Olen kärsinyt oikean ranteen kivusta noin 5 kuukautta, ehkä hieman enemmänkin. Ranne on kipein aamulla, turvoksissa, eikä sitä pysty liikuttelemaan normaalisti. Ilmeisesti siis kipeytyy aina yön aikana.
Samoihin aikoihin ilmaantui omituisia päkiän (varpaiden alle) turvotusta ja "puristavaa" kipua, aamuisin teki todella kipeää kävellä. No, vihdoinkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja menin työpaikkalääkärille. Hän pisti minut verikokeisiin ja sanoi, ettei kyseessä ainakaan ole nivelen tulehdus, mutta jokin muu ranteen nivelessä vaivaa.
Tänään sain kuulla, että vaikka senkka oli ihan hyvä (12), tulehdusarvot olivat "pikkiriikkisen" koholla (kuten lekuri sen totesi) ja pisti minulle nyt varmuuden vuoksi lähetteen reumalääkärille.
Miten voi olla alkava nivelreuma? Urheilen päivittäin (kuntosali, uinti, juoksu, jooga, spinning) ja voin muutenkin hyvin. Lisäksi olen NUORI, 27-vuotias. No, odotan vastausta lääkäriltä, mutta nyt hamuan tietoa kohtalotovereilta.. Miten reuma alkoi, mistä ensimmäiset oireet? Millainen lääkitys? Itse toivon, että tämä on vain epäilys.
Samoihin aikoihin ilmaantui omituisia päkiän (varpaiden alle) turvotusta ja "puristavaa" kipua, aamuisin teki todella kipeää kävellä. No, vihdoinkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja menin työpaikkalääkärille. Hän pisti minut verikokeisiin ja sanoi, ettei kyseessä ainakaan ole nivelen tulehdus, mutta jokin muu ranteen nivelessä vaivaa.
Tänään sain kuulla, että vaikka senkka oli ihan hyvä (12), tulehdusarvot olivat "pikkiriikkisen" koholla (kuten lekuri sen totesi) ja pisti minulle nyt varmuuden vuoksi lähetteen reumalääkärille.
Miten voi olla alkava nivelreuma? Urheilen päivittäin (kuntosali, uinti, juoksu, jooga, spinning) ja voin muutenkin hyvin. Lisäksi olen NUORI, 27-vuotias. No, odotan vastausta lääkäriltä, mutta nyt hamuan tietoa kohtalotovereilta.. Miten reuma alkoi, mistä ensimmäiset oireet? Millainen lääkitys? Itse toivon, että tämä on vain epäilys.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minulla alkoi reuma yhden sormen mustumisella ja kipeytymisellä...
Lääkärit totesivat rannekanava oireyhtymää jne. jne..Mutta eipä pälkähtänyt päähänkään heille, jotta reumaa olisi...
Aika kului ja kivut kasvoivat.. Seuraavaksi levisi polviin, ei meinannut ylös päästä esim. lattialta.
Teki todella kipeää ja kiristi nouseminen ja sattuikin hirmuisesti.
..Sitten havaitsin jalkapohjissa kiristämistä, astuminen sattui.
Aloin tutkimaan serkun kanssa lääkärikirjaa, kuvailin oireita.. Suurin osa löytyi.. Vaan serkkukin tuumasi, jottei sellaisia kirjasta löydy. Jottei voi olla reumaa..Itse ajattelin, että varmasti on!!
Illalla nivelet olivat vetreytyneet päivän aikana.
Yöllä tilanne muuttui huonoksi, paikat jumissa herätessä.
Rappusten kulkeminen oli täyttä tuskaa.
Menin uudestaan lääkärille.. Sitten pistettiin reuma kokeisiin.
Sain soittoajan ja arvot olivat mielettömän korkeat!
Olin käynyt 2 eri lääkärillä, kummatkin pahoittelivat, jottei aiemmin tajunneet ko. aihtoehtoa.
Kun ihmisillä on tapana valittaa olemattomia.
Sain lähetteen reuma lääkärille ja sain lääkkeet.
johan helpotti.
Nykyinen tilanne hyvä =)
Joten jaksamisia sinulle..
Kiitos vastauksesta! Voimia ja pärjäämistä sinulle!
Itse ajattelin, että hyvä ainakin tarkastuttaa, kun inhottaa elää epävarmuudessa.. Oletko minkä ikäinen? Millainen lääkitys? Kuulemma ainakin aika kallis sellainen..
Kyllä todellakin hyvä tarkistuttaa..
ja meneväthän ne lääkärit aika usein metsään, kuten totesin...
