. Jos luet hieman tarkemmin, niinkuin sanoinkin; teen sen aina niin, ettei se häiritse lastani."
tässä raakaa tietoa siitä miten tupakka vaikuttaa sikiöön ja jo syntyneeseen lapseen:
Tupakointi viivästyttää raskaaksi tulemista ja kaksinkertaistaa keskenmeno- ja ennenaikaisen synnytyksen riskin.
Miehen tupakointi heikentää siittiöiden laatua, määrää ja liikkuvuutta.
Sikiölle haitallisimpia ovat häkäkaasu, nikotiini ja raskasmetallit. Nikotiini supistaa kohdun, istukan ja napanuoran verisuonia sekä pienentää syntymäpainoa 200-400g. Kohdussa tupakansavulle altistuneilla alipainoisina syntyvillä keskosilla on enemmän ongelmia
•Tupakointi lyhentää imetyksen kestoa, vähentää rintamaidon määrää ja maito maistuu tupakalle
•Lapsen sairastelu on tupakoivien äitien lapsilla suurempi (korva- ja keuhkotulehdukset)
•Alipainoisuus ja äidin tupakointi saattaa viivästyttää lapsen normaalia kehitystä ainakin 10 ikävuoteen saakka (oppimishäiriöt, keskittymiskyvyn- ja käytöshäiriöt)
Tupakointi lisää sikiön sydämen lyöntitiheyttä ja altistaa hapenpuutteen riskille. Sikiön liikkeet vähenevät, sikiön kaikkien kudosten normaali kehitys häiriintyy. 20. raskausviikon jälkeen sikiön aivojen ja keskushermoston nopeasti jakautuvat solut ovat erityisen alttiita tupakansavun haitallisille aineille. Tupakointi lisää istukan vajaatoiminnan, ennenaikaisen irtoamisen ja eteisistukan riskiä sekä verenvuotovaaraa.
Tupakansavun myrkyt, kuten nikotiini ja häkä, kulkeutuvat suoraan äidin elimistöstä napanuoran ja istukan välityksellä sikiöön. Siksi raskauden aikainen tupakointi on erittäin vahingollista syntyvälle lapselle. Syntyvän lapsen veressä on nikotiinia yhtä paljon tai jopa enemmän kuin äidillään. Sikiön kyky poistaa nikotiinia elimistöstään on aikuista huonompi.
Tupakointi lisää imeväiskuolleisuutta. Kuolleisuuden riski on noin puolet suurempi 20 tai useampia savukkeita polttavilla kuin tupakoimattomilla äideillä. Myös äidin tupakoinnin ja kätkytkuolemien välillä on havaittu olevan yhteyttä. Äidinmaidon nikotiinipitoisuudet ovat viisinkertaiset veren pitoisuuksiin verrattuna. Nikotiinia on maidossa merkittäviä määriä vielä 3-5 tuntia savukkeen polttamisen jälkeen. Tupakoivat äidit lopettavat imettämisen aikaisemmin kuin muut.
Tupakoivien vanhempien lapset joutuvat keskimäärin puolta useammin sairaalahoitoon keuhkoputkentulehdusten ja keuhkokuumeen takia kuin tupakoimattomien kotien lapset. Äidin tupakointi vaikuttaa enemmän lapsen terveyteen kuin isän tupakointi. Sairastumisriski on yhteydessä kotona poltettujen savukkeiden määrään. Toistuvia välikorvantulehduksia joskus seuraava liimakorva on yhteydessä lapsen altistumiseen tupakansavulle. Savu altistaa lapsen äkillisille välikorvantulehduksille imetyksen kestosta riippumatta. Savukkeesta leviää ilmaan ja tupakoivan ihmisen suuhun, nenään ja keuhkoihin savun sisältämiä palamistuotteita. Suoraan ilmaan tulee kolme ja puoli kertaa enemmän tervaa ja lähes seitsemän kertaa enemmän häkää kuin mitä on tupakoijan keuhkoihin vetämässä savussa.
lähteet:Tohtori.fi(tupakkaklinikka),äitiyspoliklinikka(tupakoinnin haitat raskauden aikana)(http://www.pkssk.fi/syn/Raskaus ja päihteet.htm)
että on se tupakointi todella terveellistä, ja lapsi "on turvassa" tupakoinnin haittavaikutuksilta..
