kunka mie kirjotan
rakhauesta noijun
vaphaasta tahosta
meänkielelä
tunnen syämessäni
olevani sillon kotona
ei ole kieleni kieltäjät
kattomassa samasta klasista
ei seisomassa samoila porthaila
puhumassa tikapuita pysthöön
.....
Kiitos Mysterietin, innostuin taas omasta murtheestanikin:)
rakhauesta noijun
vaphaasta tahosta
meänkielelä
tunnen syämessäni
olevani sillon kotona
ei ole kieleni kieltäjät
kattomassa samasta klasista
ei seisomassa samoila porthaila
puhumassa tikapuita pysthöön
.....
Kiitos Mysterietin, innostuin taas omasta murtheestanikin:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ans ko mää tempase kans
pari rivi täl omal kiälel
Mist kukka mittä selvä saa
Paitti sillo ko mää kirjota rakkaurest
ja siit kui kaveri ei jätet
vaik mikä olsis eres
Vaik itte pääpiru
- - -
Kiitos Noitsu !
Tiedätkö mitä, löysit toisenkin näkökulman runooni..
Nimittäin mie lueskelin eilen yhtä blokia meänkielen katoavaisuudesta
syistä ja seurauksista, siitä sain kimmokkeen kirjoittaa tämän runoni,
sinä oivalsit että kieleen kohdistuvan sorron voi mieltää myös ystävyyteen:)
Sie olet kyllä pirun hyä
kirjothaan tuola omala
kielelästi
nokkelasti ja hauskala tavala
sanothaan piits
ja naurethaan tiät
kyllä missä:)))))
Kiittää noituus:)
jos mie kirjuuttasin rakkauvesta
repisin tuohenkäppyrän het ens alkuu
siihen mie riipustaisin
jos en muulla
ni sytän verellä
mut en mie kirjota
mie laulan
koko laulun
kirkkaal äänel
aamunakajos
ettei kukkaan kuule
mie kuulen
kuinka sie ääni
käheenä
laulat aurinkoa
väylän pääle
ja kuinka kaira
huokaa syän kiitoksen=)
Minä olen sanonutkin etten tajua murrerunoja, se ei ole salaisuus,
mutta tämän runosi minä osaan lukea ja jopa ymmärrän mitä siinä on! *nauraa* :DDD
Ja pidin -
Ja minähän opettelen lissää sitten toisella kertaa!
Hyvä jos mie osasin tehdä tästä tällaisen
ymmärrettävän ja guules mieko olen taas innostunut
niin gyl se niin menee että sie jou`ut opettelheen lissää
heti ensi kerralla=)))
Pipo päähän ja het ettei kaikki hiukset katoa:)))
Huomenta kiitosten kera Murulle toivoo noitz
Voik tähä mie sannoo mittää muuta ku
nyt tää rakkaute aalloit vyörryy minnuu
kohe kui akka jok miehe sänkyy vokottelloo
iha ottaa sielt ku täält ja kaik on nii
samma tekövöö et ei tiijjä mitteee
päi makkuul isses täs asettelloo
mut hauskoo tuntuup niin jot oikei
paikkoj kolottaap,et otanpa
kamfertippoloit tuost pullosuust
ropion verra ja kullaus muutaki eliksiirrii
ja sit yhes niin haastellaa ja komiast
kaullaillaa leiritulie ääress.
Saiskoha noitiskaa täst mittää selkoo et
mie mit ny tarkoota.
Äsh...pipariks meni mutta menköön ja
Hyvää mieltä Sinulle !
Hyvinhän se meni ja kyllä mie jotain
ymmärsin ja paikoitellen jopa naurahtelin
oli siinä sen verran hauskaa juttua
-kamfertitippoineen-
mie olen väsyny
rakhautheen
mitä soon?
Dolan
lähetän sunnuntaiaamun toivotukset
ja lumenvalkoiset kiitokset sinulle sinne=)
Lisää vaan lapinmurteisia runoja; ne kuulostavat miellyttävän pehmeiltä asiasta riippumatta. Voi sanoa sellaista, mitä muuten ehkä ei. Tykkäsin!