Eivät tunnu kaikkea hoksaavan...
Minä olen "parikymppinen" neitokainen..
Minulla on lääkitys seuraavanlainen:
*trexan
*oxiklorin
*salazopyrin
*prednisolon
Näillä olen hyvin pärjäillyt tähän asti ja nivelreumani tällä hetkin lähes tulkoon oireeton!
Nyt pystyy lähtemään vaikka pilettämään =)
mitä ennen en olisi voinut edes kuvitella..
Elämäni aivan normalisoitunut... =)
Salazopyrin on kallein noista lääkkeistä, mitä käytän, maksaisi päälle 80e purkki..
Toki sain kela-kortin korvausnumerolla, joka korvaa valtaosan lääkkeistäni!
Nivelreumaan on monenlaisia lääkityksiä, joista kannattaa keskustella lääkärin kanssa.. On halvempia ja kalliimpia.
Viimeksi minulle kerrottiin pistoksista, jotka olisivat olleet päätä huimaavan kalliita!!
Yhtäkään piikkiä en ole joutunut ottamaan!
Heippa!
On hienoa kuulla että jotkut ovat saaneet perinteisistäkin reumalääkkeistä apua ja helpotusta.
Minulle ne eivät ole sopineet maksa-arvojen ja muiden veriarvojen nousujen vuoksi ja hiustenlähtöä niistä on myöskin aiheutunut.
Olen vasta 1:n kerran ottanut maaliskuussa Remicade-lääkitystä (biologista täsmälääkkeitä) tiputuksena ja käytän myös prednisolonia 5mg/pvä ja panacodia 2 tbl/pvä.
Huomasin heti eron, ei ollut aamujäykkyyttä lainkaan, sormet toimivat ja jaloissa (päkiöiden alla) ei ollut tuntoarkuutta. Lisäksi nivelet eivät punoita ja näytä tulehtuneilta.
Toivon että se sopii minulle, koska ei paljoa vaihtehtoja enää ole.....
Pidättekö paiväkirjaa voinnistanne,lääkityksestä, mahdollisista hivenaineista(luontaistuotteiden)käytöstä,muista hoidoista,hieronnasta, liikkumisestanne, syömisistänne ja niiden vaikutuksesta yleisvointiinne?
En pidä päiväkirjaa tekemisistäni...
Minä syön, mitä mieleni tekee...
En käy hieronnassa taikka käytä luontaistuotteita...
Liikun paljon, eilenkin kävelin yli 4km:n lenkin...
Huomannut olen, jotta suolaista ruokaa ei kovin kannata syödä, turvottaa ja kipeytää..
Tosin sitäkään aina jaksa vältellä..
Minulla reuma alkoi viisi vuotta sitten jännetuppitulehduksilla. Ruokahalutkaan eivät olleet kaksiset, mistä olin vain tyytyväinen, kun painonhallinta oli niin helppoa. Pian näiden oireiden ilmaannuttua tuli särkyjä eri puolille kehoa. Viikossa menin liikuntakyvyttömäksi. En käsittänyt, mistä moinen, ennenkuin menin sairaalaan. Lonkkaniveleni olivat tulehtuneet (sitä ei näe päälle päin). Polvinivelessä tulehdus. Kyynärnivelkin tulehtui.
Reumatekijä löytyi verestä. Tulehdusarvot toistasataa. Sietämättömät kivut.
Olin 1,5 kk sairaalahoidossa. Yksi tulehtunut nivel kerrallaan hoidettiin kuntoon kortisonipistoksin. Aloitettiin reumalääkitys.
Syön nyt Salazopyriiniä, Metotreksaattia, Oxikloriinia ja Prednisonia (kortisonia).
Voin elää normaalia elämää. Reuma vaivaa vain rannenivelissä.
Mulla alkoi reuma 17 vuotiaana polven kipeytymisenä. Siihen kertyi vettä ja välillä kävin jopa viikottain sitä tyhjentämässä. Lisäksi senkka nousi 45. Lääkärit epäilevät että niveltulehdus sai alkunsa angiinan jälkitautina.
Sairastan samaa polvea edelleen (lääkitys kyllä nyt tepsii)ja lisäksi tauti on levennyt toiseen nilkkaan. Reumalääkitys mulla on ollut jo 14 vuotta. Reumakokeet näyttää edelleen miinusta. Minun maailmani ei reumaan kaatunut, vaikka välillä tuntuikin siltä. Oli aamuja etten päässyt sängystä ylös itkemättä. Tänään iloitsen siitä että voin kävellä ja elää suht normaalia elämää (liikunnan saan kuitenkin unohtaa).