"Sanotaanko, että meillä ei ole nuorempina mitään muita aktiviteettejä ollut kuin se viinan litkiminen. Vapaus ja nuoruus, vapauden olen kokenut niin että voin mennä ja tulla miten haluan, nyt lapsi rajoittaa elämääni ja liikkumistani."
sulle ihan tiedoksi, että on monia nuoria, jotka elävät vähävaraisissa perheissä(itse yksi heistä) ja siltikin he löytävät muutakin ajanvietettä kuin "viinanlitkiminen". kavereita voi tavata, voi viettää leffailtaa ja samalla jokainen voi tuoda mukanaan esim. limpparit, sipsit ja karkit. että turhaan vetoat että "ei muutakaan tekemistä ollut"..osoittaa vain järjenköyhyyttä ja "wannabe"-asennetta tuollainen selittäminen.
ja lapsi ei tee sinusta sen aikuisempaa, vaan se oma asenteesi. ja en usko että kovin moni teiniäiti on aikuinen henkiseltä kehitykseltään. kyllä tulevan äidin tulisi olla aikuinen jotta voi opastaa oman lapsensa turvalliseen ja vastuulliseen aikuisuuteen.
- "lapsi on aina lapsi. en ajattele, "hei, toi äijä on luuseri, en mä enää haluakkaan tätä lasta!"
no miksi alunperinkään lapsi sai alkunsa?jälleen kerran "vahinko"?.
kyllä nykyään pitäisi osata katsoa kenen kanssa niitä lapsia "tekee".
tosin joillain on niin kiire että kuukauden seurustelun jälkeen ollaan muka valmiita aikuisia ja äitejä..se kumppani pitäisi opetella ensin tuntemaan, ennenkuin ruvetaan perhettä suunnittelemaan..kyseessä on kuitenkin sen lapsen ja koko perheen tulevaisuus etkä vain sinä ja sinun haluamisesi.harkitsemattomista päätöksistä kärsii kaikki.
1970 yksinhultajuus ei ole ollut niin nykypäivää kuin vuonna 2010.. muistakaamme, että noiden lukujen välillä on VAIN 40 vuotta! Tänäpäivänä yksinhuoltajan lapsi ei varmasti tunne olevansa mitenkään huonompi.. esim. miehenmallin pojalle saa muualtakin kuin isästä..
"Ennen raskauttani toivoin löytäväni elämälleni jotain sisältöä, en oikein tiennyt kuka olen ja mitä haluan tehdä."
(Paras olisi löytää ensin oma elämänsä, ennen kuin tekee uuden elämän)
(Puhutaanko tässä lauseessa mielestäsi elämän löytämisestä? Miun mielestä itsensä löytämisestä ja itsensä voi löytää äitiyden myötä)
Nuo siun muutki jutut on varmaa nelikymppisen aivoissa kuulostanu tosi "nohevilta" mut aika naurettavaa luettavaa ;) En jaksa tässä näppis sauhuten perustella, mutta jos haluat, voin sen tehdä :)
Se, että yhden huoltajan perheet ovat yleistyneet, ei tarkoita sitä että se olisi jotenkin hyvä asia!
Oletko huomannut, että maassamme erityisesti juuri niillä yh-perheillä menee huonosti?
Oletko huomannut, että tässä maassa on valtavat määrät huostaanotettuja lapsia?
Jos vaikkapa minä työssäni näen, miten monenlaisia pulmia yh-äideillä on niistä "isänmalleista" huolimatta, voiko kiistää havaintoni?
