Itselläni on pian kaksivuotias lapsi. Minulla ei ole ketään ystävää jolla myös olisi pientä lasta. oma lapseni kärsii kun ei ole leikkitoveria ja minä kärsin kun ei ole ketään kenen kanssa mennä puistoon. Puistoista en ole saanut ystäviä. En oikein tiedä miten minun pitäisi lähetyä toisia äitejä. Asun pääkaupunkiseudulla.
Yksinäisiä joilla lapsi
Väsynyt yksinäisyyte
8524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..jos täältälöytyy samassa tilanteessa olevia jotka uskaltautuvat tutustumaan uuteen ihmiseen niin perustan sähköpostiosoitteen tarkempaan jutustelua varten. En itse ole aivan nuori, mutta en pidä tuollaisia ulkoisia asioita merkitsevinä seikkoina. Ainoa "vaatimus" on se, että on rehellinen ihminen ja sitä, että on inhimillinen lapsille. Itse olen samaa. Olen ihan "normaali",mutta tämä yksin olo on saanut minut masentumaan. En etsi mitään terapeuttia enkä sitä kellekkään ole, vaan sellaista oleilua jossa saa olla omaitsensä olis sitten ujo tai ei. Etsin myös leikkikaveria omalle lapselleni.
Hei! Missähän päin asut? Meillä on lapsia ja olen sairauslomalla masennuksen takia ja mieluusti nappaamme sinut mukaan pulkkamäkeen, luistelemaan, hiihtmään tai vaikka keksitään jotakin muuta lasten kanssa. Lähdetään reippailemaan kodalle jossa voi paistaa makkaraa ja keitellä kahvia?
Asumme hmmm en tahtoisi sanoaa sitä näin yleisesti, mutta n. 65km Helsingistä.
Sähköpostini on [email protected] jos ollenkaan suunta voisi olla sama niin kirjoittelepa!
kanssa johonkin muskariin tai vastaavaan äiti-lapsi kerhoon. Valinnan varaa varmaan pääkaupunkiseudulla riittää. Siellä tapaisit toisia äitejä ja lapseskin saisi leikkiseuraa.
Olen käynyt, mutta en ole tutustunut kehenkään. En tiedä mistä johtuu, mutta noin en ole ystäviä saanut. En ole ujo, mutta minun on vaikea keksiä keskustelunaiheita jotka olisivat sopivia tutustumiseen. jostakin syystä näin on mennyt. On vaikea mennä porukkaan jossa on jo toisensa tuntevia ihmisiä. Aika sisäpiirin jutut heillä jo ja lapsensakin leikkivät keskenään. Heillä jo monesti laaja sosiaalinen elämä eikä sinne jaksa uusia ottaa mukaan. Hei, sanotaan ja se on siinä. Siksi siis etsin täältä. Jos jollakin sama tilanne tajuaa kyllä mistä puhun.
Olitko kauan mukana vai luovutitko nopeasti? Ennemmin tai myöhemmin mukaan tulee varmasti joku toinen uusi, jonka seuraan on helpompi mennä, jos vakiokävijät on jo klikkiytyneet. Klikkeihinhin pääsee yleensä pikkuhiljaa mukaan, vaikka olisi ujo, kunhan jaksaa tervehtiä muita iloisesti, on ystävällinen ja avoin keskusteluille.
Kunnilla on avoimia päiväkerhoja.
Entäs leikkipuistot Helsingissä?
Seurakunnilla kerhoja, joissa voi keskustella aikuisten kanssa esimerkiksi jonki aiheen tiimoilta.
Pääkaupunkiseudulta löydät varmaan paljon mahdollisuuksia!
Oma lapseni on jo iso, mutta hänen ollessaan pieni kävin seurakunnan äiti-lapsi -ryhmissä, jossa tutustuin mukaviin äitehin. Suosittelen lämpimästi!
Minulla ei ole lasta, mutta työskentelen perheiden ja lasten parissa. Edellinen suosittelikin mielestäni hyviä tutustumispaikkoja, mutta suosittelisin erityisesti seurakunnan perhekerhoja. Siellä ei tarvitse olla uskovainen tai kuulua edes kirkkoon. Riittää kun vain on oma itsensä.
Hiekkalaatikolla jutustelu on varmaan muistakin vanhemmista aluksi outoa. Jutelkaa säästä, kurahousuista tai vaikka kestovaipoista..joku päivä huomaat tuntevasi jo puiston perheitä ja juttelu on luontevaa.
Voimia ystävän etsimiseen!
Minulla on 4 vuotias tyttö ja 3 vuotias poika.. Minullakaan ei ole ketään ystävää jolle voisin puhua asioistani.. Aviomies on jolle voi puhua, mutta se ei ole sama asia, kuin ystävälle tai kaverille puhuminen.
Minulla on onneksi kaksi lasta, että ei esikoisen tarvitse aivan yksin leikkiä..