Kyllä reumaan lääkitys löytyy, mutta siihen menee aikaa sekä kärsivällisyyttä jotta löytyy juuri sinulle sopiva lääkitys. Niitäkin on monenhintaisia, edullisiakin. Ja mikäli sinulla todetaan reuma niin KELA korvaa muistaakseni 70 % lääkkeiden hinnasta. Toivon sinulle onnea ja kaikkea hyvää!
Mulla on nivelreuma, joka lähti liikkeelle polvista. Joskus joulukuun lopussa alko polvi kerätä nestettä, ja sitten sitä tyhjennettiin(punktoitiin) kolme kertaa lyhyen ajan sisään ennen kun sain lähetteen keskussairaalan reumapolille. Siellä sain tietää, että tulehdusarvot oli yli 150, ja reumafaktorikin koholla reilusti. Tuossa vaiheessa en pystyny ees kävelemään, ja jouduin osastolle, jossa mua kärrättiin pyörätuolilla. Pääsin sieltä kuitenkin nopeesti pois, kun kortisonipistokset autto. Kuukauden päästä siitä tuli tieto reumasta, ja nyt oon syöny lääkkeitä noin puoltoista kuukautta. Pystyn nyt kävelemään kivuttomasti, ja tekemään jo pieniä kyykkyjä, mutta rakas juoksuharrastus jää mahdollisesti loppuiäks. Tieto sairaudesta järkytti, mutta nyt alan jo hyväksyä sen. Lääkkeet helpottaa elämää, vaikka näin lyhyen ajan jälkeen niistä ei oo täyttä hyötyä. Toivotan sulle jaksamista, vaikka se voi tuntuu turhalta. Mulle sanottiin että älä heitä kirvestä kaivoon, ja mietin että mitä kun joku on heittäny sen mun puolesta. Nyt ymmärrän ettei tähän kuole. En koskaan todennäkösesti enää juokse, viime syksynä juoksin pisimmän lenkkini 20 kilsaa, ja kesällä piti mennä puolmaratonille, mutta sinne en pääse. Se pitää vaan hyväksyy. Mä toivon sulle siis kaikkee hyvää, ja älä masennu!!! Kirjottele tänne kuulumisias!!!
Mä oon 15, joten et oo nuorin reumaatikko.
Joo, olin eilenkin salilla ja havaitsin jossain välissä, että ranteeseeni on tullut turvonneiden nivelten paikalle nyt myös mustelmat. Illan pidin kylmäkäärettä ja yön tukisidettä, joka auttoikin. Tänään menen sitten reumatologille... hieman jännittää! Kirjoittelen kuulumisia sitten taas..
Ite oon 25v ja kestihän sitä aikaa ennen kuin totesivat (lääkärit) mikä on homman nimi eli selkärankareuma. Alkoi yläasteella jalkojen ulkosyrjien ja varpaiden tulehduksella mut sitten tuonne reilu parikymppiseksi pysyi kurissa ja kävin 20-23 vuotiaana kunnon iltalenkeilläkin mutta sitten alkoi selkä kipeytyä enemmän ja niskan lihakset jäykistyä. Viime talvena rupes polvet krakaamaan oikeen kunnolla. En tiedä miten ne sais "normaaliksi" turvoksissahan ne on lähes koko ajan. Vielä en ole saanut reumatologille aikaa (viimeksi 4 vuotta sitten olin. Polvinesteet ulos ja kortisoonia)
Lääkkeinä olen käyttänyt Arthrotec Fortea ja Salazopyrinia vaikkei se tuntunut tehoavan mitenkään. Vaihdoin Arthrotec pois ja kokeilen nyt kalliimpaa lääkettä (en muista nimeä..arcoxia..?) Jep, en kyllä itekkään lenkille enää lähde mutta uimassa onneksi voi käydä!
Ja vaikka siihen kuinka oli jo mielessään sopeutunu, itku meinas tulla lääkärin penkillä.
Nyt alkaa kova lääkekuuri (4 eri lääkettä ja mm. yksi syöpälääke Trexan)
Olo on kai ihan hyvä, mielikin jotenkuten.. Kun lääkärikin sanoi, että harrastat ja elät ihan normaalisti, ettei mikään nyt muutu, paitsi että sinulla on "tää tauti".
Tsemppiä meille kaikille ja kaunista alkavaa kevättä!