Kyllä mie olen ajatellut näitä nyt muutaman tehtailla, aiheet vain ovat melko vähissä kun tulee nyt vallan pyörittyä pelkästään kodin ja työpaikan väliä.Metsä on sellainen paikka jossa meänkieliset pomsahtaa päähän murresanoineen päivineen, ei tarvitse illalla enään kääntää, muuta kuin kirjakieleksi, ei vaan tuo aika ole nyt riittänyt samoilemiseen. Totta on, murrerunojen taakse on myös helppo piiloutua, olen joskus tehnyt niin, täytyy tunnustaa:)))
Sinua kiitän ilahduttavasta vierailustasi=)
et ko mie täs hetkuta murteel sitterii, ni et jokkii melotia minnuu ain kopsahtaat. Kato ko mie otin vappaue ostaap semmose nalle, jol ol sissää rakennettu liturkia - vaik hää ain joutessaa heittäätki murret, sillai ko Tatis, niiko Liisu ihmemaas seurais jännöö maa kololoihi kuuntelemmaa sisint syvvää. Mut itea täd kaikes o tää nallukka - hää ko eip mittää ymmär siit et veto loppuup ain aikanaa.
Et mie sinnuu raksuta.
tuo d tekköö tuol jontkas?
Emmie tiiä.
Mieki sinua
statin pörröä
veon lophuun
asti:)
Kuule Zakuska oletkos koskaan aatellu että kirjottaisit runon sillä ronskin rapealla stadin murteella, se kuulostaa jotenkin grrr silloinkin kun ripottelet sitä kirjoitustesi sekaan??
Ja jos nallesta veto loppuu mie lähetän täältä sinulle vähänkäytetyn, mulla on pehmoja kolme isoa laatikollista yläkerran kaapissa, osa niistä ääntelee osa on muuten vaan lutusia you know:)
Mie kiitän sinua my friend, sydämestäni....
Tiiätkö mitä
Miustakin olis paljo helpompaa
kaikk jutun lurinat omall
murteellaan kirjottaa
Mutt ku aina pittää näiss
työhommis yrittää tätä hienoo
Viimese päälle hienoo sanankäänteit
osata lurittaa
Eikä siltikää mittää valmista taho tulla
Ja sie rakkauvest haastat, oisko tää
miu rakkautein rakkautta menneeseen
En tiiä
Mutt sen mie tiiän, ett jos mie viel
jonkun ukovänkäleen ottasin
Nii kyll siin puntarin punnuksii
viimese päälle punnitais
Jospa se oiski sellane kompromissi?
Tiiätkös mitä, oli muuten hyvä vastaruno sinulta=)
Tottahan se on että töissä täytyy käyttää sellaista
kieltä jota enemmistö ymmärtää, vaikkakin mieki jotenkin
ihailen niitä työkavereitani jotka omalla persoonallisella
murteellaan puhuvat huolimatta siitä saavatko toiset puhheesta mittään
selkoa=) (mie olen pakosta joutunu opettelemaan kirjakieltä, eihän minua
kuulema muuten ois ymmärtänyt hullu örkkikään:)
Sinua palautteestasi iloisna kiittää noituus=))))
Ekaksikin tuo sana 'örkki ' onkin jäänyt unohduksiin, vaikka sitä pentuna useasti hoettiin. Kiitos muistutuksesta! Iskästä vielä:
Nyt ku mie
tuolt kotiseuvultain kottiini palasin
ja tietenkii menin heti sinne saunaa
rentoutummaa
Nii mie kerrankii piin ihteni kanss
sitä parlamenttii
Minnuu ku jäi näet askarruttammaa ne
iskän tuimat kasvot
Mutt aikani pohittuani miehän tajusinkii
ett’ iskähä oli armeijan mies
Mies joka niit poikii höykytti tai
siis koulutti
Eikä siin hommassa varmaan passant
suutaan paljon nauruun vääntää
Ja mie muistankii, ku myö penskat yhe
kerran puskan takkaa koulutusta kahottii
Iskä huus ja pojat ravas mäkkee ylös ja alas
Välill ne joutu myös maata pitkin ryömimään
Ja myö älypäät ruvettiin myös niit käskyjä
hokemaan ja sitt heti perrään nauraa kiherrettiin
Mutt siihen ne harjotukset sitt loppukii
Niskavilloista meiät näet sissään sysättiin
Ja eri nurkkiin komennettiin
Iskä tais nyt kouluttaa meitä ja sillonkii sill
oli aika tuimat kasvot
Mutt sitä en tiiä huomasko se siinä tuimana
seisoessaan, ett myö pennut muka sallaa tosiamme
kaheltiin
Ja sissään päin nauraa hykerrettiin!
(Tosin mie kyll luulen, ett se iskäkii tais
tuimuuvestaan huolimatta naureskella, siis sissään päin!).
Tosi hyvin kuvastaa tekstisi armeijameininkii:)
Ja kyllä minullekin tästä tuli sellainen tunne että tuskinpa
se isukkikaan aivan ilme peruslukemilla pystyi tuimana olemaan,
ette vaan huomannut kun hymy punki suupieliin:)))
Sinulle iloista tiistaita:)