Oletko Sinä omakohtaisesti havainnut, että isän puuttuminen ei mitään haittaa?
kuules nyt..alat jo kuulostamaan epätoivoiselta tuon itsesi etsimisen kanssa.
mitäs sitten meinasit tehdä kun lapsi on aikuinen ja pärjää ilman sinua?ajattelitko taas mennä "etsimään itseäsi", tai löytää itsesi toisesta lapsesta?
kyllä se on niin että ensin eletään lapsuus ja nuoruus, sitten aletaan aikuistumaan, ja tuona aikana on moni "ottanut selville" mitä haluaa elämältään.
voin vaikka vannoa että nuori naisenalku, joka ei ole vielä päässyt elämänsä alkuun, ei tule olemaan kovin tasapainoinen äiti, kun oma nuoruus on jäänyt elämättä, niin odotellaan vaan kun lapsi kasvaa, pääsee teiniäiti elämään nuoruuden uudelleen lapsensa kautta.
varmaan lapsi on ylpeämpi koulussa työssäkäyvästä ja menestyvästä äidistä, kuin äidistä joka on "kotiäiti"..ihan tiedoksi, joskus kouluissakin kysellään vanhempien ammattia/missä vanhemmat ovat töissä, meinaatko että lapsesi ei nolostu "kotiäidistä", kun muut sanovat että "mun isä on poliisi" ja "mun äiti on kampaaja".."mun äiti on vaan äiti ja se on vaan kotona"...
kyllä ihmisellä pitäisi muitakin tavoitteita olla elämässä kuin lisääntyminen.on elämässä enemmän sisältöäkin kun voi tavata ikäisiään, ja tehdä muutakin kuin vaihdella vaippoja.
Minulla on parikin esimerkkiä, joissa isästä ei ole ollut tietoakaan ja ihan täyspäisiä kansalaisia he ovat (ainakin toistaiseksi) ! Ja onpa myös yksi, jossa on kasvettu pelkän isän kanssa. Ja kyse on siis minun ikäisistäni päälle parikymppisistä aikuisista(?)
Lähipiirissäni on myös paljon yh äitejä ja he elävät ihan normaalia elämää. Välillä jopa kadehdin heidän jaksamistaan!
Jos teet työksesi jotain sellaista, jossa törmäät surullisiin tarinoihin, niin taidat unohtaa ne onnelliset perheet, jotka pärjäävät ilman ulkopuolisia.. Ja olen varma, että niitä on kuitenkin enemmän! Mutta kaikki sinun kaltaisesi ajattelevat vain huonoja vanhempa ja huostaan otettuja lapsia jne.. Olisi muuten mielenkiintoista saada jotain fakta tietoa siitä, minkä ikäisiltä vanhemmilta lapsia pois otetaan. Nuoret vanhemmat eivät varmasti näyttele pääosaa..Toivon!
Tämä maailma ei ole siinä suhteessa "paljoakaan" muuttunut, vaan asioihin on alettu puuttua.. Kyllä minäkin tiedän (työni puolesta) vanhempia ihmisä, jotka ovat nähneet/kokeeneet väkivaltaa ja alkoholismia omassa perheessä, mutta ei niihin silloin puututtu samalla tavalla kun nykyään..
Huostaan otettujen lasten määrä ei pelkästään kerro siitä miten huonoja vanhempia täällä suomessa on, vaan siitä että on alettu puuttua asioihin ja välittää!
kuules itse.. minä en ole missään vaiheessa väittänyt, että olisin löytänyt itseni lapsen myötä! Kannattaisi varmaan katsoa noita nimimerkkejä, niin saattaisi älytä, että tänne voi kirjottaa moni ihminen!!
Minulla oli ammatti ja vakituinentyö, josta jäin äitiyslomalle, jonne myös palasin äitiysloman jälkeen! Katsoppas, jos olet nuori äiti, se ei tarkota sitä ettet olisi saavuttanut elämässä mitään!
Siinä oli kyllä harvinaisen asiallinen tilitys, johon yhdyn!!!!! =)
T. Äiti88, lapsi08 ja masuvauva
Noo, sanotaanko että löysin elämäni äitiyden myötä. :)
Ja korjaan, mitä en tajunnut aloitukseen kirjoittaa, etten polttanut tupakkaa tai käyttänyt alkoholia raskauden aikana. Olen kokoajan tarkoittanut synnytyksen jälkeen tapahtuvaa tupakointia.