Mä olen pahoillani. Toivottavasti sulla ei oo kauheesti mitään oireita enää enempää. Mä suosittelen sulle lämpimästi reumaliiton sivuja(www.reumaliitto.fi) ja sitten verkkoklinikan sivuilta mä sain paljon apua, kun siellä on myös reuma-aiheinen keskustelupalsta(www.verkkoklinikka.fi). Mä kuvittelin kanssa olevani hyvin valmistautunut saamaan tiedon sairaudesta, mutta ei siihen voi valmistautua.
Ei onneksi oireile kun toi ranne ja päkiät aamutuimaan. No siinäkin on kyllä tarpeeksi, mutta ehkä mä elän tän asian kans.. Mä löysin kans ton verkkoklinikan keskustelupalstan ja rekisteröidyin jo sisälle. Mukava jakaa ajatuksia.. Hyvä homma kuitenkin että sai diagnoosin ja lääkitys alotetaan jo tänään tältä istumalta (mobic, prednison, trexan ja oxiklorin). Näyttäis ihan hyvältä tuo tulevaisuus.. Ajoitus kai tärkeää.
Tsemppiä sullekin! :) Hymyillään kuitenkin!
Hei!
Tsemppiä nyt. Ei sairaus ole mikään este....
Hoidata itseäsi ja tee mukavia asiota, jotka tuottavat iloa elämääsi. Tärkeää on että voit hyvin.
Jep, olin mahtavalla tuulella aamulla: ei päkiäturvotusta, ei rannekipua! Mahtavaa! Pitkästä aikaa olo näin hyvä!
Tarkoitus ei todellakaan ole "sortua" tään nivelreuman alle, mä elän täyttä elämää joka päivä hautaan asti! Ja totta kai hoidan itteeni. Mutta kyllä se paha jysäys oli, kun lääkäri "tuomion" antoi..
Kauniita kevätpäiviä sinullekin Pampula! Tänään lomalle Lappiin =)
Olipa hyvä, että sait monta lääkettä heti kättelyssä. Minun lääkityksen aloittamisessa oltiin varovaisen hitaita, kun ei ollut varmuutta, oliko sairaus sittenkään nivelreumaa. Se kun alkaa pääsääntöisesti pienistä nivelistä, eikä suurista, kuten minulla. Niinpä ranneniveliin ehti tulla muutoksia vähällä aikavälillä, ja voin tosi surkeasti pitkän aikaa. Vasta nykyinen lääkitys paransi elämänlaatuni kohdalleen. Syön mm. solunsalpaajaa eli Metotreksaattia 8 tablettia kerran viikossa. En ajattele sairauttani paljoakaan. Keskityn elämässä ihan muihin asioihin. Kävelen talvella, pyöräilen ja uin kesällä. Elämäntoverikin löytyi, vaikka on tämmöinen tauti :-)
moi!
mulla on 15 v poika joka trenaa "treenasi" korista 6*vko ja sai nyt tietää että sairastaa reumaa .Urheilu on koko "elämä" nyt on mieli ihan maassa kun on kipuja ja lääkärit sano että urheilu ura on takana ja kaikki tuli kuin tykin suusta....
miten voisin auttaa kun liikunta on tärkeintä mitä nyt suostuu hyväksymään.olen todella pahoillani sinun puolestasti sinä myös olet elämäsi parhaassa iässä.toivon sinulle parasta!
Voi että! Että pitääkin sattua nuorelle ihmiselle.. Voimia sinulle ja pojallesi! Urheilu on mullekin kaikki kaikessa (11v lätkän peluuta takana..), ja nyt tuntuu, ettei mikään oikein suju. Mutta aion elää sataprosenttisesti joka päivä! En anna periksi, älkääkä tekään!!
Voimaa, kestävyyttä ja aurinkoa teidän kevääseenne! :)
meiän 9-v lapsella todettiin äskettäin lastenreuma.oireita oli oikeastaan parikin vuotta mutta olinko niin sokea,etten osannut yhdistää niitä reumaan?oli turvotusta ja kipua polvissa,sormissa ja varpaissa myös,aamujäykkyyttä,liikerajoituksia,painonlaskua,kiukkuisuutta..no nyt on alkaneet hoidot,aluks sai kortisonia niveliin,lääkityksenä on trexan ja enbrel-pistokset kerran viikossa ja tulehduskipulääkettä tarvittaessa.fysioterapia on 2xviikossa.toi enbrel lääke on tajuttoman kallista,mutta onneks se maksukatto täyttyy äkkiä ja siitä on kuulema hyviä tuloksia.tyttö voi tällä hetkellä melko hyvin,toiveikkaina tulevaisuuteen..
