Muurahaisten sanonta

Kyllä kannustaminenkin on hyväksi! Moitettahan on jo kuultu paljonkin. Palstan ilmapiiri on tällä hetkellä ihan symppis.Ulkoilun jälkeen perunamuusin tekoon !

lukija* kirjoitti:

Kyllä kannustaminenkin on hyväksi! Moitettahan on jo kuultu paljonkin. Palstan ilmapiiri on tällä hetkellä ihan symppis.Ulkoilun jälkeen perunamuusin tekoon !

Muistuilapsuudestani mieleen melakkapuuro. Halpa ruoka, jossa oli vain vettä, perunaa ja ruisjauhoja. Seos vatkattiin harmaaksi puuroksi, johon tietysti vähän suolaa ja voita silmään.

Herkulliseksi tuon puuron sai paistamalla voissa paistinpannulla. Lituskaiset puuronpalat oikein ruskettuivat kauniilla pinnalla. Vaatimattomia olivat herkut, mutta hyvät ja terveelliset.

Vuosia sitten kuulin sanonnan: Mihinkähän ne heinäsirkatkin ovat hävinneet? Eiväthän ne sirkat hävinneet olleet, kuulomme vain oli alentunut.

sielun sokeutta ,niin. Tuosta puurosta meill' sanottiin perunapuuroksi, se on herkullista voisulan kanssa ja tosiaan paistettuna.
Tavallinen ruispuurokin on maukasta voin kera. On monta vanhan ajan ruokalajia, jotka ovat unohtuneet pizzan ja lasangen jalkoihin. Terveellisi' ja edullisia ruokia.

Taidanpa laittaa muusin lopusta sit' melakkapuuroa !

kokeilija- kirjoitti:

sielun sokeutta ,niin. Tuosta puurosta meill' sanottiin perunapuuroksi, se on herkullista voisulan kanssa ja tosiaan paistettuna.
Tavallinen ruispuurokin on maukasta voin kera. On monta vanhan ajan ruokalajia, jotka ovat unohtuneet pizzan ja lasangen jalkoihin. Terveellisi' ja edullisia ruokia.

Taidanpa laittaa muusin lopusta sit' melakkapuuroa !

Lue lisää

jännittäviä olentoja. Rakentavat kokoonsa nähden valtavia"kaupunkeja". Koko niiden järjestelmä on "pyhitetty" niiden selviämiseksi. Työmuurahaiset tekevät vain sen mihin ne on ohjelmoitu. Ihailen tavallaan luontoa Luojaa kun noin kehittyneitä pikku olentoja on muodostunut maapallolle.

Jos ne olisivat suurempia, olisimme hätää kärsimässä, niillä kun on niin järjestäytynyt yhteiskunta.
Jossa kaikki palvelee selviytymistä. Hyönteisetkin( ampiaiset) toimivat samojen lakien alla. Me ihmiset vaan olemme erilaisia, haluamme säilyttää yksilöllisyytemme, vaikkakin meillä on altruaismia jossakin määrin.

Tuo atrualismi onkin ajatusta herättävä asia, mekin haluamme lajimme säilyvän, mutta tietoisena sen levinnäisyydestä, emme enää yritä omia jälkeläisiämme suosia pelkästään.

Maailma muuttuu, ennen yritettiin jättää niin paljon perittävää omille jälkeläisille kuin mahdollista, mutta ei enää, minunkin lapseni sanovat, että elä niinkuin haluat, emme odota mitään perintöjä, tulemme toimeen omillamme.

Minähän elän ja käytän mitä tarvitsen, mutta en näe mitään iloa tuhlata vain tuhlaamisen vuoksi.Vieläkin, vaikka tiedän sen aiheuttavan närää, käytän hyvätekeväisyyteen osan. Se antaa itsellenikin tarkoitusta, kun voin jossakin määrin auttaa.

Lukiossa tämä kirja luetettiin ja opettajamme siteerasi sitä usein. Kirjassa on hieno idea : hautakirjoituksiin kiteytyy pikkukaupungin ihmisten elämäntarinat, lyhyesti se, mistä heidät muistetaan.

Mahtimiesten ja -naisten saavutuksia ylistetään, heidän toimintaansa rahan ja vaikutusvallan kautta, tiedemiehiä ja taiteilijoita , mitä he ovat maailmalle antaneet.
Läheiset kuitenkin muistavat parhaiten, mitä tunteita olemme heissä herättäneet. Osuva on myös sanonta, että hautausmaat ovat korvaamattomia ihmisiä täynnä.