Ja en ole miksikään kotiäidiksi loppuelämäkseni jäämässä (tällähetkellä olen äitiyslomalla) - opiskelen itselleni ammatin, ja menen takaisin töihin, ihan niinkuin kukatahansa muukin äiti. Varmasti tämä tapahtuu ennenkuin lapseni menee kouluun.
te nuoremmat kyllä ymmärrätte sitten jossain vaiheessa kun vauva on jo hieman isompi että mitähän tulikaan tehtyä, alkaa huomata että kavereita ei nään niin paljoa, ei pääse usein rellestämään, ei edes välttämättä voi syödä,käydä suihkussa,nukkua, katsoa tv.tä tai datailla silloin kuin itse haluaa, niin ja röökillekkään ei pääse ihan sillonku tekis mieli.
Yksinhuoltajuus on henkisesti hemmetin rankkaa puuhaa ihan sama minkä ikänen ihminen on kyseessä, se nuoret jotka aijotte saada lapsen ilman isää... Ohhoh.. ei näin! Se lapsi tulee kärsimään hyvin paljon kun ei ole kahta vanhempaa, jos itse olet ihan poikki, väsynyt,turhautunut .. lapsi huutaa etkä saa sitä itkua loppumaan olet itse väsynyt et ole nukkunut kunnolla moneen yöhön, nää on niitä hetkiä kun todella tarvii sen kumppaniin vierelle!
Lapsia hankitaan yhdessä kumppanin kanssa, lapsi tehdään rakkaudesta, kun tiedetään että voidaan taata lapselle hyvä ja turvalinen elinympäristö koko elämäksi.
Se oikea mies ja oikea kunnollinen pari suhde ei tule siinä 14-19 vuotiaana ja suhteessakin täytyy opetella olemaan, ongelmat on ratkaistava yhdessä eikä luovuttaa heti kun joku menee pieleen, muorilla ihmisillä ei vaan ole niin hyvää kykyä selvittää konflikteja asiallisesti (nuoret eroaa yli puolet herkemmin kuin esim. lähemmäs 30v)
Ja no mitäs sitten neiti yksinhuoltaja kun haluaisit parisuhteen? Noh, huomaat että kroppasi on muuttunut huomattavasti, olet epävarma, pelkäät ettei kukaan tahdo sinua, sen lisäksi et edes juurikaan pääsisi kahville,kaljalle,ajelemaan,röökille "treffeille" kenenkään kanssa ja sitten jos ja kun jonkun pojan löydät niin onko hän valmis sinun elämään ja arkeen, sinulla on lapsi joka ei ole hänen eli hän ei ole mitenkään velvollinen olemaan edes lapsen kanssa, nuorille miehille on tosi vaikea asettua siihen perhe-elämään saatika sitten jos lapsi ei ole edes oma!
No ja jos ne suhteet meneekin poikki niin kuinkas monta poikaa olet valmis esittelemään lapsellesi?
T: 22v yksinhuoltaja
Niin sitähän piti vielä sanoa niille joilla ei ole ammattia vielä tai keskeyttävät koulun lapsen takia..
Se kouluun palaaminen on vaikeaa, koulujuttuja on vaikea tehdä kotona kun siellä on miljoona muukin homma kesken lapsi ja ei siinä selviäähän tästä mutta kun sitä rahaa ei hirveemmin tule ja sitä kuluu niihin koulujuttuihinkin.
Onkos kukaan kattonut että mitä tukia saatte jos vaikka asuttekin miehen kanssa joka ois vaikka töissä?
Niin siis jos opiskelette, niin ja maksatte ne tarha maksut.. siinä ollaanki tosi tiukilla.
Mitä vaikeaa on opiskella samaan aikaan? :) Minä aloitin opiskelemaan toisen ammatin poikaa odottaessa ja se olikin käyty siihen mennessä kun poika täytti vuoden. Pitää vain osata järjestellä asiat ;)
Ja meneppäs ja kerro nämä ihan samat asiat tuolla äidit palstallakin :) Nuo on parempi kertoa myös vanhemmalle äidille.
Aloittaja on tosi tosi eksyksissä.