Sinulle ja tytöllesi! Hyvä juttu että hoito toimii ja tyttösi voi hyvin! Oletko vieraillut verkkoklinikka.fi keskustelupalstalla? Siellä on mukava jutella ja jakaa ajatuksia muiden reumaatikoiden kanssa.
moi vielä..
meillä oireet alkoi niin että polvi turposi ja luultiin pelissä tulleeksi vammaksi muttä tähystyksessä todettiin reumaan viittaavaa muutosta ja sitten kipeytyi kyynärpää ja molemmat leukanivelet... nyt on pudonnut n. puoli vuotta kortisonia pistoksina ja suun kautta joka on paljon nuorelle ihmiselle sekä tulehduskipulääkkeitä esim pronaxen. helmikuussa aloitettiin treksan hoito joka ei ole tehonnut ja huomenna taas punktioon.
Heippa!
Se on aina ikävää saada uutisia, sairauden puhkeamisesta.
Vaikka harrastaa liikuntaa, voi ja täytyy joskus hidastaa menoa. Aina ei mene niinkuin on sen ajatellut....
Ehkäpä hän löytää jonkin muun liikuntamuodon, joka ei rasita niveliä ja lisää nivelmuutoksia.
Kun sulkee yhden oven taakseen avautuu toinen ovi uusille haasteille.
Elämässä täytyy olla paljon vaihtoehtoja - yksi ei aina riitä pärjäämään......
Ja reumasairaudetkin ilmenevät eri tavoin eri ihmisillä. Voi jopa oireettomaxikin muuttua- kaikki on mahdollista.
Hänellä on kuitenki vielä vaikka mitä edessäpäin.
Hän tarvitsee sen uskomiseen paljon aikaa, toisen ihmisen henkistä tukea, keskustelua ja ystävienkin apua. Positiivinen asenne on kaiken a ja o - ei surkuttelu ketään auta vaan toiminta joka tuo uusia mahdollisuuksia.
Hyvää kevättä!!!!
Mä olen tosi pahoillani, mutta en oikeestaan osaa sanoo miten voi auttaa. Mullekkin liikunta on ollu aina puol elämää, se oli mun tapa rentoutua, päästä yli asioista, ja harrastin eniten sillon kun oli vaikeeta. Nyt kun vielä vaikeempaa, niin ei oo sitä mitä eniten tarvias. Musta piti tulla liikunnanopettaja, liikunta oli mun tulevaisuus. Nyt sitten ei oo sitäkään.
Ihmiset reagoi eri tavoilla, mutta ehkä kuitenkin varmin lääke on aika. Aika parantaa haavat, klisee, mutta totta. Sairastaminen on rankkaa, sitä ei ymmärrä kukaan muu. Tunteet on todennäkösesti pinnassa, huudetaan, riehutaa, itketään ja suretaan. Sen pitää vaan antaa tulla pois. Mä huudan ihmisille, etenkin kaikkein tärkeimmille, koska niistä tiedän, että ne ei hylkää. Itken, vieläkin tosi usein, ja tuntuu etten jaksa. Kaikki kaatuu niskaan. Mutta silti elämä jatkuu, sille ei kannata tehdä mitään. Hyväksyminen on vaikeeta, siihen mä en koskaan pysty, mä vaan alistun tähän kaikkeen paskaan.
Monet yrittää sanoo, että kyllä muuta voi vielä harrastaa, liikuntaakin. Mutta mä en haluu. Mä haluun vaan juosta, kauas pois piilon tältä. Mikään muu laji ei auta mua. Sitäkään ei voi ymmärtää, jos sitä ei oo kokenut.
Muista, että säkin saat näyttää tuntees, sun ei tarvii peitellä mitään. Joskus autta, jos joku vaan sanoo päin naamaa, et mee ittees, mieti, että muillakaan ei mee aina hyvin. Mä toivotan sullekkin jaksamista, auttaisin jos voisin. Sairauden kanssa on aina vaan niin yksin.
kiitos vastauksesta toki tiedän sen että aina kaikki ei mene niin kuin sitä itse haluaa.olen sairastaunut rintasyövän 3kertaa ja myös reuma-oireita on mutta se vaan tuntuu pahalta kun nuori joutuu luopumaan hänelle isoista asioista ja onneksi hänellä on sitä tukiverkostoa kotona kavereissa sekä joukkue porukassa.hyvää kevättä myös sinulle ps.pitäähän sitä jonnekkin marista kun kotona ei voi?
korjaus edelliseen viestiin nimimerkki oli satu eikä sande sori!