Kun läksin eläkkeelle, puheissa tietysti kiiteltiin ammatillista osaamista ja pahoiteltiin työyhteisöön jäävän tyhjän paikan takia. Eniten arvostin sitä, että minun oli huomattu tuovan usein kukkia pöydille ja olleen aina innokas juhlatoimikunnan sielu. Noin vuotta myöhemmin kävin siellä tervehtimässä ja huomasin, että kahvimukit olivat pöydillä levällään, osa haisikin. Tuli kiusaus kerätä ne taas lavuaariin, lorauttaa fairia ja kuumaa vettä päälle, sietä ne olisi jokaisen pakko tiskata itselleen. Olin nimittäin ollut itseni valtuuttama huolettomien kollegojen kahvimukien pesijä , ja kun läksin, joko oppivat itse pesemään tai juomaan viikkokausia likaisesta. Kun kurkistin erääseen arkistokaappiin, huomasin, että minun huolella hoitamaani leikekirjaa oli joku muutaman kerran viitsinyt täydentää, sitten se oli lopahtanut. Nythän kaikki tarvittava löytyykin netistä.

Ramoona* kirjoitti:

Lukiossa tämä kirja luetettiin ja opettajamme siteerasi sitä usein. Kirjassa on hieno idea : hautakirjoituksiin kiteytyy pikkukaupungin ihmisten elämäntarinat, lyhyesti se, mistä heidät muistetaan.

Mahtimiesten ja -naisten saavutuksia ylistetään, heidän toimintaansa rahan ja vaikutusvallan kautta, tiedemiehiä ja taiteilijoita , mitä he ovat maailmalle antaneet.
Läheiset kuitenkin muistavat parhaiten, mitä tunteita olemme heissä herättäneet. Osuva on myös sanonta, että hautausmaat ovat korvaamattomia ihmisiä täynnä.

Kun läksin eläkkeelle, puheissa tietysti kiiteltiin ammatillista osaamista ja pahoiteltiin työyhteisöön jäävän tyhjän paikan takia. Eniten arvostin sitä, että minun oli huomattu tuovan usein kukkia pöydille ja olleen aina innokas juhlatoimikunnan sielu. Noin vuotta myöhemmin kävin siellä tervehtimässä ja huomasin, että kahvimukit olivat pöydillä levällään, osa haisikin. Tuli kiusaus kerätä ne taas lavuaariin, lorauttaa fairia ja kuumaa vettä päälle, sietä ne olisi jokaisen pakko tiskata itselleen. Olin nimittäin ollut itseni valtuuttama huolettomien kollegojen kahvimukien pesijä , ja kun läksin, joko oppivat itse pesemään tai juomaan viikkokausia likaisesta. Kun kurkistin erääseen arkistokaappiin, huomasin, että minun huolella hoitamaani leikekirjaa oli joku muutaman kerran viitsinyt täydentää, sitten se oli lopahtanut. Nythän kaikki tarvittava löytyykin netistä.

Lue lisää

Eikös tuo Spoon river ole suomeksi Kauhajoki !?

Kirjailija, alias Simo Puupponen oli niitä kansanvalistajien ja tavallisten ihmisten elämänkuvaajia aivan parhaasta päästä. Hän oli myös näytelmäkirjailija.
Niitä nähtiin telkassakin oliko Rauni Mollbergin ohjaamina.

Näkyy ainakin kahvipirtin palstalla työnjako, kuhnurit ja kuningatar. tähänkö pitäisi koko 70 palstan pyrkiä!!!!!!!!!!

puurtajatar kirjoitti:

Näkyy ainakin kahvipirtin palstalla työnjako, kuhnurit ja kuningatar. tähänkö pitäisi koko 70 palstan pyrkiä!!!!!!!!!!

Ihanaa saada nauraa, eikä kukaan häiriinny, jostain kuuluu ...mitäs nyt?

Vai että kuhnuri? Sehän on mehiläinen ja pörisee, pelottelee kuningattaren oijoi!

Kun oli miehinen voima kaput, meni emäntä lääkäriin neuvoja hakemaan.
Lääkäri kehotti emäntää syöttämään isännälle hunajaa joka päivä, se on taika-aine.
Kuukauden perästä lääkäri tapasi tämän emännän ja joka loihe lausumahan kuulumiset...
Se on alkanut jo pörisemään, pian se jo pistää, hoksaa ken hoksannee.

puurtajatar kirjoitti:

Näkyy ainakin kahvipirtin palstalla työnjako, kuhnurit ja kuningatar. tähänkö pitäisi koko 70 palstan pyrkiä!!!!!!!!!!

ole vaan oma hyvä itsesi;)

On se mukava kun jokaiseen ketjuun pirtti malliksi kelpaa,,,,

tuota vertausta muurahaisiin täällä Suomi 24 puitteissa.Kyllähän tuo vertaus sopii tännekin , jossa lähes 40.000
keskustelijaa pyörii vuorokauden aikana.

Muurahaiset ovat v e r k o t t u n e i t a! Niiden viestintä on eläinmaailman kehittyneintä, joskin se perustuu haju--maku--ja tärinän aistimiseen.
Kuningatar lähettää fermoneilla (hajua) määrättyyn tarkoitukseen, jolloin aktivoituu haluttu ominaisuus pesän eri muurahaisilla. Hyvinkin monimutkainen on pesän järjestäytynyt yhdydkunta, joka viljelee ja muokkaa kasvualustankin sienille, pitää kirvoja "lehminään" ja lypsää niistä meden, ruokki ne tietenkin myös.

