mistä se semmonen arkkupelko/valkoinen väri kuolleella johtui.
no, siitä kun kerran isäni näytti vahingossa kuolleen, itsemurhan tehneen äitini ruumisarkkuineen ruumishuoneella.se oli visto näky, kerta kaikkiaan visto näky se oli niin pelotattavan kammottavaa.
samaten vanha tätini ei ehtinyt varoittaa kun selaisin vanhoja valokuvia, sieltä löytyi kuolleen mummoni valokuva, järkytyin syvästi.
yksi trauma myös oli se, kun minut painostettiin aborttiin vasten omaa heikkoa luonnettani. minne se ihmisenalku oikein joutui, siis murhasin oman lapseni.murhasin, yhden keskenmenonkin olen kokenut ja on 2 lasta itsellläni, onneksi.
en tiedä kaduttaako edes kun tein abortin, sillä tämä lapsen isä oli sairas mieleltänsa, uskon tehneeni lapselle palveluksen kun päästin hänet taivaaseen, mutta tunnen toisaalta olevani siis murhaaja.lappseni murhaaja. kaitpa hän olisi kuitenkin halunnut elää.hyvin ristiriitaisia tunteita minulla on, mutta sillä tekohetkellä kun minulle abortti tehtiin tunsin että jotain annoin repiä irti ruumiistani, pienen ihmisenalun.kaitpa olen julmuri äiti joka ei arvosta lapsiansa niinko pitäis.en tiedä, mutta tuo ihminen oli olemassa minulle.ja on tyhjä paikka elämässäni minkä olen tehnyt.en ole painajaisia nähnyt hänestä vielä, Luoja yksin sen päättää joudunko niitä kokemaan.
kuolleista hautajaisisa ja ruumishuoneella olen kyllä nähnyt , ne eivät ole niin kamalia olleet, ei ainakaan vielä, en minä pelkää että näen sellaisia, mutta kirjoitan vain näitä nurjia ajatuksia ulos itsestäni.
no, siitä kun kerran isäni näytti vahingossa kuolleen, itsemurhan tehneen äitini ruumisarkkuineen ruumishuoneella.se oli visto näky, kerta kaikkiaan visto näky se oli niin pelotattavan kammottavaa.
samaten vanha tätini ei ehtinyt varoittaa kun selaisin vanhoja valokuvia, sieltä löytyi kuolleen mummoni valokuva, järkytyin syvästi.
yksi trauma myös oli se, kun minut painostettiin aborttiin vasten omaa heikkoa luonnettani. minne se ihmisenalku oikein joutui, siis murhasin oman lapseni.murhasin, yhden keskenmenonkin olen kokenut ja on 2 lasta itsellläni, onneksi.
en tiedä kaduttaako edes kun tein abortin, sillä tämä lapsen isä oli sairas mieleltänsa, uskon tehneeni lapselle palveluksen kun päästin hänet taivaaseen, mutta tunnen toisaalta olevani siis murhaaja.lappseni murhaaja. kaitpa hän olisi kuitenkin halunnut elää.hyvin ristiriitaisia tunteita minulla on, mutta sillä tekohetkellä kun minulle abortti tehtiin tunsin että jotain annoin repiä irti ruumiistani, pienen ihmisenalun.kaitpa olen julmuri äiti joka ei arvosta lapsiansa niinko pitäis.en tiedä, mutta tuo ihminen oli olemassa minulle.ja on tyhjä paikka elämässäni minkä olen tehnyt.en ole painajaisia nähnyt hänestä vielä, Luoja yksin sen päättää joudunko niitä kokemaan.
kuolleista hautajaisisa ja ruumishuoneella olen kyllä nähnyt , ne eivät ole niin kamalia olleet, ei ainakaan vielä, en minä pelkää että näen sellaisia, mutta kirjoitan vain näitä nurjia ajatuksia ulos itsestäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko käynyt ammattilaisen luona keskustelemassa näistä asioistasi?
tapauksesta ei ole montaa kuukautta kulunut joten ajattelin että selviän tästä ystävieni tuella, ei aina heitäkään huvita vaivata joten ajattelin, että tänne kirjottelen.
yleensähän puhuminen ja saman toistaminen tarpeeksi monta kertaa auttavat pääsemään tapahtuneen yläpuolelle, nytkin tuo samat kokemukset tulivat mieleeni. monennenkohan kerran ?pystyn nukkumaan ihan levollisesti enkä pelkää nukkumaan menoa, olen toisinaan ollut aika yksinäinen ja kuolleethan ovat ihan hiljaa.minä en ole kuollut mutta joskus olen tuntenut olevani kuten he.
onkohan minulla minkälainen riski tehdä itsemurha kun äitini on sen tehnyt.pitkään aikaan äitini ei tuntunut kuolleelta ennenkuin näin hänet arkussa videolla liina päällänsä. se oli jotenkin niin kammottavaa. pelottavaa, sillä en tuntenutkaan häntä niin hyvin. puhui aina itsemurhaa vastaan, että kuinka on surullista kun ihmisiä ei toimiteta hoitoon vaan annetaan olla vaan.ja itse, omaaa heikkouttani sorruin aborttiin.ei tullut kiva muisto siitä kun olin toimenpidehuoneessa jalat sidottuina siihen telineeseen vaivuin ja heräsin siihen tunteeseen, että olin tehnyt jotain peruuttamatonta.Asiaa pahentaa se että en tiedä teinkö oikein vain väärin, sikiöoli 4:lla viikolla menossa. no, en minä enään itseäni murhaajana pidä, sehän oli toisen hyväksikäyttö minua kohtaan.eikä sikiö vielä ollut "elossa ".
jokatapauksessa se oli niin nöyryyttävää että en koskaan alennu enään moiseen kauheuteen.en ikinä.
kyllä minä yli näistä kipeistä muistoista ylitse pääsen, silllä sinäkin luit tämän ja onhan minulla nuo omat ystäväni jolle voin aina purkautua.mutta raskasta on ollut näitten kuollettein muiden omaisten kanssa.minut on kuolema yllättänyt pahimmallla mahdollisemmalla tavalla.äitiniitsemurhalla. se on niin surkeaa kotenki olen vain jatkanut elämääni.