Ruokinnalla pelkästään saadaan munista kehittymään määrättyyn kastiin työläisiä.Niin riippuvaisia ovat toisistaan, että jos pieni ryhmä hävitetään pesästä, koko yhdyskunta kuolee!

Kyllä nettikansa maapallolla on melkoinen kuhiseva ihmispopulaatio, jota voi verrata muurahaisiin.
Onkohan niillä myös eläkeläisiä ? Kun muurahainen kuolee, se vain lyyhistyy pesän lattialle. Muut eivät huomaa mitään, ennenkuin se alkaa erittää hapanta hajua, silloin ne kantavat sen pesän ulkopuolelle kaatopaikkaan. Näin ollen se siis on mukana työssään kunnes tuupertuu. Varsin kunnioitettavaa.

Se ero onneksi on ihmisellä, että pääsee eläkkeelle !

pilvi* kirjoitti:

tuota vertausta muurahaisiin täällä Suomi 24 puitteissa.Kyllähän tuo vertaus sopii tännekin , jossa lähes 40.000
keskustelijaa pyörii vuorokauden aikana.

Muurahaiset ovat v e r k o t t u n e i t a! Niiden viestintä on eläinmaailman kehittyneintä, joskin se perustuu haju--maku--ja tärinän aistimiseen.
Kuningatar lähettää fermoneilla (hajua) määrättyyn tarkoitukseen, jolloin aktivoituu haluttu ominaisuus pesän eri muurahaisilla. Hyvinkin monimutkainen on pesän järjestäytynyt yhdydkunta, joka viljelee ja muokkaa kasvualustankin sienille, pitää kirvoja "lehminään" ja lypsää niistä meden, ruokki ne tietenkin myös.

Ruokinnalla pelkästään saadaan munista kehittymään määrättyyn kastiin työläisiä.Niin riippuvaisia ovat toisistaan, että jos pieni ryhmä hävitetään pesästä, koko yhdyskunta kuolee!

Kyllä nettikansa maapallolla on melkoinen kuhiseva ihmispopulaatio, jota voi verrata muurahaisiin.
Onkohan niillä myös eläkeläisiä ? Kun muurahainen kuolee, se vain lyyhistyy pesän lattialle. Muut eivät huomaa mitään, ennenkuin se alkaa erittää hapanta hajua, silloin ne kantavat sen pesän ulkopuolelle kaatopaikkaan. Näin ollen se siis on mukana työssään kunnes tuupertuu. Varsin kunnioitettavaa.

Se ero onneksi on ihmisellä, että pääsee eläkkeelle !

Lue lisää

Olen välillä ajatellut, että näinkin vanhojen palstalla kirjoittajia poistuu kuoleman kautta. Voi olla että joku ihmettelee, että miten niin ahkerasti palstalle osallistunut yht' äkkiä hiljenee. Jonkun kohdalla voi tulla mieleen, että liekö ylläpidon antama porttikielto, bannaus.
Kun ei itse voi tulla kuolemisestaan tai vakavasta sairastumisestaan kertomaan, kirjoittajan katoaminen jää arvailujen varaan. Silloin voidaan kai sanoa, että "eihän tärkeää ole se kuka sanoo vaan mitä sanoo."

Tässä kohtaa tulee ero muurahaiseen:
"Muut eivät huomaa mitään, ennenkuin se alkaa erittää hapanta hajua, silloin ne kantavat sen pesän ulkopuolelle kaatopaikkaan."/pilvi*

1-Katleija kirjoitti:

Olen välillä ajatellut, että näinkin vanhojen palstalla kirjoittajia poistuu kuoleman kautta. Voi olla että joku ihmettelee, että miten niin ahkerasti palstalle osallistunut yht' äkkiä hiljenee. Jonkun kohdalla voi tulla mieleen, että liekö ylläpidon antama porttikielto, bannaus.
Kun ei itse voi tulla kuolemisestaan tai vakavasta sairastumisestaan kertomaan, kirjoittajan katoaminen jää arvailujen varaan. Silloin voidaan kai sanoa, että "eihän tärkeää ole se kuka sanoo vaan mitä sanoo."

Tässä kohtaa tulee ero muurahaiseen:
"Muut eivät huomaa mitään, ennenkuin se alkaa erittää hapanta hajua, silloin ne kantavat sen pesän ulkopuolelle kaatopaikkaan."/pilvi*

Lue lisää

mittarit ovat ajankohtaisia, on otos suomalaisten onnellisuudesta tuonut ilmi, että 60-70 vuotiaat kokevat olevansa onnellisimpia! Vähiten ilmoitti 25 vuotiaiden ryhmä kokevansa onnen tunteita.

Hm, olisko sittenkin niin, että määrätty ikä on tuonut tasapainoa ja kypsyyttä elämäämme. Voin kyllä yhtyä tuohon. Kypsän iän antamalla varmuudella, osaan olla paljon kiitollisempi elämälle kuin nuorena.

Sen kokee lämpönä kanssaihmisiään kohtaan, kilpailua en ole koskaan halunnut, vaan syvä kiitollisuus elämälle ja ihmisille on tässä iässä päällimmäisenä.